” … Työllisyyden lisääminen, jota lähes kaikki eurooppalaiset hallitukset sosiaalidemokraateista konservatiiveihin pitävät julkilausuttuna päätavoitteenaan, on osoittautunut jo kauan sitten täysin epärealistiseksi ja pelkästään ideologiseksi ohjelmaksi, jonka tarkoituksena on erilaisten yksilöllistä työnhakua kannustavien mekanismien avulla pitää potentiaalista työvoimaa jatkuvassa epävarmuudessa, kapitalististen työmarkkinoiden armoilla ja estää palkkatyön ulkopuolisen autonomisen tuotannon leviäminen…
… Jotta niin työttömät kuin työläiset olisivat aina kulloisessakin markkinatilanteen käänteessä valmiita tulemaan auliisti töihin, on heitä pidettävä jatkuvassa epävarmuudessa, joka pakottaa ottamaan vastaan minkä tahansa työn millä tahansa palkalla. Samalla yritysten välittömien tarpeiden armoilla olevien työläisten on alistettava koko elämänsä aika kapitalistisen tuotannon tarpeille, ohjattava tuottavan kykynsä eli kaikkien sosiaalisten ja biologisten kykyjensä kehittämistä yritysten kulloistenkin hetkellisten vaatimusten mukaan. Toisin sanoen kyse on yhteiskunnallinen elämän prekarisoimisesta…
… Kuitenkin juuri tuo keskiluokka, johon nuorten väitetään kohta olevan nousemassa, on juuri työvoiman prekarisaation ansiosta alituisesti kapenemassa. Eurostatin vuonna 2005 julkaistun raportin mukaan vuosina 1990-2004 on tapahtunut laajamittainen siirtymä keskituloisten luokasta pieneltä osin myös korkeampituloisten, mutta ennen kaikkea keskitasoa matalampituloisten luokkaan. Tämän taustalla vaikuttaa ennen kaikkea palkkatyöhön perustuvien ansioiden osuuden valtava supistuminen muihin tulomuotoihin (pääomatulot mutta myös erilaiset julkisen sektorin avustukset) verrattuna. Vakituinen, täysipäiväinen palkkatyö ei enää takaakaan mukavaa keskiluokkaista elämää, vaan korkeakouluista valmistuville nuorille on tarjolla pelkästään perinteisten ylempien toimihenkilöiden stressi ja ylityöputki ilman siihen aiemmin kuulunutta toimeentulon varmuutta. Vain pienestä osasta akateemista väestöä tulee huippuansioisten innovaatiogurujen "luovaa luokkaa", joka sekin on suurelta osin markkinoiden ailahtelevaisten oikkujen armoilla…”
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=331&am=1
… Jotta niin työttömät kuin työläiset olisivat aina kulloisessakin markkinatilanteen käänteessä valmiita tulemaan auliisti töihin, on heitä pidettävä jatkuvassa epävarmuudessa, joka pakottaa ottamaan vastaan minkä tahansa työn millä tahansa palkalla. Samalla yritysten välittömien tarpeiden armoilla olevien työläisten on alistettava koko elämänsä aika kapitalistisen tuotannon tarpeille, ohjattava tuottavan kykynsä eli kaikkien sosiaalisten ja biologisten kykyjensä kehittämistä yritysten kulloistenkin hetkellisten vaatimusten mukaan. Toisin sanoen kyse on yhteiskunnallinen elämän prekarisoimisesta…
… Kuitenkin juuri tuo keskiluokka, johon nuorten väitetään kohta olevan nousemassa, on juuri työvoiman prekarisaation ansiosta alituisesti kapenemassa. Eurostatin vuonna 2005 julkaistun raportin mukaan vuosina 1990-2004 on tapahtunut laajamittainen siirtymä keskituloisten luokasta pieneltä osin myös korkeampituloisten, mutta ennen kaikkea keskitasoa matalampituloisten luokkaan. Tämän taustalla vaikuttaa ennen kaikkea palkkatyöhön perustuvien ansioiden osuuden valtava supistuminen muihin tulomuotoihin (pääomatulot mutta myös erilaiset julkisen sektorin avustukset) verrattuna. Vakituinen, täysipäiväinen palkkatyö ei enää takaakaan mukavaa keskiluokkaista elämää, vaan korkeakouluista valmistuville nuorille on tarjolla pelkästään perinteisten ylempien toimihenkilöiden stressi ja ylityöputki ilman siihen aiemmin kuulunutta toimeentulon varmuutta. Vain pienestä osasta akateemista väestöä tulee huippuansioisten innovaatiogurujen "luovaa luokkaa", joka sekin on suurelta osin markkinoiden ailahtelevaisten oikkujen armoilla…”
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=331&am=1
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.