Maailman ydinjätemäärät
Ydinjätteitä on kertynyt pääasiassa ydinasetuotannosta ja ydinenergiatuotannosta. Maailmanlaajuiset kertymät ovat arviolta seuraavanlaiset.
Ydinvoimalaitosten käytettyä polttoainetta on noin 250 000 uraanitonnia vastaava määrä ja sen aktiivisuus ylittää 1 000 000 petabecquerelia (PBq, 1 PBq = 1015 Bq). Kolmannes tästä määrästä on jälleenkäsitelty.
Ydinasetuotannossa kertyneiden korkea-aktiivisten jälleenkäsittelyjätteiden määrä lähentelee miljoonaa kuutiometriä ja sen kokonaisaktiivisuus on noin 150 000 PBq. Vain vähäinen osa tästä jätteestä on saatettu kiinteään muotoon.
Muita pitkäikäisiä, keski- ja matala-aktiivisia jätteitä on myös noin miljoona kuutiometriä ja niiden kokonaisaktiivisuus on noin 1000 PBq.
Lyhytikäisiä keski- ja matala-aktiivisia jätteitä, joissa vallitsevien radioaktiivisten aineiden puoliintumisaika on enintään noin 30 vuotta, on useita miljoonia kuutiometrejä.
Uraanikaivostoiminnan jätteitä, joissa aktiivisuuspitoisuus on tyypillisesti 100 becquerelia grammassa (Bq/g), on kertynyt noin miljardi tonnia.
Edellä tarkastellut ydinjätemäärät ovat joko varastoituina tai loppusijoitettuina. Sen lisäksi ydinjätteitä on päässyt myös ympäristöön huomattavia määriä.
Ydinasekokeissa on päässyt ilmakehään yli 1500 PBq aineita, joiden puoliintumisaika on vähintään noin 30 vuotta. Tshernobylin onnettomuudessa pääsi ilmaan noin 100 PBq vastaavanlaisia radioaktiivisia aineita.
Meriin on upotettu radioaktiivisia aineita noin 90 PBq ja jälleenkäsittelylaitoksista on päässyt meriin noin 40 PBq.
Maaperään, järviin ja jokiin on päässyt eniten radioaktiivisia aineita Tshernobylin onnettomuuden seurauksena, ydinaseiden tuotanto- ja koealueilla sekä joidenkin huonosti hoidettujen uraanikaivosten lähistöllä.
Lähde: säteilyturvakeskus.fi
Ydinjätteitä on kertynyt pääasiassa ydinasetuotannosta ja ydinenergiatuotannosta. Maailmanlaajuiset kertymät ovat arviolta seuraavanlaiset.
Ydinvoimalaitosten käytettyä polttoainetta on noin 250 000 uraanitonnia vastaava määrä ja sen aktiivisuus ylittää 1 000 000 petabecquerelia (PBq, 1 PBq = 1015 Bq). Kolmannes tästä määrästä on jälleenkäsitelty.
Ydinasetuotannossa kertyneiden korkea-aktiivisten jälleenkäsittelyjätteiden määrä lähentelee miljoonaa kuutiometriä ja sen kokonaisaktiivisuus on noin 150 000 PBq. Vain vähäinen osa tästä jätteestä on saatettu kiinteään muotoon.
Muita pitkäikäisiä, keski- ja matala-aktiivisia jätteitä on myös noin miljoona kuutiometriä ja niiden kokonaisaktiivisuus on noin 1000 PBq.
Lyhytikäisiä keski- ja matala-aktiivisia jätteitä, joissa vallitsevien radioaktiivisten aineiden puoliintumisaika on enintään noin 30 vuotta, on useita miljoonia kuutiometrejä.
Uraanikaivostoiminnan jätteitä, joissa aktiivisuuspitoisuus on tyypillisesti 100 becquerelia grammassa (Bq/g), on kertynyt noin miljardi tonnia.
Edellä tarkastellut ydinjätemäärät ovat joko varastoituina tai loppusijoitettuina. Sen lisäksi ydinjätteitä on päässyt myös ympäristöön huomattavia määriä.
Ydinasekokeissa on päässyt ilmakehään yli 1500 PBq aineita, joiden puoliintumisaika on vähintään noin 30 vuotta. Tshernobylin onnettomuudessa pääsi ilmaan noin 100 PBq vastaavanlaisia radioaktiivisia aineita.
Meriin on upotettu radioaktiivisia aineita noin 90 PBq ja jälleenkäsittelylaitoksista on päässyt meriin noin 40 PBq.
Maaperään, järviin ja jokiin on päässyt eniten radioaktiivisia aineita Tshernobylin onnettomuuden seurauksena, ydinaseiden tuotanto- ja koealueilla sekä joidenkin huonosti hoidettujen uraanikaivosten lähistöllä.
Lähde: säteilyturvakeskus.fi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika mahtavia lukuja olit löytänyt STUK:n sivuilta. En jaksanut kaikkia kahlata läpi, mutta mietin hieman sitä meriin upotettua määrää 90 PBq. Entäpä jos tuo koko määrä olisi upotettu Laatokkaan, jossa on vettä noin 900 km3. Siitä kun laskee, niin saa pitoisuudeksi 100 Bq/l.
Siellä STUK:n sivuilla sanotaan, että kaivoveden radonpitoisuutta pitäisi pienentää, jos pitoisuus on 1000 Bq/l, ja vesilaitoksen vedessä suurin pitoisuus saa olla korkeintaan 300 Bq/l. Niin, että säteilyn puolesta voisi sellaista Laatokan vettä käyttää ihan huoletta juomavetenä. Maailman merissä on vielä paljon enemmän vettä, joten pitoisuudet ovat todellakin pieniä, vaikka luvut näyttävät suurilta.
Kaikki ylimääräinen säteily on tietysti turhaa, mutta onko "pollalle" tullut mieleen, että kyllä siellä STUK:n sivuilla oltaisiin huolestuneita noista määristä, jos ne olisivat vaarallisia. Miksi näitä säteilyjuttuja pelätään niin peevelisti, vaikka olisi todellisiakin pelon aiheita?
Heitän tähän vastakysymyksen. Miten paljon ihmisiä arvioidaan kuolevan Tsernobylin onnettomuuden seurauksena 50 vuoden kuluesssa?
(se P on muuten 10^15, siis ykkösen perässä 15 nollaa)
Miten vaarallista uraanin jälkisäteily on reaktorissa ?
Kumpi on ihmiselle vaarallisempaa, tämä alkoi askaruttamaan nyt ?
Raadon haihtuu tuulettamalla ja vedestä haihtumalla varmaankin, mutta miten tuo uraanin säteily ?
"Miten vaarallista uraanin jälkisäteily on reaktorissa ?"
Noin tuoreen ydinjätteen säteily tappaa kaiken ja hetkessä, ellei sitä vastaan suojauduta.
"Kumpi on ihmiselle vaarallisempaa, tämä alkoi askaruttamaan nyt ?"
Toinen on keinotekoisesti aiheutettua säteilyä. Ei lainkaan välttämätöntä, mutta on lisäriskinä vielä tuhansille tuleville sukupolville.
Vaarallisuuksien vertailu: luonnon radonsäteilyssä ihmisiä syntyy ja kuolee, mutta reaktorissa olevan ydinjätteen säteilyssä vain kuolee.
"Raadon haihtuu tuulettamalla ja vedestä haihtumalla varmaankin, mutta miten tuo uraanin säteily ?"
Luonnonuraanin puoliintumisaika on miljoonia vuosia. Ydinjäte tulee eristää elollisesta luonnosta sadoiksi tuhamsiksi vuosiksi.
Tietysti säteily itse reaktorissa on vaarallista, mutta eihän sinne ihmiset voi edes mennä.
"Toinen ....Ei lainkaan välttämätöntä..."
Ja miten tuotettaisiin Suomessa energia ilman ydinvoimaa? Jos ei voida tuottaa, niin teepä edes luettelon alkua, miten säästetään sähköä vaikkapa 20 %, jokainen ihminen ja myös teollisuus.
Vaarallisuuksien vertailua näinkin: Tsernobyl aiheuttaa ehkä 3-6 kuolemaa vuosittain 50 vuoden ajan Suomessa. Radon vuosittain ehkä noin 100.
Esitin aiemmin kysymyksen. Miten paljon ihmisiä arvioidaan kuolevan Tsernobylin onnettomuuden seurauksena 50 vuoden kuluesssa? Vastaus: arviot ovat 4000 - 30 000 / 50 vuotta.
Kannattaa verrata siihen, että Mediuutisten mukaan passiivinen tupakointi tappaa EU:ssa jo puolessa vuodessa yli 30 000. Siis puolessa vuodessa enemmän kuin tuo kauhea onnettomuus 50 vuodessa.
Hyvä hra/rva Vastaaja, onko tupakointi välttämätöntä?
Tupakointi ja ydinvoima on tässä maailmassa täysin tarpeettomia ilmiöitä. Tätä itsensä edesauttavaa tappamista monet harrastavat monilla eri tavoin, usein se kohdistuu vain itseensä, tai naapuriin. Ydinvoimassa kohdistuu suurenpaan väestönosaan kerralla. Energiaa voidaan tuottaa myös muullakin terveellisemmällä tavalla.
Niin voidaan, mutta voidaanko tuottaa niin paljon kuin nykyisin kulutetaan? Mistä nykyinen energimäärä Suomeen, jos suljetaan kaikki omat ydinvoimalat eikä osteta lainkaan sähköä Venäjältä?