Mua rasittaa niin ylitouhukas anoppini. Hän on sinänsä ihan ihana iäkäs karjalaismummeli, joka auttaa aina, kun tarvetta on. Mutta kun... tulee ilmoittamatta kotiimme (asuu lähellä), katselee ympärilleen kodissamme ja kohta on matot puisteltu ja kukat katsastettu jne. VAIKKA olen kohteliaasti kieltänyt ja sanonut ettei tarvitse. Kun ystävällisesti vihjaan avopuolisolleni, että haluan hoitaa kotini itse ja omalla tavallani (meillä ihan siistiä on), niin hän vain sanoo, että ole onnellinen kun toinen haluaa auttaa (olen viimeisilläni raskaana). Mutta kun olen aina hoitanut kaikki asiani itse, niin tunnen moisen todella tungettelevaksi. Miten voisin kohteliaasti ilmaista, että olen kiitollinen avusta, mutta en sitä tunne nyt tarvitsevani. Osaisin apua kyllä pyytää.
Pelottaa aika, kun olen vauvan kanssa kotona ja hän pelmahtaa sinne kesken imetyksen tai kun olen vaikka rättiväsynyt tai päiväunilla. Miten asian voisi ilmaista kauniisti. Luulen, ettei mamma edes ymmärrä "tallovansa varpailleni" ja hän ei todellakaan ole ilkeä tai aliarvioi minua.
Pelottaa aika, kun olen vauvan kanssa kotona ja hän pelmahtaa sinne kesken imetyksen tai kun olen vaikka rättiväsynyt tai päiväunilla. Miten asian voisi ilmaista kauniisti. Luulen, ettei mamma edes ymmärrä "tallovansa varpailleni" ja hän ei todellakaan ole ilkeä tai aliarvioi minua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos ystävällisesti vielä kerran yrittäisit sanoa hänelle, tiedän että tarkoitat hyvää ja minun parastani, mutta kaipaan rauhaa kaiken tämän uuden keskellä. Sovi hänen kanssaan, että soitat ja pyydät apua sitä tarvitessasi.
keskustelu kerran osaat itsekin apua tarvittaessa pyytää. Tosin apu voikin olla tarpeeseen kun sitten olet vauvan kanssa kotona. Mulle ainakin oli anopin apu tarpeen kun sairastin puolihuomaamatta raskaudenjälkeistä masennusta. Tuntui hyvälle kun joku tuli touhuamaan kun itse olin aivan tiltissä.
Ps. Ja kun sovit että pyydät häneltä apua niin "muista" joihinkin asioihin häneltä sitä pyytää - jää hänelle tunne että häntäkin sitten tarvitaan.
laittaisit ovet lukkoon? Pysyy poissa anopit ja muut kutsumattomat..
Niin mikä tässä nyt mättää? Minä olisin ainakin onnesta soikeana, jos anoppini tarjoaisi apuaan edes jossain asiassa..?!
Itse hän ei viitsi siivota edes omaa asuntoaan - viimeisenä hällä varmaan kävisi mielessä siis auttaa raskaana olevaa miniäänsä! Koskaan en ole mitään häneltä saanut: en edes kiitosta silloin, kun siivosin anopilleni mansikoita HÄNEN pakastimeensa..!!!!!!!!!! ?
kova katkeruus anoppia kohtaan kun noin kiukuttaa.. yleensä jos toinen ihminen kysyy jotain oli se sitten anopista tai banaaneista niin siihen voi vastata asiallisesti. esim, että mulla on sellasia kokemuksia.. jatkaa siitä..tms.. ei kukaan ihan oikeesti jaksa lukea sun viestejä kun ne on niin äärettömän negatiivisia.. hillitse ittes hyvä ihminen..
jos ylitouhukas anoppisi siivoaisi vaatehuoneesi pyytämättäsi poissaollessasi, selkäsi kääntäsessäsi olisi ottamassa kuivamassa olevia alusvaatteitasi narulta tai tulisi omilla avaimillaan sisään ihan milloin vaan etukäteen ilmoittamatta (sitä saattaa olla vaikka ihanaisen puolison kanssa lempimässä). Minä ymmärrän kyllä jos annetaan kodinhoitoapua esim. ikkunanpesua tai siivousta pyydettäessä, mutta kun nyt kaikki tapahtuu vasten tahtoani ja vaikka kieltäydyn avusta, kun en JUURI nyt ainakaan tunne apua tarvitsevani. Koen äärimmäisen hyysäämisen tunkeiluna ja omiin alusvaatteisiini puuttumisen jo intimiteetin ylittämisenä.
Anoppi on luonteeltaan aivan ihana mamma eikä todellakaan käyttäydy näin kiusallaan, vain minä koen tilanteen erittäin kiusalliseksi, kun tiedän, että hän hyvää hyvyyttään auttelisi, mutta kun en nyt apua kaipaa enkä tarvitse. Mutta miten minä asian hänelle ystävällisesti sanoisin, kun pieni vihjailukaan ei auta!
No ihan tässä oma rinta röyhistyy. En ilmeisesti olekaan anoppi pahemmasta päästä.
Kamalaahan tuo on mennä toisen kotiin.
Vie anopillesi tällaisia terveisiä, että kylään tullaan vain pyydettäessä ja ollaan vieraisilla kuin muutkin ihmiset.
Olen saanut pidettyä välit kunnossa kolmeen miniääni, sillä olen heille ilmoittanut, että en tule kylään muutoin, kuin pyydettäessä.
Olen sanonut, etteivät loukkaantuisi, kun sen niin suoraan sanoin.
Perustelin sillä, että haluan olla toivottu vieras siellä.
Välit pysyy kunnossa kun ei tuppaa, nyt häsläävä anoppisi on unohtanut reviirinsä rajat.
On miehesi asia tehdä selväksi, että teidän kotinne ei ole anopin koti.
Olet selvästi kiltti miniä. Jos olisin omien miniöiden kanssa toiminut noin, niin olisin lennätetty pihalle pika-pikaa.
Ota härkää sarvista ajoissa ja laita miehesi asialle.
On parempi olla vähän viileät välit kuin kärsisit työnarkomaani anopista.
Anoppina sanon vielä, että "ihanuudella ja palvelualttiudella" voi hallita toista pahasti niin kuin nyt tämä karjalaisuuden perikuva tekee.