Miehellä lapsia

Miksei se voisi onnistua...olen nähnyt paljonkin pariskuntia, joilla uusioperheet toimivat. Omat kokemukseni asiasta eivät ole kovin hyviä, mutta se ei tarkoita sitä, että aina olisi näin.
Ensimmäinen kokemukseni asiasta oli sellainen, että kun muksut olivat isällään (meillä) saivat muksut olla isänsä puolesta kuin siat pellossa ja käyttäytyä miten huvittaa...mikä aiheutti aikamoista kitkaa suhteessa näinä viikonloppuina. Lasten äidin kanssa sain kuitenkin juteltua asioista, ja yhdessä hänen kanssaan juttelimme exäni kanssa lastenhoidosta iskäviikonloppuina, ei ollut nimittäin helppoa lasten äidilläkään muksujen sunnuntaina kotiin palatessa saada taas kuri toteutumaan... No, se suhde kaatui vähän lapsiin ja paljon muuhun.
Toinen kokemukseni vkonloppuiskästä olikin, että muksut olivat ihania, ottivat minut hyvin vastaan ja olimme kavereita. Ongelmia toikin lasten äiti...joka lasten varjolla sekaantui suhteeseemme jatkuvasti jollakin syyllä. Jos sai tietää, että olimme esimerkiksi lähdössä johonkin, soitti hän välittömästi, että lapset haluavat tulla käymään juuri silloin, tai lapsia piti exäni juuri silloin viedä ties mihin. Hän saattoi soittaa keskellä yötä, että 8-vuotiaalla lapsella on nuhaa...mitä tahansa milloinkin. Olimme lähdössä viikoksi etelään, ja etukäteen oli sovittu, että lapset tulisivat luoksemme sitten seuraavat kaksi viikonloppua, niin kaksi päivää ennen matkalle lähtöä ilmoitti lasten äiti, ettei käy, lasten on tultava juuri sovittuna viikonloppuna...ehdotimme, että ottaisimme lapset mukaan reissuun, niin sekään ei sopinut. Eli kaikkea mahdollista kiusaa, mihin vain oli mahdollisuus. Suoraan sanoen, lasten äiti kiitettävästi käytöksellään tuhosi suhteemme, olemme kavereita vielä tänäkin päivänä, mutta silloin oli tehtävä päätös, ettei elämä voi jatkua niin. Lapset olivat ihania, mutta edes kuvitelmaa siitä, että meillä olisi jonakin päivänä ollut toimiva uusioperhe, ei voinut kuvitella.
Näin minun kohdallani, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi toimia. Ota ajan kanssa selvää miten asiat menevät teillä.

Neljän vuoden kokemuksella sanoisin, että se on melko lailla sama, onko miehellä lapsia ennestään vain ei, ongelmia suhteeseen tulee joka tapauksessa jostain ja niistä vaan sitten selvitään, jos on millä selvitä. Käytännön jutut hoidetaan käytännön järjestelyillä, ainakin näin aikuisena sitä ottaa asiat niin eikä siitä tule ongelmaa - meidän elämä on sitä, että lapset on meillä joka toinen viikonloppu ja silloin eletään sen mukaan. Ainoa isompi ongelma, minkä voisin kuvitella aiheutuvan miehen "lapsellisuudesta" on se, jos nainen kokee lapset jatkuvana muistutuksena miehen entisestä elämästä tai on jopa mustasukkainen miehen lapsiaan kohtaan tuntemasta rakkaudesta ja heille antamasta huomiosta. Molempiin voi vaikuttaa omalla ajattelulla eli ei ne niin isoja ongelmia ole. Lapset kannattaa ottaa ihmisinä, omina itsinään ja tutustua heihin siltä pohjalta. Ainakin mulle suhde miehen lapsiin on ihmissuhde siinä missä muutkin eikä se miehen lapsille antama rakkaus ole multa pois, päinvastoin arvostan miestäni enemmän sen takia, että hän huolehtii lapsistaan. Miten voisin suunnitella perheen perustamista sellaisen miehen kanssa, joka ei välittäisi lapsista, jotka hänellä jo on?

Erityisen huomionkipeälle naiselle ei siis sovi mies, jolla on lapsia, jotka vievät aikaa ja huomiota, mutta mahtaako kovin huomionkipeälle sopia mikään parisuhde? Kun hyväksyy sen, että minä en ole maailman keskipiste, saa uusioperheen (varsinaisesti emme kyllä ole uusioperhe mielestäni, koska lapset eivät asu meillä) elämästä paljon irti. Lapsista on hirmu paljon iloa! Käytännön elämässä et tule koko ajan ajattelemaan sitä, että ne ovat "toisten" lapsia, niitten kanssa vaan ollaan ja pidetään enimmäkseen mukavaa ja välillä hieman kuria ;-).

Niin siis käytännössä tarkoittaa sitä, että joka toinen viikonloppu ostetaan isompi kassillinen ruokaa, haetaan muksut, katotaan yhessä tv:tä, piirretään, luetaan yhessä, laitetaan usein syötävää (tämä oli niitä asioita, mistä yllätyin, kasvavilla on jatkuvasti nälkä!), ei mennä pubiin eikä oteta paljo viinaa kotonakaan, mutta saatetaan käydä ulkona syömässä, uimahallissa, kesällä käydään jossain puuhapuistossa jossa me aikuiset kannustetaan toisiamme kestämään urheasti ja lapset vinkuu että eihän lähetä vielä...aika hauskaa ja vaihtelua kaksistaan olemiseen.

Jos entinen vaimo sekaantuu lasten varjolla miehen/uuden naisen elämään, niin miehen pitää ratkaista, miten siihen suhtautuu eli estää se. Uutta suhdettahan voi joku psykopaatti häiritä riippumatta siitä, onko lapsia vai ei.

Koska itse ehdottomasti haluat lapsia, niin se asia kannattaa varmasti puhua miehen kanssa, jos suhteenne kehittyy vakavaksi. Vaikka mies olisi ihan järkevä eikä mitenkään erosta traumatisoitunut, hän voi ajatella, että olisi mieluummin hankkimatta lapsia, koska kokee vastuun lapsista niin suurena omien kokemustensa pohjalta.

minkä ikäinen olet, oletko lapsirakas, millainen on lasten äiti jne.

Minä olen keski-ikäinen, asun yksin, arvostan kauniisti sisustettua kotia. Jos tapaisin "lapsekkaan" miehen, asia ei kait vaivaisi minua, ellemme asuisi yhdessä. Mutta entä jos asuisimme? Minun kotiani lapset eivät asuta, se on aivan selvä asia. Mutta ellei taas mies tapaisi lapsiaan, en voisi arvostaa häntä, vaadin vastuuntuntoa, jos on isäksi ryhtynyt.

Siis voisin seurustella viikonloppuisän kanssa, mutta joka toinen viikonloppu olisimme omillamme.

rakastuin tällaiseen viikonloppuisään (lapsi 10 v.). Nyt asumme yhdessä. Lapsi tulee välillä käymään ja meillä on hänen kanssaan ihan mukavaa. Toisinaan olen kade hänen exälleen, koska heillä on yhteinen lapsi ja meille ei, mutta eipä tuo haittaa, olen nuori ja minulla on monta vuotta tässä aikaa vielä tehdä lapsia. Joskus toivoisin, että mieheni olisi enemmän lapsensa kanssa, mutta ilmeisesti hän on jossainmäärin irrottautunut isan roolistaan eron jälkeen. Sinänsä sääli.

Meillä pariskuntana sen sijaan menee hyvin.

"E.Leino"

Parisuhde etenee niinkuin parisuhde yleensäkin, Sinun täytyy vain muistaa että miehellä on muitakin erittäin rakkaita henkilöitä - rakkaampiakin - kuin Sinä.

Lasten myötä parisuhteen rakkausintensitetti siirtyy - toivottavasti - kohti lapsia. Kun lapset ovat yhteisiä tämä yleensä sujuu kohtuullisen kivuttomasti, vaikkakaan ei yleensä kitkattomasti. Kun parisuhde alkaa tilanteesta jossa toisella on lapsia ja toisella ei mitään kokemusta lapsista, vaatii se enemmän ymmärtämystä, tai kykyä oppia tältä lapsettomalta osapuolelta, kuin jos hän olisi suhteessa lapsettomaan.

-.-