Petin aiemmin entistä tyttöystävääni paljonkin. Tai oikeastaan ei voida puhua pettämisestä, koska olin ilmoittanut hänelle homman olevan ohi, mutta hän vain itsepäisesti tahtoi asua kanssani. Ei siis päästänyt minua pois vaikka olin vakuuttanut että hän voi puolestani touhuta mitä lystää koska niin minäkin tulisin tekemään.
Nyt asun yhdessä ihanan naisen kanssa ja olemme kihloissakin. Eikä mielessäni ole käynyt vielä kertaakaan pettäminen!
Kun alkaa katsella vieraita, on se merkki siitä että suhde on ohi. Valitettavasti...
Jos sattuisin kuitenkin pettämään tulisin ilman muuta tunnustamaan asian välittömästi naiselleni enkä odottaisikaan enää muuta kuin lähtöpasseja. Tuskin kehtaisin jatkaa vaikka se olisi mahdollistakin.
Jos vastaavasti saisin naiseni kiinni pettämisestä loppuisi juttu luultavasti siihen.
Täytyyhän rakkaimpaan ihmiseen, parhaaseen kaveriinsa ja uskollisimpaan ystäväänsä voida luottaa.
Nyt asun yhdessä ihanan naisen kanssa ja olemme kihloissakin. Eikä mielessäni ole käynyt vielä kertaakaan pettäminen!
Kun alkaa katsella vieraita, on se merkki siitä että suhde on ohi. Valitettavasti...
Jos sattuisin kuitenkin pettämään tulisin ilman muuta tunnustamaan asian välittömästi naiselleni enkä odottaisikaan enää muuta kuin lähtöpasseja. Tuskin kehtaisin jatkaa vaikka se olisi mahdollistakin.
Jos vastaavasti saisin naiseni kiinni pettämisestä loppuisi juttu luultavasti siihen.
Täytyyhän rakkaimpaan ihmiseen, parhaaseen kaveriinsa ja uskollisimpaan ystäväänsä voida luottaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Selität, että pettäminen johtuu kurjasta entisestä tyttöystävästäsi. Sinusta se kuitenkin johtuu.
Olen ollut onnellisesti awiossa jo pidemmän aikaa. Koskaan en ole ollut uskoton.
Aina olen vilkuillut muitakin miehiä. Täytyyhän sitä katsastaa mitä on tarjolla, vaikkei mitään aiokaan ostaa :))).
No johtuu johtuu! Enhän ole sanonutkaan että vika olisi jommassa kummassa. Kun ei toiminut niin ei. Mutta en pettänyt ennen kuin sanoin että lopetan suhteen. Silti on kuitenkin syyllinen olo.
Ihmekös tuo, että on syyllinen olo jos hoppuilee. Hitaasti hyvä tulee.
aika LAHOPÄÄ.
Kiitoksia :)
ole hyvä vaan.
Analysoin mielelläni myöhemminkin kirjoituksiasi vahvalla ihmistuntemuksellani.
Minulla oli pitkähkö suhde, joka oli katkolla vähintään joka toinen kuukausi. Riippumatta siitä, olimmeko tiettynä päivänä yhdessä vai emme (viimeisen sopimuksen mukaan), petin silloista miestäni suorastaan patologisesti. Mietin, että mikä vika minussa on, kun en pysty olemaan uskollinen ja vaikka pettämiseni hävetti minua, en pystynyt sitä lopettamaan.
Kunnes löysin miehen johon rakastuin ja sain entisen suhteen lopetettua. Uutta miestä en pettänyt kertaakaan eikä tullut todellakaan mieleenkään. Mikä helpotus, ettei minussa sittenkään ollut vikaa - suhde oli vain ollut väärä. Tämä myöhempikin suhde kyllä valitettavasti päättyi, mutta muihin syihin kuin pettämiseen.
Entinen kundikaveri oli sitten pikimiten taas oven takana ja halusi "yrittää uudelleen". Vaikka olisin niin kovin mielelläni ottanut jonkun rinnalleni niinä tuskaisina eron hetkinä ja vaikka pidin miehestä, totesin, että meidän on turha yrittää, se on jo nähty, ettei se tule toimimaan.