Minä pk-seudulla ja vakkariduuni alalta, jolta tosi vaikea saada töitä. Kihlattu 200km idässä, ei töitä mutta tosi kiinteä suhde perheensä kanssa. Ite lähtisin sinne jos ei olis tota työpaikkaa, mutta en uskalla riskeerata uraa. Hän ei myöskään haluais tänne, jännittää että jäis yksin vaikka yritän sanoa että saahan täältäkin kavereita kun menee kouluuun tai töihin.
Ite oon alkanu miettiä että rakastaako se oikeasti kun ei halua luokseni? Vai oonko itsekäs kun pyydän jättämään kaverit ja perheen? Voiko kaukosuhde oikeasti toimia loputtomiin jos sumppu ei aukea, kokemuksia kuuntelisin..??
Ite oon alkanu miettiä että rakastaako se oikeasti kun ei halua luokseni? Vai oonko itsekäs kun pyydän jättämään kaverit ja perheen? Voiko kaukosuhde oikeasti toimia loputtomiin jos sumppu ei aukea, kokemuksia kuuntelisin..??
Vastaukset 8
Vanhimmat
itselläni tälläinen tilanne:
mies yli 300 km päässä, jossa minulla ei ole yhtään ystäviä, perhettä tai sukulaisia. Kaikki ystäväni ovat täällä ja myös vanhemmat. Minulla on myös poika. Miehellä ei oikeastaan sido mikään nykyiseen paikkaan. Mutta silti se olen minä joka muuttaa miehen paikkakunnalle. Tämä oli minu valintani vaikka tiedän, että kaikki jää kotipaikalleni.
Puhu tyttöystäväsi kanssa asioista. Jos toista tarpeeksi rakastaa on elämässä tehtävä valintoja. Itselleni tämä oli helppo ratkaisu, kun asun pienellä paikkakunnalla ja mieheni isommassa kaupungissa. Olen aina halunnut pois täältä, mutta en ole uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta. Keväällä tein lopullisen ratkaisun ja muutamme lapsen kanssa mieheni kaupunkiin.
Kaukosuhde?? missä? eli mitäkö??
Mielestäni jos on VAIN 200 kilsaa välimatkaa niin ei toi mikää kaukosuhde ole! mies pääsee autolla luoksesi kahden tunnin sisällä!
mun mielestä kaukosuhdetta voi sitten vasta kutsua 'kaukosuhteeksi'jos välimatkaa on alkaen siinä 300 kilsaa!
montakos kertaa ootte yhes? toi kaksisataa kilsaa ei ole mitään!
no ei tuo 200km nyt niin paljon joo ole, mutta kaukosuhteena sitä pidän kun joka viikko ei nähdä. Keskimäärin varmaan kerran tai kaksi /kk kun työt verottaa viikonloppujakin.
300 km?? Mikä ihmeen määritelmä se on kaukosuhteelle? Kyllähän PALJON lyhyempikin välimatka voi olla kaukosuhde.
200 km välimatkaa on joskus todella paljon. Autolla sen matkan voi helpostikin hurauttaa parissa tunnissa, mutta onhan sekin jo ihan riittävästi. Ainakaan minä en jaksaisi sitä ihan joka päivä tai jatkuvasti ajella. Kaikilla ei myöskään ole autoa ja julkisilla kulkeminen voi olla välillä kovinkin hankalaa ja aikaa vievää. Lisäksi esim. työt rajoittavat helpostikin niitä tapaamisia. Tuskin 200 km matkaa ehtii ihan työpäivinä matkustelemaan, vaan tapaamiset ajoittuvat väkisinkin ainoastaan lomille tai viikonlopuille. Silloinkaan ei aina voi olla siellä toisen luona, vaan välillä on jotain omiakin menoja.
Vakityöpaikkaa ei kannata jättää. Ei ainakaan lähteä toisen työttömän kylkeen nyhjöttämään. Etsi ainakin ensin itsellesi työpaikka jos meinaat muuttaa kihlattusi luo. Rahattomuus ja taloudellinen ahdinko saa rakkauden lentämään ikkunasta ulos.
jos pelkää, ettei saa kavereita...kuinkahan kukaan toiselle paikkakunnalle ikinä muuttanut on tutustunut uusiin ihmisiin!
Taitaa olla nuori ja avuton tämä puoliskosi. Joten jos ei siitä rohkaistu, hanki uusi.
Jos hän ei halua muuttaa sun täytyy ehkä miettiä koko tilanne uudestaan mikä tulevaisuus teillä sit on.... Vakkarityöpaikka ei kyllä kannata jättää, töitä on muutenkin vaikea saada
Ehkä sellainen neuvo antaisin: puhuka keskenään asiasta jos ei löytyy sopivaa ratkaisua sit kannata lopettaa.... tsemppia sulle ja pidä silmät aukkena ehkä se oikea on jossain ihan lähellä.......
Vaikuttaa siltä ettei tyttö osannut ajatella perheestä luopumista kun sinulle kihlasi.Hän on siis luvannut mennä kanssasi naimisiin.Sellainen lupaus velvoittaa kyllä lähtemään yhdessä.Joskus asiaa voidaan käytännön seikkojen takia pitkittää.hakeeko hän kouluun sinne? jos pääsee niin onhan sitten pakko tullakin.Mutta jos ei ole valmis päästämään äidin helmoista niin pura kihlaus ja anna kasvuaikaa.Laita se päättämään.