Nyt taas niin surullinen ja lohduton olo. Nämä viikonloput on yhtä tuskaa eronneena, kun kapakat ja ravintolat ei kiehdo.
Välillä tulee niin vihainen olo, että jouduin "luovuttamaan" omalta osalta rakastamani miehen herra alkoholille. 7 vuotta elin avoliitossa "elämäni" miehen kanssa. Kaksi vuotta sitten alkoi alamäki ja viimeinen vuosi oli täyttä helvettiä.
On niin paha olo, kun tosissani yritin auttaa, mutta kyllä sen nyt tajuan että se halu lähtee omasta itsestään, haluaako eroon siitä viinasta vai ei. Jos se olis mun halusta ja tahdosta ollu kiinni niin viinaa ei olisi ikinä keksittykään, niin paljon pahaa se aiheuttaa.
Raastavinta on nähdä rakkaimman ihmisen muuttuvan viinanjuonnin myötä, mukaan tulee ajan myötä lääkkeet ja mikä pahinta väkivalta. Sanoilla ei voi selittää mitenkä kamalalta se tuntuu, kun toinen lyö nyrkillä "hullun kiilto" silmissä. Sattuu fyysisesti, mutta vielä enemmän sydämeen.
Itse lähdin tasan puoli vuotta sitten tälläsestä parisuhteesta ja olen ylpeä omasta päätöksestäni. Syynä yksinkertaisesti se, että olen vasta reilu kolmekymppinen ja en jaksanut enää sitä elämää. Väsyin ainaiseen pelkoon ja siihen, että piti yrittää olla näkymätön omassa kodissaan.
Kaikesta huolimatta rakastan vielä sitä selvää miestä, sitä miestä johon tutustuin ja jonka kanssa elin, mutta vihaan niin sydämeni pohjasta sitä kännikalaa. Ja sattuu niin vietävästi kun tiedän tälläkin hetkellä että se viina vie miestä eikä päinvastoin. On se niin epäreilua! Helvetin epäreilua!!!
Välillä tulee niin vihainen olo, että jouduin "luovuttamaan" omalta osalta rakastamani miehen herra alkoholille. 7 vuotta elin avoliitossa "elämäni" miehen kanssa. Kaksi vuotta sitten alkoi alamäki ja viimeinen vuosi oli täyttä helvettiä.
On niin paha olo, kun tosissani yritin auttaa, mutta kyllä sen nyt tajuan että se halu lähtee omasta itsestään, haluaako eroon siitä viinasta vai ei. Jos se olis mun halusta ja tahdosta ollu kiinni niin viinaa ei olisi ikinä keksittykään, niin paljon pahaa se aiheuttaa.
Raastavinta on nähdä rakkaimman ihmisen muuttuvan viinanjuonnin myötä, mukaan tulee ajan myötä lääkkeet ja mikä pahinta väkivalta. Sanoilla ei voi selittää mitenkä kamalalta se tuntuu, kun toinen lyö nyrkillä "hullun kiilto" silmissä. Sattuu fyysisesti, mutta vielä enemmän sydämeen.
Itse lähdin tasan puoli vuotta sitten tälläsestä parisuhteesta ja olen ylpeä omasta päätöksestäni. Syynä yksinkertaisesti se, että olen vasta reilu kolmekymppinen ja en jaksanut enää sitä elämää. Väsyin ainaiseen pelkoon ja siihen, että piti yrittää olla näkymätön omassa kodissaan.
Kaikesta huolimatta rakastan vielä sitä selvää miestä, sitä miestä johon tutustuin ja jonka kanssa elin, mutta vihaan niin sydämeni pohjasta sitä kännikalaa. Ja sattuu niin vietävästi kun tiedän tälläkin hetkellä että se viina vie miestä eikä päinvastoin. On se niin epäreilua! Helvetin epäreilua!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toi sun tekstisin alku olisi voinut olla mun kirjoittamaani...Meillä eroprosessi vaan on nyt just päällä ja tuntuu niin helvetin pahalta. Kun en kestänyt enää viimeisintä ja meni tolkuttomaksi riitelyksi, mies päätti häipyä. Hän rakastaa mua ja mä rakastan sitä, niin et sattuu, niin ettei henki tahdo kulkea. Mut en vaan voinu enää elää pelossa...Miks 2 ihmistä, jotka rakastaa toisiaan ja kuuluu yhteen, on erossa??? Siks, et viina vie ja silloin ei millään ole mitään väliä...Ottaisin heti takaisin, jos vain sitä uutta viinareissua ei tulisi...Mut mies tuskin enää tulee vaan löytää jonkun muun, joka kestää sen juomisen. Ja teeskentelee ettei rakasta mua enää. Hukuttaa senkin tunteen viinaan...
Toivon sulle voimia sylikaupalla! Nää viikonloput ja tulevat loma-ajat ym. on yhtä helvettiä, mutta sä olet jo noin hyvin pärjänny. Ei sulla ole mitään hätää enää, elämän onni löytää sut kyllä.
Itse en usko tästä selviäväni...
"Jospa voisin sitoa särkevän
sydämesi haavoja.
Jospa voisin kantaa edes
hiukan suruasi.
Jospa voisin olla rinnallasi
kun ystävää kaipaat.
Mutta tiedä, että lähetän
Sinulle voimia ja enkelin suojelua"
Toivon kaikkea hyvää ja luota siihen,
että sinä selviät siitä...
niin selvisin minäkin, jos yhtään lohduttaa.
Kiitos kauniista viestistäsi!
Nyt juuri tuntuu siltä, etten todellakaan selviä...
erosta aikaa pian 2 vuotta, mutta edelleen rakastan sitä miestä. Sellaisena, mitä hän oli selvinpäin. Kännissä vastuuton, paha, tyhmänrohkea...kaikkea mahdollista. Meillä suhde kesti 4 vuotta, ja luulin alussa eläväni tämän miehen kanssa loppuelämän. Vaikka olimmekin erilaisia, hänen kanssa oli ihanaa elää, ihanaa rakastaa. Ne ajat, jolloin viina ei häntä vienyt. Loppua kohden yhä enemmän. Muutettiin jopa toiselle paikkakunnalle, jotta vanhat houkutukset (mm. kaverit) jättäisivät rauhaan. Mut kyllä se tuurijuopon sydän löytää yksinkin reissuun, niin kuin todellisuus osoitti.
Olen hyväksynyt eron, ja aloittanut uuden parisuhteen. Olemme puhuneet tästä nykyisen miesystävän kanssa, ja tiedostamme kumpikin sen, millaisen jäljen tämä suhde jätti minuun. Rakkauden syttyminen uudelleen on tietyllä tavalla vapauttavaa, mutta myös todella vaikeaa. Tulee muistikuvia menneisyydestä, pelkotiloja tietyissä asiayhteyksissä, syyllistämisiä asioista, joihin toinen ei ole mitenkään syyllinen. Vasta uuden parisuhteen aikana osa pimentoon jääneistä tunteista tulee esille, tiedostavan minän käsiteltäviksi. Se on jonkinlainen takapakki, mutta uskon että tästä vielä eteenpäin liikutaan. Pakko se on jatkaa elämää, ja yrittää nähdä menneet asiat vain kasvattavina. Koeta sinäkin ajatella, että oli hienoa kun sait kokea rakkauden. Mutta suhteen oli pakko päättyä, oman onnellisuutesi takia. Älä odota samanlaista rakkautta uudestaan. Kukaan ei ole samanlainen, rakkauksia ei ole samanlaisia. Sanon nämä vain vinkkinä, sillä minut ainakin yllätti tämä käsittelemättömien tunteiden paljous uuden suhteen kynnyksellä. Sinun on kuitenkin vielä aika olla yksin, miettiä mitä elämältä haluat. Olet vielä nuori, minä vielä nuorempi...meillä on vielä elämä edessä :)
Taidanpa muuten tästä lähteä kaljalle.
Ps. ränni päälle
Hei ja piristystä elämään. Et varmasti ole yksin tuomoisen ongelman kanssa. Itse menin 20v naimisiin ja asumme nyt vaimoni kanssa erillään hänen alkoholin käytön takia. Usko huviksesi että myös naiset osaavat olla väkivaltaisia päihtyneenä. Suomalaista miestä pidetään nynnynä jos ei saa naistaan kuriin ja kun ei puhe tehonnut niin minulle jäi vain yksi mahdollisuus, siis poistua paikalta. Nukuin milloin ystävien luona, työpaikalla ja joskus myös leiritäalueen sauna eteisessä.
Sitten kun päätin erota niin olin se paha henkilö joka laittoi vaimonsa kierätykseen. En oikein tiedä mikä on paras ratkaisu näihin asioihin, mutta sen tiedän että jos päivittäisen perhetoiminnot kärsivät niin että aikuiset lapsetkin joutuvat masennustilaan on varmasti syytä erota. Uskon että olet tehnyt oikean ratkaisun niin kuin minäkin, ja jos vielä välität ex miehestäsi niin soit tai käy hänen luonaan kylässä silloin kun tiedät varmasti että hän on selvinpäin.
Muista kuitenkin että älä lupaa hänelle mitään yhteiselämää tai paluuta entiseeen sillä me miehet olemme sellaisia että vaikeuksissa tartumme oljenkorsiin ja hukumme sen myötä.
Jos haluat kirjoitella mailia minulle henkilökohtaisesta niin osoitteeni on [email protected]
Minä toivoin aina että mies ei joisi. Meidän avioliittomme kesti 14 vuotta, joista viimeiset 7 vuotta mies joi joka päivä. Pahoinpitely kesti koko avioliiton ajan ja aina oli vika minussa.
Nyt kun hänen terveytensä ei kestä juomista,on ollut vuoden selvinpäin, hän syyttää elämäntilannettaan lapsille edelleen minun aiheuttamaksi. Kun äitinne oli niin ..... Erostamme on jo 11 vuotta.
Olen sitä mieltä, että minun ei olisi pitänyt avioitua lasten isän kanssa ikinä, vaikka hän ei olisi juonutkaan. syy miksi sallin hänen pahoinpidellä minua 14 vuotta johtui läheisriippuvaisesta luonteestani. Olen sitä mieltä että ihminen on sama humalassa ja selvinpäin. Humalassa paljastuu se todellinen luonne.
Kuningas alkoholille jää AINA toiseksi vaikka kuinka yrittäs ja auttais, niin ei.
Päätöksenteko on vaikeeta, itte ainaki mietin tosi kauan ennen ku uskalsin repästä itteni irti tuosta raastavasta suhteesta.
Erosta nyt vajaa 2 kk, mies on raitistunut, mutta en kuitenkaan aio todellakaan palata takasin!
Tämä parisuhde sai aikaan sen, etten luota yhteenkään mieheen, enkä varamsti pysty aloittamaan uutta suhdetta, siitä kiitos kuningas alkoholille!
Voi että mä vihasin ex-miestäni ku se oli kännis, mutta selvinpäin se oli ihan niinku eri ihminen, mutta ku putki alko, niin siihen unohtu lupaukset ja laskujen maksut...
En kuitenkaan kadu eropäätöstäni, on parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa!!!