On tää elämä kyllä sellasta paskaa että.. Mun kohdalla näin;
Ei oo mitenkään hirveesti ollut koskaan naisia, lukuunottamatta viime aikoja. Nyt on kuitenkin sellainen hauska juttu, että nyt kun jostain ihmeen syystä on alkanut naisia kiinnostamaan meikäläinen niin että välillä saa jopa hätistellä pois kun haluais baaritiskillä olutta juoda, niin eipä mua tietenkään kiinnosta. Kun kiinnostaa yksi ainut ihminen maailmassa niin paljon että meinaa välillä pää räjähtää.
Tää ihminen on kuitenkin valitettavasti niin vaikea(epäkypsä?) ettei saa ilmeisesti mitään tolkkua ajatuksiinsa, välillä kiinnostaa ja välillä ei. Ja mä en saa unohdettua. Eiköhän tässä nyt varmaan käy niin että sitten joskus kun saa taas ajateltua jotain muutakin kun tätä yhtä ihmistä, niin kaikkoaa ne kaikki muut. Ranteet auki ja myllynkiven perässä järven pohjaan.
Toisin sanoen vituttaa miks elämän pitää olla tällästä, aina kun asiat alkaa näyttämään paremmalta niin eiköhän se alamäki jo nurkan takana väijy. Ois varmaan helppoa olla tunnevammainen psykopaatti. Ja tuskin tää ketään kiinnostaa mutta pitipä näin yön pimeinä hetkinä avautua.
Ei oo mitenkään hirveesti ollut koskaan naisia, lukuunottamatta viime aikoja. Nyt on kuitenkin sellainen hauska juttu, että nyt kun jostain ihmeen syystä on alkanut naisia kiinnostamaan meikäläinen niin että välillä saa jopa hätistellä pois kun haluais baaritiskillä olutta juoda, niin eipä mua tietenkään kiinnosta. Kun kiinnostaa yksi ainut ihminen maailmassa niin paljon että meinaa välillä pää räjähtää.
Tää ihminen on kuitenkin valitettavasti niin vaikea(epäkypsä?) ettei saa ilmeisesti mitään tolkkua ajatuksiinsa, välillä kiinnostaa ja välillä ei. Ja mä en saa unohdettua. Eiköhän tässä nyt varmaan käy niin että sitten joskus kun saa taas ajateltua jotain muutakin kun tätä yhtä ihmistä, niin kaikkoaa ne kaikki muut. Ranteet auki ja myllynkiven perässä järven pohjaan.
Toisin sanoen vituttaa miks elämän pitää olla tällästä, aina kun asiat alkaa näyttämään paremmalta niin eiköhän se alamäki jo nurkan takana väijy. Ois varmaan helppoa olla tunnevammainen psykopaatti. Ja tuskin tää ketään kiinnostaa mutta pitipä näin yön pimeinä hetkinä avautua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kai se välinpitämättömyys sit saa kiinnostuksen heräämään..?
Eräs kaveri oli aikoinaan saman tyylinen käytökseltään, mitä kuvailit. Siis ettei tiennyt, mitä haluaa, tai kenet. Välillä tuntui, että hänelle oli tärkeintä, että joku oli häneen ihastunut, muttei halunnut antautua itse tunteiden vietäväksi. Ja samantien kun miehen kiinnostus häneen lopahti, tultiin tippa linssissä vikisemään, että nyt vasta ymmärtää, mitä menetti. Vaikea ihminen oli kyllä muutenkin..
,,,
Olen vastapuolella. Olen saanut aikaa löytää tunteeni uudelleen, mutta en vain näe niitä missään. Tietenkin välitän, mutten kaipaa enkä halua häntä enää. Puhuminen hänen kanssaan on joskus vaikeaa ja olen todella viileä tietämättä edes miksi.
Hän oli rakkaani, miksi en siis rakastaisi häntä edelleen? Voiko se vain mennä ohitse? Kunpa saisin hänet jatkamaan elämäänsä eteenpäin...
ihan tietoisesti roikut ihmisessä, joka ei osaa päättää onko kiinnostunut vai ei. Mitä tapahtuisi, jos päättäisitkin katsoa millaisia naisia ympärilläsi on? Saattaisit löytää jonkun kivan ja sitoutumiskykyisen, joka saa unohtamaan sen tunteillasi leikkivän. Oma valintasi, jatkatko roikkumista vai jatkatko matkaa.
oot oikeessa, ehkä mä tosiaan vähän väkisin roikun tässä tilanteessa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, en oo ehkä sittenkään hirveen tosissani ees koittanut siirtyä eteenpäin. Mutta toisaalta tuntuu siltä että se ei oo niin helppoa; jos mä teenkin virheen?
No, ei tässä tosiaan varmaan muu auta kun koittaa ihan tosissaan hankkia muuta ajateltavaa.
Kiitos vastauksista, jotenkin paljon parempi olo nyt, ajatukset selkiytyy :)
Ja P.Saukko, onhan se aika imartelevaa joo, mutta sitten kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.