Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa lähes kolme vuotta joista kaksi eri maissa.Nyt ollaan onnellisesti samassa maassa:)
Jotakin kuitenkin tapahtui tämän vuoden helmikuussa.Meillä oli pieni kriisi,jonka jälkeen rakkaani ei ei enää ole sanonut noita kuuluisia sanoja.Olen kysynyt asiasta:Syytä tähän hän ei itsekkään tiedä.Pyytää minua vaan näkemään ja lukemaan tunteensa minua kohtaan siitä, kuinka hän minua kohtelee ja huomioi.Siitä minulla ei ole moitteen sanaakaan:Avaa ovet,aina ottaa multa laukut kun kannetaan jotakin, antaa minulle ruokaa ennen kuin ottaa itse jne.Jopa kietaisee pyyhkeen ympärilleni suihkun jälkeen ,jos sattuu olemaan lähellä.
Mainittakoo vielä että HÄN oli se joka ensimmäiseksi rakkauden "tunnusti".Kaikki on välillämme ihanaa ja olemme parhaat ystävät.Kemia toimii vähintäänkin erinomaisesti ja meillä on hauskaa, eikä hiljaisuus häiritse.Upea ja tasapainoinen parisuhde.
Silti minua vaivaa se ettei hän voi sanoa tuota lausetta!Vaikka tiedän että hän minua rakastaa, se jostakin syystä minua häiritsee...Etsin koko ajan syitä muutokseen ja se on rasittavaa.Mikä miehelle tuli?
Pitäisikö minun vaan luopua siitä ja olla tyytyväinen vai onko huolestumisen aihetta?
T. brunetti-79
Jotakin kuitenkin tapahtui tämän vuoden helmikuussa.Meillä oli pieni kriisi,jonka jälkeen rakkaani ei ei enää ole sanonut noita kuuluisia sanoja.Olen kysynyt asiasta:Syytä tähän hän ei itsekkään tiedä.Pyytää minua vaan näkemään ja lukemaan tunteensa minua kohtaan siitä, kuinka hän minua kohtelee ja huomioi.Siitä minulla ei ole moitteen sanaakaan:Avaa ovet,aina ottaa multa laukut kun kannetaan jotakin, antaa minulle ruokaa ennen kuin ottaa itse jne.Jopa kietaisee pyyhkeen ympärilleni suihkun jälkeen ,jos sattuu olemaan lähellä.
Mainittakoo vielä että HÄN oli se joka ensimmäiseksi rakkauden "tunnusti".Kaikki on välillämme ihanaa ja olemme parhaat ystävät.Kemia toimii vähintäänkin erinomaisesti ja meillä on hauskaa, eikä hiljaisuus häiritse.Upea ja tasapainoinen parisuhde.
Silti minua vaivaa se ettei hän voi sanoa tuota lausetta!Vaikka tiedän että hän minua rakastaa, se jostakin syystä minua häiritsee...Etsin koko ajan syitä muutokseen ja se on rasittavaa.Mikä miehelle tuli?
Pitäisikö minun vaan luopua siitä ja olla tyytyväinen vai onko huolestumisen aihetta?
T. brunetti-79
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieti vaikuttiko kriisi siihen rakkauden tunnustamiseen vai onko hän mukana enää osittain. Itselleni kävi näin joskus ja se oli jälkeenpäin katsottuna lopun alkua. Miettimisen jälkeen keskustelkaa. Pakota osallistumaan. Käsittelittekö kriisin kaikki puolet avoimesti: mitä tapahtui, mitä ajatuksia tapaus herätti silloin ja mitä myöhemmin, mitä tunteita heräsi, mitä opitte ja mitä teette eri tavalla tulevaisuudessa opitun perusteella. Ja muista: parisuhde on tiimityötä eli mikä on hyväksi sinulle ja minulle on hyväksi meille.
hän on suhteessa 150%, eli en usko , että hän olisi "liukumassa" pois jos sitä tarkoitat.Mainitsen vielä sen että hän sanoi ettei tällä hetkellä(tai silloin helmikuussa) pysty sanomaan rakastavansa mitään.Jossain vaiheessa sain sellaisen kuvan , että hän miettii sanojen syviä merkityksiä...?Nojoo, meneepä filosofistiseksi.
ja kiitos kun vastasit:)
Olemme olleet naimisissa 11v. ja tunteneet 13v.
Nyt vasta minäkin huomasin ettei miehenikään koskaan sano rakastavansa minua!
Silloin, kun tuntee olonsa epävarmaksi... enkä ole kokoajan muistuttanut jollakin sanoilla rakkauttani häneen hän kysyy:"Vieläkö sinä rakastat minua?"
Sanallakaan hän ei sano rakastavansa minua, mutta tuon kysymyksen kuullessani tiedän hänen rakastavan ja pelkäävän etten yht` äkkiä enää rakastaisikaan häntä.
Johan minä sinulle 13v. sitten sanoin, eikö se riitä.