Olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Koko suhteemme ajan minua on suunnattomasti ärsyttänyt se, että mieheni istuu tietokoneella joka ikinen päivä. Asiasta olen huomauttanut ja tämä on alkanut vaikuttamaan suhteeseemme. Mies ei tietysti itse huomaa asiassa mitään vikaa, mutta minua se häiritsee. Hän ei pystynyt olemaan edes yhtä päivää ilma tietokonetta vaan keksii tekosyitä miksi hänen pitäisi päästä tekemään sitä, tätä ja tuota. Internet on minun nimissäni ja olenkin miettinyt, että pitäisikö se sulkea väliaikaisesti/kokonaan vai mitä tässä pitäisi tehdä.
Kun pyydän jotain häntä tekemään niin kuuluu että joo joo tai ei vastausta ollenkaan.
Mm. tiskivuorot ja vastaavat pienet kotityöt unohtuvat ja monesti on tiskit olleet monta päivää pesemättä. Itse en piruuttanikaan tiskaa hänen tiskejään jos ei siihen itse viitsi vaivautua.
Kun pyydän jotain häntä tekemään niin kuuluu että joo joo tai ei vastausta ollenkaan.
Mm. tiskivuorot ja vastaavat pienet kotityöt unohtuvat ja monesti on tiskit olleet monta päivää pesemättä. Itse en piruuttanikaan tiskaa hänen tiskejään jos ei siihen itse viitsi vaivautua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei tu vielä niin hälyttävää ole... itse istun päivittäin koneella ja en pidä sitä mitenkään outona. Samoin tuleva avokkini istuu koneella jatkuvasti. Kunhan hommat hoituu, niin netin käyttö ei ole pahasta.
asia ei hoidu puhumalla niin lakkauta netti. Jos kerran nimissäsi, niin mikäs siinä.
Itse olen toisenlaisessa tilanteessa. Ukkoni on niin paljon poissa että istun koneella juttelemassa. Minä kun en yksin saisi minnekään lähteä ja ystävänikin olen kokonaan kadottanut siipan omistuksen halun takia. Itse hoidan kuitenkin talouden ja kaiken..en anna netin sellaisiin väliin tulla. Mutta muuten irti ilon siitä otan. Jaksamista sinulle :))
vakavaa. Meillä molemmat ollaan päivittiän koneilla ja vielä eri huoneissa, eipä siinä paljon kotitöitä tehdä... Yleensä ukon käsken ulos siksi aikaa kun siivoan. Ei tuo minua ole häirinnyt. Tekeehän tuo joka päivä ruuanx2, eipähän itse tarvitse. Leipookin välillä... Eikös miehesi muka mitään tee? Ei kannatta nipottaa ja valittaa.. Molemmat vihastuu siinä.
Istuuko hän kauankin tietokoneen ääressä päivittäin? Ehkä voisitte sopia jonkin aikarajan? Tai pyhitätte jonkun päivän netittömäksi päiväksi Hän voi olla ehkä tullut riippuvaiseksi netistä? Siis niin, että se menee jo sairauden puolelle.
Kai tuo muutenkin vaikuttaa suhteeseen kuin että kotityöt jää tekemättä. Ei kai yhteiselämä voi olla vain kotitöitä ja nettiä... Yrittäkää keksiä jotain yhteistä tekemistä.
Voit tietysti katkaista netin, mutta siitä voi tulla vain lisää kismaa.
me on oltu yhdessä n. 2 vuotta.. suhteen alussa mies ei pelannut/ istunut tietokoneella juuri ollenkaan, hoiti vaan esim. laskujen maksut yms..
nykyään hän ei töiden jälkeen tekisi mitään muuta.. pelit pauhaa ja kun jotain yrittää sanoa toisesta huoneesta (esim. tuutko syömään tai otatko kahvia) niin vastakseksi tulee vaan vihainen murina siitä miten hän ei kuule mitään mitä yritän sanoa.. ja jos peli menee pieleen niin on taas koko maailma romahtamassa.. sillon en uskalla puhua juurkaan mitään,
ja jos joskus pyydän olemaan pelaamatta, niin vastaus on että kyllähän sinäkin harrastat, miksi minä en saa...
joskus menee hermot niin totaalisesti että on pakko lähteä ulos.. vaikka miten yrittäis jutella niin se ei vaan onnistu.. hän ei edes suostu keskustelemaan asiasta niin kauan kun minä harrastan.. mutta kun asia on niiiin eri.. minun harrastukseni on yhtenä päivänä viikossa n. 3 tunnin verran..
en kohta enää jaksa.. pitääkö mun tosiaan luopua harrastuksesta joka minulla on ollut melko pienestä asti, jo ennen kuin edes tunsin häntä.. harrastus on minulle ollut aina erittäin rakas ja jollain tavalla "voima vara" monissa elämän tilanteissa.. nyt tuntuu että minun pitäisi istua kotona ja kuunnella kun eräs pelaa ja kiroaa...
"en kohta enää jaksa.. pitääkö mun tosiaan luopua harrastuksesta joka minulla on ollut melko pienestä asti, jo ennen kuin edes tunsin häntä.."
Miksi pitäisi? Jätä ukkos pelaamaan, kun menet harrastukseesi, tuskin hän sinua ehtii sinä aikana suuremmin kaivata.
Niin, aika tutulta kuulostaa- tosin olen itse se mies joka pelaa (ja kiroilee jos kuukausien vaivan jälkeen kuolee).. Enpä tiedä missä vaiheessa aloin pelaamaan vakavasti. Ehkäpä kun muutimme yhteen naiseni kanssa ja vielä eri kaupunkiin. Kaikki kaverit jäi vanhaan kotikaupunkiin ja alussa suhteemme riitti aika hyvin täyttämään sosiaaliset tarpeet ja olemme naiseni kanssa kovin samanlaisia ja samat harrastukset (sama musiikkimaku eli käydään joka viiko sentään keikoilla ja kun ei kuppiin syljetä niin viikonloppuisin baareillaan, käydään ravintoloissa ja elokuvissa).
Itsekin olen pannut merkille kuinka oma pelaaminen on lisääntynyt. Olen asiaa pohtinut ja tässä syy: Pelaan pelejä ihmisiä vastaan koska se hivelee kilpailuviettiä. Pelaan koska kuulun nyt kiltaan jossa ihmisiä ympäri maailmaa (ainoat kaverit ja sosiaalinen elämä suhteen ulkopuolella, säälitävää eikö?), siellä tulee juteltua "äijäjuttuja" ja saa purkaa työstressiä hyvällä tapaa, parempi minusta ainakin kuin jännityksen hakeminen muualta, kuten "kielletyistä" ihmissuhteista.
Ja tosiaan, jos minullekin naiseni (jota todella rakastan!) asiasta huomauttaa ja alkaa kiukuttelemaan niin mulle tule vain puolustusrefleksi ja sitten alkaa pelimaraton ihan vain kiukusta. Normaalisti tosin multa kuluu vain noin 1h päivässä, töiden jälkeen.. Olen huomannut että keppiä paremmin minut saa koneen luota porkkana. Eli hymyt ja kun hän kyselee kuinka peli menee, vastailen ja tajuan sitten että ei häntä se kiinnosta oikeasti kunhan vain teeskentelee kiinnostunutta mikä taas saa minut tajuamaan kuinka hän rakastaa minua ja oman hölmöyden kun annan liikaa aikaa pelille.. :) Mutta älä tosiaan lopeta nettiä, se voisi kiukuttaa pahemmin. Ehkä tilanne paranee itsestään kun kesä tulee ja ulkona lämmin ja festareita etc? Itsellä näin ainakin, ei sitä kesällä jaksa paljon pelata toisin kuin talvella kun ulkona jäätävä viima vain.. Tsemppiä teille! Ja hyvä aihe, tämän kun luin niin lupaan itselleni taas sisäisesti huomioida puolisoani paremmin ja hemmotella oikein kunnolla joten kiitos! :)