Olen ajatellut paljon omaa seksuaalisuuttani ja sitä ihmetellyt vuosien aikana, onneksi vähemmän tässä iässä, 24 vuotiaana miehenä.
Pidän naisista, usein teitä naisia kattelen ja riisun silmilläni, mutta silti en montaa kertaa, ehkä vaan pari kertaa elämässäni ole himoinnut naista hänen seurassaan, vaikka kuitenkin olen käyny kymmenillä treffeillä. Olen tällainen tavis enkä vaadi mitään missiä rinnalleni, mutta ehkä viehätyn liikaa vain kauneista ja alstomista naisista kun olen aikuisviihdettä kattonu vuosikausia.
Kaukaa kyllä sitten haikailen naisten perään, tai olen muutamasta naisesta haaveillu. Mutta sitten kun sen samaisen naisen seurassa tulee oltua niin harvoin mitään tunnen. Ehkä odotan liian paljon romanttista tai himokasta tunnelmaa, ehkä sellaista ei tule koskaan olemaankaan. Tämän sanon siksi että välitän tutuista naisista kuitenkin aika paljon ihmisinä, olen tunteellinen ihminen myöskin.
En ole koskaan edes suudellu naista kun ei ole koskaan tuntunut siltä. En ole erakko myöskään vaan ihan sosiaalinen ihminen ja pyörinyt siellä sun täällä vuosikaudet ja treffaillut naisia.
Miksi ei koskaan tunnu siltä että haluaisi treffikumppania suudella ja lähestyä, olenko niin omalaatuinen että tunnen vetoa hyvin harvoihin. Olenko näin valikoiva kumppanieni suhteen siitäkin huolimatta että en pidä enempää kriteerejä kuin muutkaan ? Luulisi että normimies pitäisi monia useita naisia viehättävänä ja seksuaalisesti tarpeeksi viehättävinä sänkypuuhiin, miksi minä olen niin omalaatuinen ? EI libidokaan tunnu olevan kovin alhaalla näin kesäisin vaan rauhattomaksi olen tullut ja haluttaisi harrastaa seksiä, mutta en silti osaa haluta ketään yhtä naisia. On se niin outoa. Tietenkin yhden illan jutut tuntuisi oudolta minulle ja haluaisin seurustelusuhteen, mutta tuntuu että kukaan nainen ei tule koskaan olemaan niin viehättävä että hänen seurassaan haluaisin häntä lähestyä fyysisesti :(
Pidän naisista, usein teitä naisia kattelen ja riisun silmilläni, mutta silti en montaa kertaa, ehkä vaan pari kertaa elämässäni ole himoinnut naista hänen seurassaan, vaikka kuitenkin olen käyny kymmenillä treffeillä. Olen tällainen tavis enkä vaadi mitään missiä rinnalleni, mutta ehkä viehätyn liikaa vain kauneista ja alstomista naisista kun olen aikuisviihdettä kattonu vuosikausia.
Kaukaa kyllä sitten haikailen naisten perään, tai olen muutamasta naisesta haaveillu. Mutta sitten kun sen samaisen naisen seurassa tulee oltua niin harvoin mitään tunnen. Ehkä odotan liian paljon romanttista tai himokasta tunnelmaa, ehkä sellaista ei tule koskaan olemaankaan. Tämän sanon siksi että välitän tutuista naisista kuitenkin aika paljon ihmisinä, olen tunteellinen ihminen myöskin.
En ole koskaan edes suudellu naista kun ei ole koskaan tuntunut siltä. En ole erakko myöskään vaan ihan sosiaalinen ihminen ja pyörinyt siellä sun täällä vuosikaudet ja treffaillut naisia.
Miksi ei koskaan tunnu siltä että haluaisi treffikumppania suudella ja lähestyä, olenko niin omalaatuinen että tunnen vetoa hyvin harvoihin. Olenko näin valikoiva kumppanieni suhteen siitäkin huolimatta että en pidä enempää kriteerejä kuin muutkaan ? Luulisi että normimies pitäisi monia useita naisia viehättävänä ja seksuaalisesti tarpeeksi viehättävinä sänkypuuhiin, miksi minä olen niin omalaatuinen ? EI libidokaan tunnu olevan kovin alhaalla näin kesäisin vaan rauhattomaksi olen tullut ja haluttaisi harrastaa seksiä, mutta en silti osaa haluta ketään yhtä naisia. On se niin outoa. Tietenkin yhden illan jutut tuntuisi oudolta minulle ja haluaisin seurustelusuhteen, mutta tuntuu että kukaan nainen ei tule koskaan olemaan niin viehättävä että hänen seurassaan haluaisin häntä lähestyä fyysisesti :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on sama tilanne ikää myöten. Suuri osa omanikäisistä naisista kyllä miellyttää silmää ja katseltuakin tulee, sosiaalisissa tilanteissa pystyn olemaan naisten kanssa siinä missä miestenkin.
En kuitenkaan ihastu tai rakastu tai koe minkäänlaista tarvetta lähestyä naisia oikeassa elämässä. Syynä tähän luulisin olevan sen, että olen kuitenkin melko varautunut paljastamaan itsestäni mitään pintaa syvempää. Yleinen höpinä esim. töihin tai kouluun liittyen onnistuu kenen tahansa kanssa, mutta kun pitäisi asettaa itsensä tilanteeseen jossa voi tulla torjutuksi ja loukatuksi, niin lukko tulee päälle. Ehkä tuo suojamekanismi on kasvanut jo luonteeseen kiinni niin pahasti ettei sen olemassaoloa havaitse, vaan tunteet ikäänkuin suodattuvat jo ennen pintaan tuloaan.
Siinä minun puolestani puolen puusentin arvosta keittiöpsykologiaa.
Itse olen silti aika avoin ihminen ja tykkään puhua tunteistani, ajatuksistani, niistä henkilökohtaisimmistakin asioista. En pelkää selkäänpuukotusta paljoa, vaikka en silti puhu asioista kenelle tahansa.
Flirttailen naisille silloin tällöin, joskus vahingossakin, en vaan osaa viedä asioita koskaan pidemmälle kun ei tunnu siltä. Tietenkin flirtti on tarkoitettukin usein harmittomaksi molempien piristykseksi, mutta sen avulla on helpompaa päästä lähemmäksi vastakkaista sukupuolta, suudella treffeillä ym:ta.
Lähdetään siitä että pääset neitsyydestä eroon niin nyt kipin kapin sihteeriopisto.net sisustolle oppilasta valitsemaan. Helppoa, anonyymiä ja ei paineita.
Kun olet päässyt pukille kerran niin haluat toisenkin kerran jos nyt ylipäätänsä haluat naisia.
Nyt tuli mieleen että ois varmaan pitäny lisätä tohon että JÄRKEVIÄ MIELIPITEITÄ ! :)
Ei mun mielestä tunnu toimivan kovin hyvin se että menee suuteleen ja muuta naista, jota ei pidä ees viehättävänä. Ois typerää esittää jotain hurmaajaa kun ei edes huvittais hurmata toista vaikka nainen sit näyttäiskin vihreää valoa. Olis varmaan kiva sit mennä melkein sänkypuuhiin asti ja huomata että ton kanssa ei pysty ees panemaan. En oo mikään impotentti, mut kaikki miehet ei tosiaan ole mitään koneita, oikeestaan harva on.
No ei kai ne tuntemukset kehity jos et tunne ihmistä kunnolla.
Tutustu ajan kanssa ihan kaveripohjalta mahdollisimman moniin naisiin. Käyt vaikka sulkista pelaamassa tai lenkillä jonkun kanssa.
Tuntemukset herää yleensä ajan kanssa jos on herätäkseen.