Ajattelin tänne kertoa mietteitäni... mielestäni ne sopii kuitenkin ainakin vielä paremmin tänne...
Olen ollut vähän aikaa jo lauhdutuskuurilla. Oon saanut nyt noin 8kg pois eli nyt painan noin 57kg ja oon 164cm pitkä.
Oon tyytyväinen, mut nyt se on jäänyt jotenkin päälle. Joka päivä pitää hikoilla, syödä terveellisesti....
Jokaisesta suupalasta tulee huono omatunto...
En halunnut kirjottaa syömishäiriöiden osastolle, koska en itteeni kuitenkaan siihen luokittele... enhan mulla tätä massaa tässä vielä...
Olen ollut vähän aikaa jo lauhdutuskuurilla. Oon saanut nyt noin 8kg pois eli nyt painan noin 57kg ja oon 164cm pitkä.
Oon tyytyväinen, mut nyt se on jäänyt jotenkin päälle. Joka päivä pitää hikoilla, syödä terveellisesti....
Jokaisesta suupalasta tulee huono omatunto...
En halunnut kirjottaa syömishäiriöiden osastolle, koska en itteeni kuitenkaan siihen luokittele... enhan mulla tätä massaa tässä vielä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen 167 cm ja painan myös tuon 57 kg. Laihdutin jostain 63:sta kilosta tuohon.
Mulla on jääny päälle se kalorien laskeminen, koska tiedän jo ulkoa niiden ruokien kalorimäärät, joita syön. En siis mitään merkitse niitä ylös tai laske laskimella, mutta kun sitä vaan pakostakin huomaa miettivänsä, että "jaahas, tänään meni tuo 1400 kilokaloria ja siitä miinus puolentoista tunnin kävely..."
Ärsyttävää. Pienestäkin syömisestä tulee jo huono omatunto, vaikka järki sanoo, että on normaalia syödä ihan normaaleja annoksia. Mutta silti huono olo. Tiedän, että olen painoni puolesta kaukana anoreksiasta, mutta pelkään olevani mieleltäni anorektinen. Jos joku ymmärtää, mitä yritän sanoa..?
Tuo tunne on niin inhottava.
Minä itse vielä syön noin 1000 kcal päivässä, suunnilleen. Aluksi laskin neuroottisesti, nykyään vain laskelmoin suunnilleen päässä.
Tuntuu, että 1000 kcal on liian vähän, yhteen aikaan söin 750-850 kcal ja tuntui etten silloinkaan laihtunut, vaikka liikuin.
Ja tiedän kyllä, että pitäisi syödä enemmän, siksi lisäsinkin kalorimäärää. Sitten kun menen töihin, lisään kalorimäärää enemmän.
Minulla on se, että nykyään nautin ulkoilusta mielettömästi, joten sen suhteen ei ole ongelmia.
Terveellisen ruokavalion muodostaminen on hirveän vaikeaa minulle :/ Kun on näitä kaikenmaailman hiilihydraatti vastaan rasva -keskusteluita, niin olen aivan sekaisin siitä, mikä nyt on terveellistä, kananmunat vai ruisleipä? Pelkällä kasvislinjalla en halua elää..
Olisi kiva saada joku ihan kunnon terveysopas käsiin (köyhä kun olen, niin ei nappaa) ja rakentaa siitä sitten sopiva ruokavalio. En halua itsekään tuntea huonoa omatuntoa syömisestä.
Itsellä mitat on 163,5 (puoli senttiäkin on tärkeä!) ja kilot on siinä 52 tietämillä.
Hyvähän se on että on elämäntapansa löytänyt. Tuo menee kyllä ajan myötä ohi kun varmuus painosta ja elintavoista löytyy. Sitten ei tarvitse enää kantaa huonoa omaatuntoa suupaloista, kun tietää että muuten pysyy ruodussa.
Itsekin olin aikaisemmin hirveän tarkka, laskin kaikki mahdolliset kalorit ja jos 10 kilokaloriakin meni sallitusta yli, olin ihan paineessa. Nykyään kun ei vain syö suupaloja, niin ei tule huono omaatuntoa. Eikä tarvita mitään taistelua syönkö vaiko enkö, se vain tulee jostain selkärangasta etten :D Kaloreista joudun huolehtimaan vain sen verran että niitä tulee tarpeeksi.
Ei sitä jaksa eikä ennenkaikkea tarvitse loputtomiin asti kiinnittää huomiota syömisiin ja liikuntaan. Tietää että liikkuu tarpeeksi ja syö hyvin niin ei sitä jaksa enää ihmetellä.
Uusia intressejä löytyy. Nyt laihdutuksen jälkeen alan taas kasvattamaan lihasta ja keräämään fläsää, joten mielenkiinto vaa'asta ja kalorilaskurista siirtyy rautaan ja prodedrinkkeihin ;)
...ongelmia missään suupaloissa ole, koska en niitä syö. Siis huono omatunto tulee jo siitä, että syön normaalin lounaan. Yritän vaan jankata itselleni, että kyllä suodä pitää. Joskus on päiviä kun ei ole yhtään nälkä ja syö vain n. 600 kilokalorin edestä. Pyörryttää kyllä ja hälytyskellot soi päässä. :(
Tosiaan aika erilaisia motiiveja laihduttajilla taitaa olla. Itse tähtään joskus vielä fitness-kisoihin (ei mitään kehonrakennusjuttuja), joten sinne ei ihan rimppakinttuna kannata yrittää. Lihaksista on siis dieetilläkin pidettävä kynsin ja hampain kiinni.
Eikö olisi kivempi olla sellainen mukavan sopusuhtaisen lihaksikas kuin aivan rimppakinttu? :) Kyllä mä ainakin saan syötyä vaikka ei olisi nälkäkään, kun mietin miten lihakset alkavat palaa ja kuvittelen kauhukuvia itsestäni ns. laihana lihavana (painoindeksin mukaan laiha mutta rasvaprosentti korkea kun ei ole lihaksia) :D
..muuttaa nuo ylimääräiset hyllyvät kiinteiksi lihaksiksi.
Pitäisi vaan päästä peruslaiskuudesta eroon ja TEHDÄ niitä liikkeitä. Satunnaisesti teenkin, mutta se ei oikein tuota tulosta.
Niin, totta. Sait mut kyllä ajattelemaan. :) En edes haluaisikaan olla semmonen rimppakinttu, joka minusta tulisi, jos jatkaisin tätä menoa. Sopusuhtaisuus on aina ollut päämääränäni, kiitos muistutuksesta! :)