Mies on kertonut, että ei osaa sitoutua koska pelkää. Onko siis mahdollisuutta, että vielä jonain päivänä hän voisi seurustella. Pidän hänestä todella enkä haluaisi menettää mutta valuuko oma elämäni siinä hukkaan.
odotanko turhaan seurustelua?
nättineN
7925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu tilanteesta/kaverista. Ujohko ensikertalainen vai traumoja kerännyt katkero?
Hei,
ymmärrän tunteesi ja tilanteesi täysin..
Olen tuntenut miehen muutaman kuukauden, asumme eri paikkakunnilla, hällä erosta aikaa pari vuotta, mutta henkinen ero vielä kesken entisestä vaimosta. Kun tutustuttiin, tunsimme kemiat kohtaavan ja jonkinlaisen sielunveljen ja sisaren löytyvän..
Olemme tavanneet muutaman kerran, tapaamiset aivan taivaallisia ja ihania. Joka kerta tapaamisen jälkeen, hän etääntyy ja vetäytyy kauemmas minusta. Muutama viikko vierähtää, niin puhelin alkaa soimaan ja yhteydenottoja satelee ja juttu luistaa..
Niin, seksikö se on, joka laittaa ottamaan yhteyttä..niin..sekin on ihanaa, mutta luulisi seksiäkin löytyvän tälle miehelle lähempää ja helpommin kuin meidän tavalla eli harvoin ja aina pitää järjestää monelta kantilta asioita.
On sanonut, jotta tunne mua kohtaan on olemassa, mutta jarruttaa, ei uskalla ryhtyä mihinkään vakavampaan, ei halua tuntea ikävää välimatkan takia.
Kertoo miettivänsä minua usein, meidän yhteisiä hetkiä jne.
Ja minä revin välillä pelihousuja ja saan harmaita hiuksia kun en oikein tahdo ymmärtää tuota logiikkaa..
Juu, elän omaa elämääni, en tarraudu enkä itke perään. Katselen silmät auki löytyykö jotain muuta "kivaa" ja olen ihan onnellinen näinkin, mutta kun se tunne kuitenkin sisällä jyllää.
Niin, jonin aikaa jaksan odottaa ja ehkä toivookin, jotta asiat minun haluamallani tavalla alkaisi luistaa, mutta enhän nyt kuitenkaan loputtomiin, sillä maailmahan on miehiä täynnä. Mukavia ja ihania ja fiksuja miehiä:)
tekee tapaamistenne välillä; luultavasti pyörittää useampaa naista.
Juu..olen ottanut sen asian huomioon..kirpaisee välillä, mutta enhän minä voi pidätellä.
En kuvittelekaan olevani Prinsessa hälle. Mullakin niitä prinssejä täällä toisella paikkakunnalla:)
Mutta pointti oli siinä ,jotta meillä kuitenkin, kaikesta huolimatta se oma yhteys, jota ei olla pystytty katkaisee..mutta sittenhän se katkee, kun jompikumpi löytää toisen, tai kolmannen.. Tai sitten joskus löydämme toisemme..(nyt äkkiä joku kommentoimaan!!)
Kyllä tää on sitten hankalaa näitten tunteitten kanssa elää..Kaikkea hyvää kaikille teille muillekin tunteellisille hömpille;) Aurinkoa ja mukavaa kevättä! Ei oteta liian vakavasti noita miehiä, nautitaan kivoista hetkistä ja koitetaan niiden hetkien jälkeen päästä arkeen kiinni ilman pohjalla lojumista!:))
...mutta ei välttämättä sinun kanssasi. Ensimmäisenä tuli kyllä mieleen klassinen vedätys. Kuukausitolkulla en rupeaisi odottelemaan mussukan traumojen hellittävän. Ja ennen kaikkea siis jos seksiä kuvioissa. Jos taas ei seksiä, silloin tilanne hieman eri.
Joku tolkku näissäkin, ainakin itse tiedän viimeistään 1-2 kk tapailun jälkeen, olenko tosissani miehen suhteen. En tiedä sitten muista naisista/miehistä.
Nyt voisikin joku miekkonen kertoa, onko oikeasti vaikea sitoutua siksi, koska pelkää vai siksi, että ei kiinnosta/odottaa parempaa. Itse kallistuisin vähän siihen suuntaan, että pelko haihtuu kun se oikea osuu kohdalle?
Eli kyse on siitä että sinä haluat jotain enemmän kuin hän.
Ja koska ketään ei voi pakottaa, on pakko odottaa.
Ja odottamisesta voi tulla pitkä.
Seksi ei kuulu suhteeseemme,olemme puhuneet siitäkin. Mutta läheisyyttä on yltä kyllin ja todellista ajautusten vaihtoa riittämiin.. Kauanko voin odottaa, että mies pystyisi sitoutumaan vai tuleeko sitä lähimainkaan tapahtumaan. Antakaa vinkkejä, kiitos.