Rehellisyys maan perii mutta onko lopulta näin? Ihmissuhteissa voi onnistua joutumaan tilanteisiin jolloin valkoinen valhe alkaa kasvaa lumipallon lailla ja sitä ei pysäytä kuin raaka totuus. Mutta miten sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei kykene joko omista lähtökohdistaan tai ympärillä vallitsevien faktojen vuoksi millään totuuteen? Miten olla totuudenmukainen valheen ikeen alla? Miten valheen voi muovata sellaiseksi, että se ilmenee totuutena?
Totuus ei aina voi olla se ainoa oikea...eihän? Totuuden hyveen voi murtaa ja kääntää jopa niin, että valheesta tulee hyve, mikäli sen positiivinen vaikutus ylittää totuuden positiivisen vaikutuksen. Oletteko kenties havainneet tällaista suhdemaailmassa, pettämisen rehevillä mailla?
Totuus ei aina voi olla se ainoa oikea...eihän? Totuuden hyveen voi murtaa ja kääntää jopa niin, että valheesta tulee hyve, mikäli sen positiivinen vaikutus ylittää totuuden positiivisen vaikutuksen. Oletteko kenties havainneet tällaista suhdemaailmassa, pettämisen rehevillä mailla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
maan perii. Siitä huolimatta valkoinen valhe on joskus paikallaan. Valhe pitää ehdottomasti siis olla valkoinen eikä tärkeistä asioista saa valehdella, ainakaan usein :).
Pahempi juttu, että joku valehtelee sen tähden, ettei osaa puhua totta. Valehtelussa vaaditaan taitoa. On todella amatöörimaista valehdella silloin kun ei muuta osaa.
Mutta miten sitten ihmiset suhtautuvat siihen, että heille kerrotaan valheita?
Jokaisen omassa harkinnassa on valehteleeko vai ei. Sen sijaan se, että itselle valehdellaan ei ole omaharkintaista. Siksi siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
Minusta on mielenkiintoista, että ihmiset vaativat toisiltaan täysrehellisyyttä, aina pitää kertoa totuus, vaikka se tekisi kuinka kipeää tahansa, vaikka se hajottaisi perheitä jne. Minun mielestä tällainen toiminta on ajattelemattomuutta. Sanan miekka on voimakas ja totuus on julma. Niitä käytettäessä pitää olla varovainen. Valhe voi olla hyve joissain tapauksissa kuten sanoit.
Jokainen voi miettiä itsekseen omaa suhtautumista toisten valheisiin. Pitääkö niistä heti nostaa meteli, syyttää ja kysellä miksi valehtelit?! Eikö ole lähes päivänselvää, että ihminen valehtelee juuri sen takia, ettei halua herättää toisessa negatiivisia reaktioita? Onko se muka vain paha asia? Luulen, että ihmiset raivoavat enemmän totuutta sen tullessa julki eikä valehtelua aiheesta. Sen verran ironinen olen, että mielestäni olisi välillä syytä kiittää kaveria itse valheesta, mutta ei siitä kiinnijäämisestä.
Ihmiset, jotka eniten vaahtoavat totuuden ja rehellisyyden puolesta, kestävät niitä huonoiten. Tämä on ikävä tosiasia. Opetelkaa ottamaan valkoiset valheet kohteliaisuutena itseänne kohtaan niin elämä sujuu sutjakkaammin.
Miksipä ei näinkin...mutta tulee kuitenkin muistaa totuutta ja valhetta miettiessä, että mikä on totuus yhdelle, on valhe toiselle...
Jokainen ihminen kykenee totuuteen, jos ei luonnostaan, niin opettelemalla siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen voi saada anteeksi kurjankin totuuden, mutta harvemmin loistokastakaan valhetta.
Pettäminen taas on jo paljon enemmän kuin valhe, se on petos. Petos on petos, valehteli siitä tai ei. Valhe taas yhdistettynä petokseen...on jo rikos raskaimman kautta. Jos siis pettää, on parempi jättää rikos pienemmäksi ja olla valehtelematta. Toki valhe voi petoksessa suojella harhautunutta kulkijaa ja hänen kumppaniaan, mutta siinäkin on parempi valita harhautus kuin patologinen valhe. Esimerkki 1: olet pettämässä vaimoasi ja sanot olevasi tapaamassa sairaalassa kuolemansairasta isoisääsi = patologinen valhe Esimerkki 2: olet pettämässä vaimoasi ja sanot olevasi tapaamassa kaveria (nimeltä mainitsematta)syytä tai sukupuolta sanomatta = harhautus. Se mitä se taas loppupeleissä merkitsee = ei mitään, mutta kiinnijäämisen riski on pienempi.
Mitä tästä opimme? Ei pidä valehdella, eikä pettää, näin pysyy totuuden tiellä, kukaan ei ketään eikä mistään pakota valehtelemaan, jokainen valitsee itse käytöstapansa.
Kuinka suuri merkitys sitten totuudella kenellekin on? Se on helppo laskea sen kaavan kautta, kuinka paljon sietää valehtelua muilta, sen verran sopii valehdella siis itsekin ja niistä asioista mitä muilta itseään kohtaan sietää...siitä on hyvä lähteä miettimään onko sittenkään fiksua laittaa sitä pientäkään lumipalloa vierimään...