Olemme eroamassa, eli sovinnot on tehty mutta käytännössä mitään ei vielä ole tapahtunut käytännöntasolla. Petänkö nyt siis jos hommaan seuraani toisen naisen vai onko tilanne muuttunut jo siinä kohtaa kun sopimus eroamisesta tehtiin vaikkei mikään vielä käytännöntasolla olekaan muuttunut? Onko kyse silti enemmänkin moraalisesta pettämisestä vai pettämisestä ollenkaan? Kulkeeko jossain kohtaa moraalisen pettämisen aikaraja, joka pitäisi ylittää, ollakseen kohtelias entistä kumppaniaan kohtaan?
Petänkö jotenkin?
Epätieto
8772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kysy ihmeessä vaimoltasi (ex-vaimoltasi) ja sopikaa nämä jutut yhdessä. Mitä sinä täältä kysyt, kun ihmisiä ja suhteita on niin erilaisia emmekä vaimostasi tiedä mitään (eli mistä vetää herneen nenään). Periaatteessa olet mielestäni vapaa mies, jos toisenne olette jättäneet, mutta esim vaimosi mielestä sormus voi vielä sitoa, vaikka tunnesisältöä sillä ei olisikaan.
Asiasta on keskusteltu (ilmeisesti liian vähän ja epäselvästi kun en ole saanut selkeää vastausta) mutta asia on avoin. Tiedän sen kumppanistani ja myös itsestäni, että em. tilanne sattuisi molempien sydämiin varsin kovasti, joten tunnepuolelta ajatellen, olisi ehkä syytä jättää hengailematta toistaiseksi toisen naisen kanssa mutta lähinnä kiinnosti muiden mielipide. Eikös näillä palstoilla saa/voi tiedustella toisten kokemuksista samansuuntaisista asioista? Nehän vain antavat uusia näkökulmia omiin ajatuksiin. Eli en kysellyt tätä siksi, etten jo omia mielipiteitäni tietäisi.
Kyllä täällä kysellä saa ja siinäkin olet oikeassa, että siksi nämä palstat ovat olemassa. Sainpahan vaan pelkän ensimmäisen viestisi perusteella kuvan, ettet ole asiasta keskustellut vaimosi kanssa ja oletat saavasi vastaukseksi yleismaailmallisesti standardoidun "moraalisen pettämisen aikarajan". Kuitenkin nämä asiat ovat niin ihmisestä ja parisuhteesta kiinni.
Aika vähän annoit myös suhteestanne eväitä pohdintaan, joten miten muuta voi sanoa kuin "puhukaa". Tuli vaan mieleen, kun käytännössä vielä elätte yhdessä, että elätteleeköhän vaimosi vielä toivetta yhteenpaluusta? Voit satuttaa ennemmän kuin pahasti, jos vaimosi ajatteleekin, että aika ennen eron toteutusta on "harkinta-aikaa", jona vielä saatatte palata yrittämään yhdessä. Tai hän yrittää eropuheilla saada sinut jonkin ongelman takia ns. seinää vasten. Onhan näitä parisuhteita, joissa "eroamisesta" muodostuu tapa kohdata ongelmat ja kiristää toista.
Kuten joku muu alempana kommentoi niin uudet kumppanit satuttavat aina, tapahtuipa se nopeasti tai myöhemmin. Tavallaan voisi olla hyväkin, että alat seurustella nopeasti uudelleen, jotta vaimosikin kipeän prosessin jälkeen pääsee nopeammin eteenpäin. Ainakin tee hänelle avoimesti selväksi, että yhteinen eropäätös merkitsee sinulle sitä, että pidät mielesi avoimena uusien ihmissuhteiden varalta etkä koe nykyistä suhdetta enää sitovana.
Toisaalta oman kokemukseni valossa kehottaisin laittamaan jäitä hattuun ja käymään yhden suhteen loppuun huolella. Entinen miesystäväni alkoi seurustelemaan aika nopeasti uudelleen, mutta ei ollut vielä päässyt meistä yli. Uudelle naisystävälleen hän ei pystynyt kertomaan pitävänsä minuun yhteyttä. Ko mies souti ja huopasi satuttaen lopulta kaikkia, minkä takia emme pidä enää MITÄÄN yhteyttä. Miksi aloittaa uutta suhdetta ennen kuin entinen on varmasti takana eikä enää satuta sinua? Joutunet ja halunnet pitää vielä exääsi yhteyttä, mutta se voi olla uudelle suhteelle hyvin vaikeaa, jos sinulla on vielä entisestäkin suhteesta käsittelemättömiä asioita.
Hmm... joo, jos erosta on jo sovittu, kyseessähän ei oo pettäminen. Miksi tilanne ei oo muuttunut käytännössä?
Oon tässä itse seuraillut jonkun aikaa erään hyvän ystäväni surkeeta tilannetta. Heillä meni pitkäaikasen miesystävän kanssa poikki, lähinnä yhteisestä päätöksestä ja nyt, muutama viikko eron jälkeen, mies tapailee jo toista naista. Totta, mitään väärää hän ei tee, mut ystäväni on todella vihainen ja surullinen siitä. Itse ajattelin, että mies ois voinu vähän aikaa odottaa vaikka sit ees kohteliaisuudesta. Tosin tässä tullaan just tohon aikaraja-ongelmaan. Kun exä, jota kohtaan on vielä tunteita, löytää uuden, se on kriisin paikka, vaikka aikaa ois kulunut kuinka. Surkeat loppupäätelmät: Jos haluut välttää pahimman kriisin, odota, et exäsi löytää toisen. Sen jälkeen voit huoletta tapailla ketä haluat.
Itse seurustelen naimisssa olevan naishenkilön kanssa, joka on laittanut jo eropaperit menee, ennenkuin tunsi minut. Tosin hänen exälläänkin on jo uusi. Mut virallisesti ne ovat naimisssa keskenään.
Ihmettelen suu pyörenänä miksi pohtia edes moista. Karille mennyt parisuhde on karille mennyt parisuhde, eropaperit vetää ja uudet on kiikarissa. Eikö se ole selvä asia tänä päivänä, jolloin 90 % ihmisistä hyppää mieluummin toiseen suhteeseen sen sijaan että kävisi edellisen suhteen loppuun. Jättäähän moni puolisonsa oman onnensa nojaan jos puoliso sattuu sairastumaan vakavasti, kun se saattaisi rajoittaa omaa elämää. Yhteen suuntaan katsominen ei ole muotia.
Henk.koht. uskoisin että olisi kohteliasta olla ryntäämättä välittömästi sängystä toiseen, edellisen pedin ollessa vielä lämmin. Jos asuu sillalailla sopivasti ettei ex välttämättä osu vastaan kun kävelee käsikynkkää uuden kanssa, silloin ei varoajalla ole niin väliä. Mutta pienessä paikassa asuessa homma on vähän kinkkisempi.
Pitäisi kuitenkin ajatella myös sitä nti Tulevaa. Onko hänestä kiva rynnätä lohduttajaksi, sillä herkästihän eronneet ruotivat mennyttä suhdettaan kaikille. Onko uudesta naisesta kiva olla naisesi vain sen takia että sinulle on tärkeää että sinulla ON nainen. Ehkä kannattaisi kokeilla joko silkkaa jäähyä eli ilman oloa jonkin aikaa TAI sitten sitä ettei ole tosimielellä ollenkaan liikkeellä, eli käy hoitelemassa ne tarpeensa "lihatiskin" kautta. Luonnollisesti tämän jälkimmäisenkin voi suorittaa sekä huonolla että hyvällä maulla.
Käsitykseni mukaan harva pitkäaikaisen edellisen suhteen jälkeen kehittyvä suhde on kovin pysyvää sorttia. Toista ihmistä tulee liian helposti käytettyä lohdukkeena tai jätesankona menneille...
jos noin edes aattelet, onko sillä enää ole väliä petätkö vai et?
mutta moraaliahan ei voi toiselle opettaa. se on jokaisen henkilökohtainen käsitys siitä mikä on oikein, mikä väärin. ymmärrän kyllä, että tänä päivänä nämä käsitykset vaihtelevat kovasti, ja on vaikeaa joskus löytää omaa kantaa, sillä itsekkyys ajaa kaiken ohi.
mikset kysy varovasti vaimoltasi? hän tietää parhaiten mikä hänen kohdallaan on sopivaa. mitä itse ajattelisit ja tuntisit, jos vaimosi olisi huomenna toisen kainalossa?
naisesi ei pitäisi seikkailuistasi enää välittää tuon taivaallista, saatikka loukkantua.
olet jo muualla.