Terve.
Ainakin vuosi sitten ja puoli vuotta sitten ja ehkä kaks kuukautta sitten, olin vielä sitä mieltä, että jaksan kaiken mitä vastaan tulee. Attelin, että eräs on tehny muhun jotenkin mystisesti sen verta ison vaikutuksen, että mulla ittellä ei oo niin väliä. Että nyt on aika heittäytyä sinne jonnekin ja elää kaikki tunnetilat sellaisenaan, kaikista vaikeuksista huolimatta. Nyt jos koskaan. Että kaiken se kestää..
Välillä tuntu, että hajosin, sitten taas jotenkin jaksoi. Aina sai jostain toivonkipinän. Välillä taivaassa välillä helvetissä.
Viime aikoina oon kuitenkin aikalailla väsähtänyt. En edes hajalla enää, vaan turtunut.
En vieläkään tiedä, nainen, pitäskö mun pyytää sulta anteeks, etten enää jaksa. Vai onko asiat nyt vihdoin, niinkun halusitkin. Jos tosiaan tarttet mua, kun sulla on vaikeaa, olen toki sulle olemassa ja tukena, vaan väsyneempänä ja passiivisempana.
Aion vaipuu takaisin keskinkertasuuteen ja laimeaan tunteettomuuteen. Haaveet seis, yritän tulla toimeen sen näytelmän kanssa, mikä mulla on. Eipähän siinä satuta muita kuin itteänsä, kunhan vaan osais vetää roolinsa loppuun asti kunnialla.
Anteeksi. Kiitos. Hyvää yötä.
Onkohan satavuotisesta unesta tarkotettu herämään kuitenkin vaan saduissa?
Ainakin vuosi sitten ja puoli vuotta sitten ja ehkä kaks kuukautta sitten, olin vielä sitä mieltä, että jaksan kaiken mitä vastaan tulee. Attelin, että eräs on tehny muhun jotenkin mystisesti sen verta ison vaikutuksen, että mulla ittellä ei oo niin väliä. Että nyt on aika heittäytyä sinne jonnekin ja elää kaikki tunnetilat sellaisenaan, kaikista vaikeuksista huolimatta. Nyt jos koskaan. Että kaiken se kestää..
Välillä tuntu, että hajosin, sitten taas jotenkin jaksoi. Aina sai jostain toivonkipinän. Välillä taivaassa välillä helvetissä.
Viime aikoina oon kuitenkin aikalailla väsähtänyt. En edes hajalla enää, vaan turtunut.
En vieläkään tiedä, nainen, pitäskö mun pyytää sulta anteeks, etten enää jaksa. Vai onko asiat nyt vihdoin, niinkun halusitkin. Jos tosiaan tarttet mua, kun sulla on vaikeaa, olen toki sulle olemassa ja tukena, vaan väsyneempänä ja passiivisempana.
Aion vaipuu takaisin keskinkertasuuteen ja laimeaan tunteettomuuteen. Haaveet seis, yritän tulla toimeen sen näytelmän kanssa, mikä mulla on. Eipähän siinä satuta muita kuin itteänsä, kunhan vaan osais vetää roolinsa loppuun asti kunnialla.
Anteeksi. Kiitos. Hyvää yötä.
Onkohan satavuotisesta unesta tarkotettu herämään kuitenkin vaan saduissa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
silloin pitää levätä. Ja antaa itsensä olla rauhassa. Olla vain oman itsensä kaveri. Olla vain mä tai sä. Joskus...tunteet voivat muodostua liian raskaiksi kantaa, vaikka ne eivät surua olisikaan. Haaveilustakin voi tulla taakka, jos ei pääse toteuttamaan. Joten pidä vain taukoa, vaikka minä olisin se johon olet ihastunut (*loppukevennys*).
Koitan koittaa löytää ittestäni itteni kaverin.. Tota lepohetkeä on välillä aika vaikee arjen keskeltä itelleen löytää. Tuntuu, että painaa vaan menemään niin kauan kunnes veto vihdoin loppuu kokonaan. Mut mä lupaan yrittää..
Ja jos sä oot se johon mä oon ihastunnu, niin lupaathan sä (sitte ku ollaan levätty) kertoo mulle, jos taas joskus haluisitkin mun syliin (*toinenkin loppukevennys*).
..kun en mä kai ihan kokonaan ookaan luovuttanu, mut ihan vähän kokonaan..
En tiedä minäkään omaa roolitustani tässä keväällä alkaneessa näytelmän tapaisessa. En tiedä mihin enää uskoa. Taivasta ja helvetin kipinöitä liian sekavassa suhteessa. Vaikka olenkin vastentahtoisesti yöllä sanonut viimeiset vuorosanani, en tunne edes helpotusta. Kun astuit elämääni, ajattelin minäkin kaiken se kestää. Mutta sitten koin tuskasi liikaa rinnassani :( Miten voin lähestyä sinua kun tunsin työntäväni sinua vain loitommaksi. Syvälle jonnekin menneisyyteen ja itsensä rikkoviin tapoihin ja taantumukseen.
Mutta inhimillisenä olentona en ole mikään ajatustenlukija. Niin triviaalia kuin se onkin, en jaksa etsiä merkityksiä eleistä ja ilmeistä. Minäkin olisin niin kaivannut kuulevani olevani kaivattu ja haluttu. Ehkäpä se olisi ohjaajan mielestä ollut vain ohjaksista luopumista? Tai sitten näytelmälle kauniimpi loppu? Nyt vain tuntuu, ettet halua kanssasi kirjoittaa jatkoa yhteiselle sadulle.
En tiedä olenko edes turta tai hajonnut. Nyt kun olen sortunut taantumistilassani avautumaan sinulle, en jaksa edes välittää mistään. Sen tiedän kuitenkin, etten haluaisi sinua pois elämästäni. Mutten enää jaksa väistellä yleistäviä sanan miekkoja. Joskus on parempi päästää rakkaudesta irti kuin yrittää kahlita sitä millään muodoin. Et taida tietää, että painoit minussa juuri niitä oikeita nappeja. Jalat maassa, mutta mieli ilmassa. Kaiken jo luulin tunteneeni tähän elämään mennessä. Usein mietinkin, missä olet kaikki ajat ollut. Pitikö kohtalon juuri johdatella monen tuskaisan mutkan kautta luoksesi? Näytelmän kulkua kun olen seurannut, en ole voinut kuin nöyrtyä sen edessä. Ei siinä ole juurikaan järjen kanssa ollut paljon tekemistä.
Olen siis tämän näytelmän naispääosan esittäjä. Ihastuin vastanäyttelijääni. Sekosimme vuorosanoissamme pahankertaisesti. Ja lähetys oli suorana kaikelle kansalle, mutten tiedä jaksanko ottaa juttua edes komedian kannalta enää. Olen tehnyt voitavani....
hämmästellä miten hienoja ja osuvia sanoja täällä välillä näkee. Suoraan omia ajatuksian mennä vuodelta. Mutta tämän tragikomedian aikajänne on eri ja näytelmän loppuverhokin jo laskeutunut. Toivottavasti...
yrittäisit ;)
nainen saattaisin olla minä. Jos olen, niin ymmärrät kun sanon tämän: mä en vain voi. Kaikki mun moraalini, oikeudentajuni ja konservatiivinen kasvatukseni, josta kylläkin yritän päästä eroon, kieltää menemästä pidemmälle. Vaikka kuinka haluaisin. Yritän niin kovasti suhtautua suhun neutraalimmin, vaikka niin kovasti syliisi kaipaankin.
Yritä päästää irti vihdoinkin. Se helpottaa ja antaa mahdollisuuden kokea joskus jotain uutta ja todellisempaa. Aina ei tarvitse jaksaa. Nyt saa jo luovuttaa. Ja itsesi takia pitääkin.
T: Eräs taipaleesi varrelta
nyt hyvä?
Luovuttaminen ei varmasti mun elämää helpota. Toivottavasti sun..
Oon jo vähän huilannu. Mutta aika väsyny kuitenkin kaikella muullakin tapaa. Aurinko paistaa silti, ja nenä vuotaa..
Kiitos kaikille, vaikka sinä (hän) ei olekaan varmasti vastannu. Mut samalla molskilla täällä taitaa painia monikin..
Kyllä mun syliin vielä mahtuu. Toivonperkele,, sitkeätä laatua.
syliisi voisinkaan tulla enää?