Mä en enää jaksa olla sinkkuna! 3-4 vuoteen jo. sitä ennen 18 vuotta, jolloin löytyi eka joka olikin petrtymys: sellainen paska kiero ihminen, leikki tunteilla, petti, haukku selän takana että kaikkea pahinta kaikki samaan aikaan, et ei enää vanha suola janota, se on mulle vaa pelkkää ilmaa. Ja kun sitä on ihastunut senkin jälkeen sitten jouduttu pettymään joko onvikaa mussa tai sit ne miehet on varattuja. Nyt kun mä oon totaalisesti melkein niin ulkonäön kuin luonteenkin perusteella muuttumu hiljaisesta tytöstä puheliaammaksi - parempaan suuntaan oon tyytyväinenkin itteeni mut siltikin - oon yksin. Tai ohan mulla frendejäkin (joihi ite pidän enemmän yhteyttä) mutta ei heilkään oo oikeen aikaa mulle varattuja nekin. Systerikin löytää miehen helpommin vaik ei ookkaan mikään kuin suurinpiirtein kuin malli. Niin monet mun suurinpiirtein mun ikäset serkutkin. Herääkin kysymys: mix aina mä jään yksin!?! Aina sanotaan et kyl se oikea sieltä vielä tulee ja just kun vähiten oottaa mut ei mitään tapahdu. Siitä asti ku exäni jätti mut ekan kerran oonki nähny unia siitä ns. oikeasta. tähän päivään asti. Mikä täs mättää!? Aiva kuin mnut olis tuomittu oleen vanha piika.Toisilla sitä vientiä riittää ja yrityksiä. Sit kohdalle sattuu sellaisia joista taas mä en tykkää. Pitäskö munki alkaa leikkii tunteilla? VituttaA!
Millon on
mun vuoro?
1298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitään hyvää ei seuraa siitä jos alat itse leikkimään muiden tunteilla. Se vaan johtaa jatkuvaan kostonkierteeseen joka johtaa puolestaan lopulta tuhoon. Ja kaikkia sattuu, myös niitä jotka eivät mitään pahaa ole tehneet. Et pysty satuttamaan kuitenkaan niitä jotka on sua satuttaneet, koska niillä satuttajillasi tuskin on tunteita lainkaan jotta voisivat kokea sen pettymyksen ja surun!