Näitä viestejä lukiessani huomasin että kirjoittajien mielestä anopit ei niinkään apet ovat oikeita piruja.
Luulen jos oma äiti ja isä käyttäytyy anopin ja apen lailla ei aiheuta moista äläkkää.
Äitini kunnioitti vävyään eli miestäni yli kaiken. Esimerkiksi sinuttelu ei kuulunut asiaan. Kaikessa, (mm. kahvi-tai ruokapöydässä) mieheni oli aina etusijalla. Äiti ihannoi vävyään elämänsä loppuun asti, n. 35 vuotta.
Minusta oli hyvä asia että olin onnistunut saamaan äidilleni mieluisan vävyn.
Entäpä jos olisi ollut kyse äidin ja pojan välisestä asiasta, olisinkohan tullut mustasukkaiseksi???
Omiin-ja appivanhempiini suhtauduin kuten oli opetettu eli "vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa koska heillä elämänviisautta".
Toisen ihmisen kunnioittaminen sekä itsensä hillitseminen on elämän perusasioita.
Kauniita sanoja kannattaa viljellä ne saavat ihmeitä aikaan.
Luulen jos oma äiti ja isä käyttäytyy anopin ja apen lailla ei aiheuta moista äläkkää.
Äitini kunnioitti vävyään eli miestäni yli kaiken. Esimerkiksi sinuttelu ei kuulunut asiaan. Kaikessa, (mm. kahvi-tai ruokapöydässä) mieheni oli aina etusijalla. Äiti ihannoi vävyään elämänsä loppuun asti, n. 35 vuotta.
Minusta oli hyvä asia että olin onnistunut saamaan äidilleni mieluisan vävyn.
Entäpä jos olisi ollut kyse äidin ja pojan välisestä asiasta, olisinkohan tullut mustasukkaiseksi???
Omiin-ja appivanhempiini suhtauduin kuten oli opetettu eli "vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa koska heillä elämänviisautta".
Toisen ihmisen kunnioittaminen sekä itsensä hillitseminen on elämän perusasioita.
Kauniita sanoja kannattaa viljellä ne saavat ihmeitä aikaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko sinun mielestäsi elämänviisautta se, että anoppi ja appi toteavat lapsensa perheenlisäyksestä kuultuaan, että oliko vahinko vai tarkoitus? Onko se viisautta, että appi kertoo pelkäävänsä pahoin, kuinka hänen poikansa perhe tulee selviämään lasten kasvatuksesta? Onko se viisautta, että heti häiden jälkeen ilmoitetaan, että meillä ei ole eikä tule rakkaampaa lastenlasta kuin tyttärentytär?
Mitä mieltä olet siitä, että anoppi ja appi eivät käy koskaan meillä kylässä, kun he tulevat käymään kotikaupungissamme - aina vaan mennään miehen siskolle. Mitä mieltä olet siitä, että anoppi sanoi kihlautuessamme, että tuollaista ei ole meidän suvussamme ollut eikä sitä täten tarvitse huomioida. Mitä mieltä olet siitä, että suhteemme kolmen ensimmäisen vuoden aikana anoppi ei lähettänyt minulle koskaan terveisiä puhelimitse, vaikka minä aina tein niin.
Pitääkö minun siis niellä kaikki typeryydet appivanhemmiltani sen vuoksi, että he ovat minua 35 vuotta vanhempia?
Entisen seurustelukumppanini (emme tosin olleet naimisissa) äidin kanssa tulimme loistavasti toimeen. Syy oli ainoastaan se, että kunnioitimme toistemme reviirejä. Kuitenkin pystyimme puhumaan asioista vapaasti ilman että toisen tarvitsi laittaa itseään "ylemmyysasemaan". Eli nyt ei ole todellakaan kyse siitä, että naiset aina vihaavat miestensä äitejä.
Älä hyvä ihminen anna kenenkään pilata elämääsi. Voiko noin uskomattoman tyhymiä ihimisiä olla kun a-vanhemmat. Selkävoittoa et koskaan saa ja vaikka kuinka yrittäisi takkiin tulee joka tapauksessa. Siis ota selkeä irtiotto ja ole oma itsesi. Siihen ei kuulu mitkään pakkovierailut eikä mikään mikä ei tunnu sinusta oikealta. Olen ollut samassa jamassa ja vasta ikä tuonut itsetunnon että minäkin voin sanoa jotain.En ole riitelevä tyyppi, en osaa. Mutta puolustamaan olen oppinut. Ja toisesta korvasta ulos. Luulis vauvauutisen olevan ihana. Minäkin kuulin eka kommentin silloin joskus että onko se vahinko. Kyseessä ainut poika ja eka vauva.
kyllä varmasti aiheuttaa äläkän.
naiset vaan uskaltaa puhua vanhemmilleen suunsa puhtaaksi,mikä ei tulisi anopin ja apen kohdalla kysymykseenkään.mies ei vanhemmilleen ääntänsä korota,vaikka aihetta olisi
Kasvakaa aikuisiksi mammanpojat ja näyttäkää vanhemmillenne kaapin paikka perheenne kodissa.
Niin vaimonnekin tekee
Kunnon riita vanhempien kanssa puhdistaa ilman kuin ukkoskuuro.
Appivanhempien vierailu jättää ilmapiirin hiostavaksi,kun kukaan ei sano mitä oikeasti ajattelee.
Avioparin riita alkaa sitten siitä kun vaimo ihmettelee miehelleen kun tämä ei sano mitään vaikka hänen vanhempansa olivat törkeitä.
Puolisot,Seiskää 100%:sti vaimonne rinnalla niin kunnioitus on taattu eikä appivanhempien vierailu aiheuta vatsanväänteitä viikoiksi
seisoisivat ikävissäkin tilanteissa 100% miestensä rinnalla? Tuskin siitäkään vatsanväänteitä tulisi. Paitsi prinsessoille, jotka haluaisivat, että kahden suvun asiat pyörisivät vain ja ainoastaan heidän tahtonsa ja oikkujensa ympärillä.
Minun anopillani on mielikuva, että mieheni tulee vanhempieni kanssa erinomaisesti toimeen. Eihän hän koskaan ole todistamassa mieheni hampaiden kiristelyä vanhempieni vierailujen jälkeen tai jopa sitä ennen, kun heidän vierailunsa on tiedossa. Minä teen omille vanhemmilleni selväksi, mikä on meillä hyväksyttyä ja mikä ei. Mieheni ei esimerkiksi halua isäni maalaavan taloa tai siivoavan autotallia. Me käymme vanhempieni kanssa keskustelut ystävälliseen sävyyn. Äitini auttaa minua niissä töissä, mitkä muutenkin hoidan suurin piirtein yksin.
Mieheni ei ole yhtään iloisempi omien vanhempiensa viikon kestävästä vierailusta. Hän yrittää ystävällisesti kertoa meidän perheen pelisäännöistä erityisesti äidilleen, mutta ystävällinen puhe ei näytä saavuttavan yhtään toimivaa aivosolua. Lopulta sitten minä ikävänä miniänä kivahdan, että anoppi lopettaisi esimerkiksi vaatekaappini pläräämisen ja uuteen järjestykseen laittamisen. Jos mieheni sanoisi suoraan vanhemmilleen, heille tulisi varmaan lopun ikäinen välirikko.
Näin olen jo vuosikausia tehnyt.On ollut myötä-ja-vastamäkiä.
Ainoa kanto kaskessa onkin ollut roikkuva anoppi.
Huom.ollut.
Sinäkin taidat olla oikea"kuningataräiti"joka olettaa,että pojan ja hänen perheensä elämän pitäisi pyöriä sinun napasi ympärillä.
Tulipa tässä sellainen juttu mieleeni,että isän ja pojan suhde on jotenkin
hyväksyttävämpi kuin äidin ja pojan.
Samoin äidin ja tyttären.
Hulvatonta menoa tv-sarjassa"Tyttökullat".Tietää ken on sarjaa seurannut
Katselen täsä samalla formuloita,niin ei siellä paljon mammoja näy.Nicon isä kuitenkin on mukana
Meillä vierailun aikana ei oo riittäny oma tontti ku koko alueen sähköpääkeskuksetkin on väärässä paikassa puhumattakaan naapuritalojen katoista pihoista ym. Kerran kävi tsäkä ja anoppi ihasteli että on siisti ja perään että en ymmärrä miksi teidän talossa ......
Itse olin 12v liitossa,ja exäni ainoa lapsi...jotensakin koin etten ollut "suosiossa"koska uskalsin sanoa asioihin myös oman mielipiteeni(jota anoppi ei kait koskaan tehnyt..parempi tapa olla hiljaa ja syödä rauhoittavia!)..niinpä sitten kun ero tuli,minä tiesin asiasta vasta 3viikkoa anopin jälkeen!Todettakoon että exällä suhde,jonka vuoksi siis erokin tuli...se kuitenkin hyväksyttiin ja pojasta tehtiin ikäänkuin "sankari".Nykyinen miniä onkin sitt se
hyväksytty(vaikk tempoo alkoholia tasaseen tahtiin..mutt osaa olla anopin edessä hiljaa).
Mutt on meill kuitenkin anopin kanssa välit,ja kiva että lapsilla on mummi jonka luona saavat käydä milloin tahtovat..tiedän että mummi aidosti heistä välittää!
Kyllä mulla menee joka viikko hermot omaan äitiini (ja minua on kehuttu pitkäpinnaiseksi). Ja jos tuntisitte hänet niin menisi teilläkin. Anoppini kanssa ei ole kovin lämpimät välit, mutta ihan asialliset. Ei ole ongelmia. Isäni kanssa tulen hyvin toimeen.
Usein on joo elämänviisautta, mutta ei kaikilla. Ja miksi ihmisiä pitäisi kunnioittaa vain iän perusteella? Et ole törmännyt varmasti kauhean hankaliin ihmisiin. Ei siinä auta mitkään kauniit sanat. Ja toisen kunnioittaminen voi olla joskus aika vaikeaa!