Minulta varmaan puuttuu joku ihmissuhteiden luomiseen tarvittava geeni. Mulla ei ole ikinä ollut todellista ystävää, ainoastaan työ- ja koulukavereita, joiden kanssa en ole paljoa tekemisissä työn ja koulun ulkopuolella. Joskus on sellasia baari- tai bileiltoja muttei sen enempää. Ja sitten naiset, voe rähmä niiden kans. Monesti on käyny niin, että nainen on ollut kiinnostunut ja tehnyt alotteen. Minä en ikinä uskalla kun tuo itseluottamus räpiköi jossain pohjamudissa. Kun sitte hieman tutustuttiin niin ne sano, että olet huipputyyppi, mutta ollaan vaan kavereita. Eli vakavaa suhdetta ei oo ollu vaikka ikää on jo 22v (ei mikään kiire, tiedän sen). Sen verran itseluottamusta löytyy, että tiedän olevani katseenkestävää sorttia, ja olempa nähnyt kaupungilla hemaisevia naikkosia minua rumempien äijien kainalossa. Missä vika? Minusta se johtuu siitä, etten osaa/uskalla laittaa itseäni kunnolla likoon, vaan tyydyn seuraamaan, kun tilanteet menee ohi, enkä saa niistä mitään irti. Tai sitten olen yksinkertaisesti TYLSÄ! Mulla ei ole ikinä mitään hauskaa sanottavaa. Aina vaan perustylsä tosikko.
Jaajaa se olis jo puoli kaks. Pitänee vissiin lähteä nukkumaan. Mistä sen tietää, vaikka huomena tapaisin elämäni naisen. just joo...
Jaajaa se olis jo puoli kaks. Pitänee vissiin lähteä nukkumaan. Mistä sen tietää, vaikka huomena tapaisin elämäni naisen. just joo...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ristus notta on sielunveljiä liikkeellä. jokaisen lauseen olisin voinut itse kirjoittaa, mutta en usko siihen että ulkonäöllä on paljoakaan tekemistä ihmissuhteitten kans
Mä olen kyllä sitä mieltä, että ulkonäöllä on paljonkin väliä. Muutaman vuoden yli 20 vuotta olen, en koskaan seurustellut, treffeillä käynyt yms. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mä olen niin lyhyt ettei mua huomata ja vielä siihen lisäks sellanen pikku seikka, että en todellakaan ole mikään kaunokainen, mutta en mielestäni mikään rumiluskaan. Olen kuullut sanottavan, että näytän ennemmin 16-vuotiaalta kuin parikymppiseltä. Ehkä tämäkin estää miehiä lähestymästä. Nooh, kai sitä itsekkin pitäisi uskaltaa lähestyä, mutta ujous haittaa ja ehkä lievä itseluottamisen puute. Sellaista...
välillä tuntuu samalta :D
kuulostat ihan minulta! monet kehuvat ulkonäköäni. minulla ei ole pahemmin sydänystäviä, vaikka tuttuja löytyykin enemmän kuin perussuomalaiselta. en ole koskaan seurustellut, mutta treffeillä olen käynyt aika paljonkin. minua on yritetty tosi monesti vuosien saatossa mutta ei vaan ole kolahtanut. tai sitten en vaan ole uskaltanut antaa itselleni edes mahdollisuutta ajatella, että voisin elää oikeassa ihmissuhteessa. ikävää tämä elämä välillä =(