Onko kellään kokemusta suhteesta, jossa toinen on uskovainen ja toinen ei? Voiko homma toimia?
Onnistuuko
k.t.e.m
3866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
huoramadonna ja toinen renttupahis niin voiko parempaa yhdistelmää olla. Parasta seksiä, olettaen että se mieskin osaa olla yhden naisen mies...
kunnioittaa toisen vakaumusta. Eli siis uskis ei ala tuputtaa uskoaan ja "uskoton" ei ala herjaamaan uskovaa tai hänen uskontoaan.
sillä edellytyksellä, että kumpikin kunnioittaa toistensa näkemyksiä.
Mä en ole uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kuitenkin uskon jonkinlaiseen jumalaan, korkeampaan voimaan. Exäni oli ateisti, monesti suorastaan halveksi kaikenlaisia uskomuksia, olivatpa ne sitten uskoa kummituksiin, jumalaan, ihan mihin vaan. Mikäli jotain ei voi tieteellisesti todistaa olemassaolevaksi, ei siihen pidä kenenkään täysjärkisen uskoa. Vaikka sanoin, että kyse onkin nimenomaan uskosta, ei tiedosta. Mut ihan sama oli mitä sanoi...
Ei nämä meidän arkipäivässä kauheasti vaikuttaneet, muttei tästä aiheesta voinut lopulta enää keskustella saamatta aikaan kauheaa väittelyä ja kinaa. Lopulta tämä piirre miehen muiden vastaavanlaisten asenteiden ja mielipiteiden parissa oli liikaa. Hän oli liian kaukana minusta, minä hänestä.
Jos toinen pystyy asettumaan toisen tilalle, kykenee kunnioittamaan toisen erilaista uskomusjärjestelmää, niin ongelmia ei pitäisi liiemmin tulla. Jos kristilliset perinteet ovat toiselle hyvin tärkeitä, olisi toisen tietysti hyvä pystyä joustamaan. Vaikka suurin osa ei-uskovaisista on kuitenkin tapakristittyjä. Esimerkiksi kirkkohäät kuuluvat monen avioliittosuunnitelmiin, vaikkei uskovainen olisikaan. Mut keskustelemalla nämä selviää. Kannattaa varmasti jossain vaiheessa puhua näistä asioista paremmin.