Rakas poikaystäväni kävi puolisen vuotta sitten ahkerasti baarissa vain ilmoittamalla että tänään lähte sen ja sen kanssa... ja tuli sitten joskus aamuyöstä kotiin. No, kerran ei sitten tullut edes yöksi kotiin. Siitä suivannuin ja kysyin, pettikö hän minua... kävimme pitkät keskustelut, ei kuulemma pettänyt.
No, nyt sitten on pettänyt. Baarireissulla. Ja syynä on että "kun sä kerran epäilit syyttä niin nyt sait sitten sen syyn kanssa". Ei helvetti mikä selitys!!
Ei toi ole muu kuin tekosyy. Ymmärtäisin jos olisin jatkuvasti ollut vahtaamassa hänen jokaista liikettään ja syyttelemässä aina joka reissun jälkeen ja niin edelleen... mutta tälleen...
Vuoden verran ollaan oltu yhdessä ja siihen vuoteen on mahtunut pari kertaa kun olen asiaa kysynyt jonkun reissun jälkeen. Siis kyllähän suhteessa pitää voida tollasta kysyä, jos mieltä painaa, ilman että toinen verisesti loukkaantuu. Kuka ei kysyisi jos toinen onkin yhtäkkiä yötä poissa? Vai onko rakentavampaa märehtiä ja piehtaroida epätietoisuuden kanssa kuukausikaupalla?
En todellakaan kyttää että montako minuuttia kauppareissulla kestää ja syytä että panitko matkalla jotakin muijaa...
Sitäpaitsi on hänkin epäillyt ääneen minun häntä pettäneen. Loukkaannuin tietenkin vähän, mutta ymmärrän ettei toinen voi tietää reissusta samaa kuin minä, joka siellä olin. Pitää vähän ymmärtää toisen epävarmuutta, joista epäluulo lähtee.
Poikaystäväni käyttää mielestäni nyt sitä minun syytöstä tekosyynä pettämiselleen. Sai siitä alibin niin että voi "hyvällä omalla tunnolla" käydä pettämässä ja syyhän on minun...Miten lapsellista. Halu hänellä on ollut pettää, koska niin teki. Samaan kategoriaan menee se, että "mä petin sua vaan sen takia, että olin viahnen sulle kun oltiin just riidelty. Et olis riidelly mun kanssa."
Ymmärrän kyllä että jos AINA ja JATKUVASTI epäillään jokaista menoa, jokaista puhelua, jokaista tuttavaa, jokaista työkaveria, jokaista ties mitä, niin silloin varmasti tulee fiilis, että mitä mä tässä uskollinen sitten olenkaan, kun toinen on jo päättänyt mielessään toisin.
MUTTA jos toinen epäilee silloin tällöin eli aika harvoin, niin ei siitä mitään syytä pitäisi saada sitten käyttäytyä niin. Koska jokainen välillä epäilee sellaista (jos on joku syy) jos kumppanistaan välittää eikä ole täysin välinpitämätön.
Kyllähän ihmiset riiteleekin aina välillä. Ei sekään tarkoita sitä että rupeaa sitten systemaattisesti vittumaiseksi kumppania kohtaan kun "kuitenkin tässä riidellään" (vaikka kerran kahdessa viikossa).
No, nyt sitten on pettänyt. Baarireissulla. Ja syynä on että "kun sä kerran epäilit syyttä niin nyt sait sitten sen syyn kanssa". Ei helvetti mikä selitys!!
Ei toi ole muu kuin tekosyy. Ymmärtäisin jos olisin jatkuvasti ollut vahtaamassa hänen jokaista liikettään ja syyttelemässä aina joka reissun jälkeen ja niin edelleen... mutta tälleen...
Vuoden verran ollaan oltu yhdessä ja siihen vuoteen on mahtunut pari kertaa kun olen asiaa kysynyt jonkun reissun jälkeen. Siis kyllähän suhteessa pitää voida tollasta kysyä, jos mieltä painaa, ilman että toinen verisesti loukkaantuu. Kuka ei kysyisi jos toinen onkin yhtäkkiä yötä poissa? Vai onko rakentavampaa märehtiä ja piehtaroida epätietoisuuden kanssa kuukausikaupalla?
En todellakaan kyttää että montako minuuttia kauppareissulla kestää ja syytä että panitko matkalla jotakin muijaa...
Sitäpaitsi on hänkin epäillyt ääneen minun häntä pettäneen. Loukkaannuin tietenkin vähän, mutta ymmärrän ettei toinen voi tietää reissusta samaa kuin minä, joka siellä olin. Pitää vähän ymmärtää toisen epävarmuutta, joista epäluulo lähtee.
Poikaystäväni käyttää mielestäni nyt sitä minun syytöstä tekosyynä pettämiselleen. Sai siitä alibin niin että voi "hyvällä omalla tunnolla" käydä pettämässä ja syyhän on minun...Miten lapsellista. Halu hänellä on ollut pettää, koska niin teki. Samaan kategoriaan menee se, että "mä petin sua vaan sen takia, että olin viahnen sulle kun oltiin just riidelty. Et olis riidelly mun kanssa."
Ymmärrän kyllä että jos AINA ja JATKUVASTI epäillään jokaista menoa, jokaista puhelua, jokaista tuttavaa, jokaista työkaveria, jokaista ties mitä, niin silloin varmasti tulee fiilis, että mitä mä tässä uskollinen sitten olenkaan, kun toinen on jo päättänyt mielessään toisin.
MUTTA jos toinen epäilee silloin tällöin eli aika harvoin, niin ei siitä mitään syytä pitäisi saada sitten käyttäytyä niin. Koska jokainen välillä epäilee sellaista (jos on joku syy) jos kumppanistaan välittää eikä ole täysin välinpitämätön.
Kyllähän ihmiset riiteleekin aina välillä. Ei sekään tarkoita sitä että rupeaa sitten systemaattisesti vittumaiseksi kumppania kohtaan kun "kuitenkin tässä riidellään" (vaikka kerran kahdessa viikossa).
Vastaukset 3
Vanhimmat
en sinuna ainakaan moista katsois. Ja tuo pettäminen ja seliys eivät kyllä hyvää lupaa.
Tuollaisilla niitä selityksiä riittää
Pettäminen on väärin ja syvä loukkaus toista kohtaan.Jos osoittaa katuvansa,niin voi olla vielä toivoa,mutta jos hakee vaan oikeutusta tekosilleen,on täysin vastuuntunnoton kusipää.
hyvinpä näytätte toisiinne luottavan. onko tuollaisella suhteella edes arvoa? minun silmissäni ei olisi, mutta ihmiset ovat erilaisia... omapa on elämäsi jos haluat suhdetta jatkaa...