Huono esimerkki

Petetty Pettäjä kirjoitti:

Minun tarinani alkaa kuuden vuoden takaa...tai oikeastaan jo yli 22 vuoden takaa kun muutin yhteen mieheni kanssa. 15 vuotta eleltiin vaihtelevassa määrin onnellisessa parisuhteessa.. Minä vielä vuoden miestäni pitempään, kun olin sininsilmäinen ja luottavainen. Noin kuusivuotta sitten, ensimmäisenä työaamunani kolmen vuoden äitiys ja hoitovapaan jälkeen, sain aamulla puhelun. Mieshenkilö pyysi pitämään huolen, että mieheni jättää hänen vaimonsa rauhaan ja lopettaa tekstiviestit yms.. Aikamoinen järkytys. Se työpäivä ei ole muistojeni joukossa. Töiden jälkeen asiaa sitten miehen kanssa selvittiin. Jotenkin hän puhumalla sai minut vakuuttuneeksi, että asialla oli häiriintynyt miehenkilö ilman mitään todellisuuspohjaa. Tuon tapahtuman jälkeen meillä kuitenkin juteltiin suhteestamme ja pettämisestä hyvinkin syvällisesti...luulin Tuntui, että meillä kaikki on hyvin. Tästä tapahtumasta meni noin vuosi kun aamulla oli keittiön pöydällä kirje. Mieheni oli sen ennen töihin lähtöään kirjoittanut, varoitteli juoruista ja katkerana tilitti miten kateelliset ihmiset panettelevat ja muuntelevat viattomia asioita mielensä mukaan. En ymmärtäny mitään mutta todellapaha olo tuli. Tätä kun sitten päästiin selviään paljastui, että paikkakunnalla kiersi juttu miehestäni, naapurin rouvasta ja heidän yhteisestä laivayöstään. Miehen mukaan hän oli vain tanssittanut kyseistä rouvaa. Taas kerran meni selitys läpi... kunnes naapurin mies soitti ja kertoi omat tietonsa. Maailma romahti. Selvisi sitten, että vuodentakainenkin puhelu oli täyttä totta. Tapaamisia kaksi kappaletta, mutta tekstareita ja puheluita enemmän. Puolisen vuotta mietin tilannetta ja päädyin kuitenkin yhteisasumiseen ja siihen että korjataan asiat. Se oli kuitenkin elämäni rankin syksy. Vieläkään en saa tulppaanin sipuleita maahan itkemättä. Syytä oli minussakin, sillä tiesin jättäneeni mieheni vähälle huomiolle keskittyessäni lapsiin. Meni taas aikaa totutellen "uuteen" mieheeni..olihan "entinen" ollut minulle rehellisyyden perikuva. Seuraavaksi paljastui sitten maksullisten käyttö ulkomaan työmatkoilla. Olin kuulema naapurin rouvan kohdalla sanonut, että miksi tuttu, mikset käynyt vaikka huorissa... Se sitten oli tulkittu luvaksi. Siinä vaiheessa en enää tiennyt kenen kanssa oikein olin naimisissa. Taloudelinen tilanne oli kuitenkin sillä hetkellä se, että ero olisi tuhonnut meidän molempien toimeentulon. Juuri ostettu talo ja vasta perustettu firma. Itsetuntoni oli nollissa ja koko ajan paha olo.
Kun kysyin miksi. Mies sanoi vaan että ei tiedä... hän ei halunnut tehdä niin mutta silti sortui ja että seksi oli edelleen parasta kotona. Ja väitti myös että nämä hetken hairahdukset eivät vaikuta mitenkään hänen tunteisiinsa minua kohtaan. No se seksi oli kyllä huorien paljastumisen jälkeen olematonta monta kuukautta.
Mies vähensi työmatkansa minimiin ja oli katuvainen ja surkea. Kerran jopa itsemurhan partailla. Aika sitten teki tehtävänsä ja kai jatkuvat keskustelut auttoivat niin että pääsin jotenkuten jaloilleni. Vähitellen kipu helpotti ja arki ja tuntee miestäni kohtaan palailivat. Ilman noita tapahtumiahan minulla on ihanne mies. Komea, miellyttävä, huomaavainen, hauska ja hyvä isä.
Seksi minun kohdallani, jopa parani sitten kun siihen taas päästiin. Opin tervettä itsekkyyttä un jouduin ponnistelemaan pitääkseni ajatukset pois mielikuvista näistä toisista naisista. Opin sulkemaan kaiken epäolennaisen pois ja keskittymään seksiin täydellisesti.
Pari vuotta sitten minä aloitin opiskelut uudelleen. Tapasin ihanan miehen. Ihastuin... ajauduimme jonkinasteiseen suhteeseen, vaikka hänkin naimisissa. En ole vieläkään itselleni myöntänyt että se ihanuus voisi olla kostoa mieheni tekosista, mutta totuus on että ilman petetyn taustaa en olisi koskaan voinut kuvitellakaan meneväni niin pitkälle kuin menin. Suhde on nyt hitaasti olosuhteiden pakosta hiipunut pelkäksi ystävyydeksi, mutta minun oloni tuo episodi korjasi. Ymmärrän nyt miten voi käydä pitkässä nuorena aloitetussa suhteessa.. ja että voi ihastua ilman että se muuttaa tunteita puolisoa kohtaan. Halu kokea uutta ja kokeilla jotain erilaista vei voiton järjestä joka sanoi, että väärin ;)
En kadu, enkä syytä enää miestäni. Hän vannoo ja vakuuttaa että on löytäny rauhan elämäänsä eikä kaipaa enää kokeiluita. Uskon, koska haluan uskoa. Olen varmaan todella outo, mutta tuntuu että nyt kaikki on hyvin. Molemmat kokemusta tai paria rikkaampina, kuitenkin perhe koossa. Lapset saimme pidettyä kutakuinkin tietämättöminä asioista vaikeimpinakin kausina.

Enpä suosittele kuviota muille, mutta halusin kertoa, että tälläisenkin voi kääntää voitoksi ;)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä