Minä ja mieheni olemme molemmat yli 30 v ja olemme asuneet yhdessäkin jo 10 vuotta.
Ongelmana on se, että kaikki kotityöt ja kaupassakäynnit ovat nykyisin minun vastuullani. Muutama vuosi sitten mieheni saattoi esim imuroida omatoimisesti, mutta nyt häntä saa pyytää/käskeä useaan kertaan ennen kuin mies tarttuu imuriin. En ole mitenkään ominut kotitöiden tekemistä itselleni, mutta aika usein teen ne sitten itse kun mies sanoo jo kolmatta kertaa "joo, teen sen huomenna".
Toinen ongelma on se, ettei mieheni oikein tunnu ottavan minua huomioon. Kaikki ulkona syömiset ja lomamatkat tehdään minun ehdotuksestani ja minä joudun ne myös yksin järjestämään. Myös arkipäiväisempiä huomionosoituksia kuten hartioiden hieromista tai jopa seksiäkin joudun useimmiten pyytämään.
Mieheni aloitti vuosi sitten urheiluharrastuksen, joka on sinällään ihan hyvä juttu. Harjoituksia on 4 iltana viikossa ja muut illat hän sitten viettääkin lähinnä lukien, tv:tä katsellen tai tietokoneella pelaten - ilmeisesti hauskempaa kuin viettää aikaa minun kanssani.
Olen yrittänyt useasti keskustella hänen kanssaan, mutta hänellä ei juurikaan ole mitään sanottavaa asiasta. Ja useimmiten keskusteluyritykseni tuntuvat vain häiritsevän häntä.
Mielestäni mieheni ei ymmärrä, että parisuhteessa pitää tehdä muutakin kuin "vain olla" ja että kumppanin tarpeitakin pitäisi huomioida. Olen kyllä antanut hänen viettää ns omaa aikaa ja olla rauhassa, mutta viimeksikin siitä seurasi vain se että hän pelasi tietokoneella joka ikisenä iltana (kunnes huomautin asiasta). Vai olenko se minä joka ei ymmärrä parisuhteen perimmäistä tarkoitusta???
Ongelmana on se, että kaikki kotityöt ja kaupassakäynnit ovat nykyisin minun vastuullani. Muutama vuosi sitten mieheni saattoi esim imuroida omatoimisesti, mutta nyt häntä saa pyytää/käskeä useaan kertaan ennen kuin mies tarttuu imuriin. En ole mitenkään ominut kotitöiden tekemistä itselleni, mutta aika usein teen ne sitten itse kun mies sanoo jo kolmatta kertaa "joo, teen sen huomenna".
Toinen ongelma on se, ettei mieheni oikein tunnu ottavan minua huomioon. Kaikki ulkona syömiset ja lomamatkat tehdään minun ehdotuksestani ja minä joudun ne myös yksin järjestämään. Myös arkipäiväisempiä huomionosoituksia kuten hartioiden hieromista tai jopa seksiäkin joudun useimmiten pyytämään.
Mieheni aloitti vuosi sitten urheiluharrastuksen, joka on sinällään ihan hyvä juttu. Harjoituksia on 4 iltana viikossa ja muut illat hän sitten viettääkin lähinnä lukien, tv:tä katsellen tai tietokoneella pelaten - ilmeisesti hauskempaa kuin viettää aikaa minun kanssani.
Olen yrittänyt useasti keskustella hänen kanssaan, mutta hänellä ei juurikaan ole mitään sanottavaa asiasta. Ja useimmiten keskusteluyritykseni tuntuvat vain häiritsevän häntä.
Mielestäni mieheni ei ymmärrä, että parisuhteessa pitää tehdä muutakin kuin "vain olla" ja että kumppanin tarpeitakin pitäisi huomioida. Olen kyllä antanut hänen viettää ns omaa aikaa ja olla rauhassa, mutta viimeksikin siitä seurasi vain se että hän pelasi tietokoneella joka ikisenä iltana (kunnes huomautin asiasta). Vai olenko se minä joka ei ymmärrä parisuhteen perimmäistä tarkoitusta???
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuin pläkki,sillä on toinen nainen.
Ei välttämättä toista.
Keksi kuitenkin joku "ihan hullu juttu", koskenlasku , benjihyppy, maatilamatka, karhunkierros tai ihan mitä vaan mikä ravistelee totuttua kaavaa kunnolla. Sitten ehkä voitte intoutua puhumaankin ja löytää toisenne uudestaan..
Tee selväksi miehellesi, että tässä on tosi kyseessä ja jos hän arvostaa sitä mitä teillä on yhdessä, niin hän ottaa puheesi vakavissaan. Parisuhdeterapiakin on yksi vaihtoehto.
Olennaista tässä on ottaa asia esille ilman syyllistämistä ja vittuilua, muutoin toinen vain vetäytyy kuoreensa tai tulistuu ja riita on valmis. Vetoa kumppanisi positiivisiin tunteisiin, yritä saada hänet kiinnostumaan yhteisistä asioista (olivat ne sitten mitä tahansa). Kunhan hän vain tajuaa, että asiat eivät luista pelkästään omalla painollaan.
No miehet ja naiset ovat erilaisia. Mies on tyytyväinen, kun hänellä on koti, ruokaa, työ, puhtaita vaatteita ja vaimo, jota voi rakastella silloin kun huvittaa. Harrastukseen taas voi purkaa kaikki ylimääräiset energiat. Muuta hän ei tarvitse.
Naisten -juttuja, näiden miesten "tarpeiden" lisäksi on taas erilaiset menot ja näyttäytyminen julkisilla paikoilla miehen seurassa ja matkat yms.
Ei siis tarvitse välttämättä olla mitään "toista naista" kuvioissa. Te/teidän tarpeenne ovat vain erilaisia. Semmoista se elämä on!!
Tuttua tuttua.. onko teillä jo lapsia? jos ei, niin ennuste on että ero saattaapi olla edessä piankin. Jos on, se saattaa olla edessä sitten vähän myöhemmin. Kyse on erilleen kasvamisesta, klise niin kauan kuin se kohdille sattuu.
Omalle kohdalle sattui 20 v jälkeen, lapset pitää vielä rippeitä yhdessäolosta jäljellä.
"...ja että kumppanin tarpeitakin pitäisi huomioida."
Tismalleen! Miehelläsi on omat tarpeensa joihin sinä et kuulu. Ukko tarvitsee omaa aikaa ja omaa tekemistä.
NYt teet niin että istutat hänet kahvikupposen ääreen ja puhut suoraan ja vakavasti, mutta älä käytä loukkavaa kieltä. Kerro tunteesi, jos itkettää niin itke. Mies on jäänyt arjen rutiineihin koukkuun eikä välttämättä pääse irti, saatika edes tajua sitä, ellei joku sano sitä hänelle.
Jos hän meinaa lähteä harrastuksiin niin sitten pyydät ettei lähtisi ja muista kertoa myös syy miksi hänen ei kannata lähteä. Syy pitää kertoa siksi että mies on kuin pikku poika joka vaatii aina perustelut jokaiseen toimintaan. Ainakin niin meillä on.
Terv. Pari kertaa istuttanut :)