Puolen vuoden yhdessäolo muuttui sitten yksinäisyydeksi. Meillä oli tietenkin ongelmia, mutta muuten meillä oli hyvä henkinen yhteys, jonka avulla pystyimme keskustelemaan mistä tahansa. Suurin ongelma oli siinä että miehelläni oli aika ajoin epävarmuuden tunteita, hän ajatteli paljon suhdettamme ja josko tämä nyt tuntuu oikealta. Pystyimme kuitenkin aina selvittämään asiat, ja molemmat halusivat yrittää. Viihdyimme hyvin toistemme seurassa, nauroimme, olimme läheisiä ja tuimme toisiamme arjen huolissa.
Ajoittainen epävarmuus kuitenkin synkisti myös minun mieltäni, ja minäkin olin epävarma. Olin kuitenkin valmis rakastumaan, ja jaksoin yrittää. Viikko sitten aistin kuitenkin taas hänen epävarmuutensa ja tällä kertaa se oli ohi, minun aloitteestani kylläkin. Olen niin surullinen ja hirvittävää kaipausta täynnä ja ajoittain kadun päätöstäni, vaikka toisaalta se ehkä oli oikea.
Se joka minua loukkaa paljon on että kun puhuimme pari päivää eron jälkeen hän sanoi ettei hän ole melkein ollenkaan surullinen, että tuntuu ihan hyvältä. Oliko suhteemme, joka vaikutti niin todelliselta ja hyvältä vain suuri illuusio? Tunteeni häntä kohtaan ovat vieläkin voimakkaita ja uusi rakkaus ja onni vaikuttavat niin kaukaisilta asioilta. Onneksi minulla on rakastava perhe ja ystäviä jotka tukevat, ja aika joka koko ajan kuluu. Tuska on kuitenkin kova, miten sen voi kestää?
Ajoittainen epävarmuus kuitenkin synkisti myös minun mieltäni, ja minäkin olin epävarma. Olin kuitenkin valmis rakastumaan, ja jaksoin yrittää. Viikko sitten aistin kuitenkin taas hänen epävarmuutensa ja tällä kertaa se oli ohi, minun aloitteestani kylläkin. Olen niin surullinen ja hirvittävää kaipausta täynnä ja ajoittain kadun päätöstäni, vaikka toisaalta se ehkä oli oikea.
Se joka minua loukkaa paljon on että kun puhuimme pari päivää eron jälkeen hän sanoi ettei hän ole melkein ollenkaan surullinen, että tuntuu ihan hyvältä. Oliko suhteemme, joka vaikutti niin todelliselta ja hyvältä vain suuri illuusio? Tunteeni häntä kohtaan ovat vieläkin voimakkaita ja uusi rakkaus ja onni vaikuttavat niin kaukaisilta asioilta. Onneksi minulla on rakastava perhe ja ystäviä jotka tukevat, ja aika joka koko ajan kuluu. Tuska on kuitenkin kova, miten sen voi kestää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos puolen vuoden yhdessäolon jälkeen tulee jo ongelmia, on parempi lopettaa. Puolitoista ensimmäistä vuotta suhde on pelkkää huumaa ja sen jälkeen vasta katsotaan todellsiset tunteet.
Kaikki on niin suhteellista. Puoli vuotta voi olla yhdessä suhteessa pitkä aika ja toisessa lyhyt aika. Jos on vanhempi niin ongelmat saattavat tulla aikaisemmin eteen koska odotukset ovat suurempia, aika on vähän ja muita suhdemahdollisuuksia on ehkä vähemmän jne. Nuorempana taas voi ottaa rennommin, liikkuu enemmän ulkona jne. Joten puolen vuoden kuluttua voi hyvinkin tulla ongelmia-jotka ovat tyypillisiä suhden vakiintumisprosessissa.
onhan puol vuotta lyhyt aika, mutta ei olla enää mitään teinejä, ja molemmat otti jutun aika vakavasti, ehkä turhankin vakavasti. Se on vaikea tietää että onko ongelmat vain alkuajan kankeutta jotka pystyy selvittämään vai puuttuuko suhteesta jotain jota ei voi korjata. Tietääkö joku?
Kaksi viikkoa sitten sanoin päätössanat neljä kuukautta kestäneelle tiiviille suhteelle. Kääntelen asiaa joka päivä ja yritän selvittää miksi kävi kuinka kävi. Jonain päivänä toivon ajatusten vain olevan jossain järjestyksessä ja kestän sen että tein ehkä elämäni tyhmimmän teon tai tajuan oikeasti että näin se oli tarkoitettukin. Kirjeestäsi jäi mieleeni erityisesti se että kaverisi sanoi "eron jälkeen tuntuvan hyvältä". Se on hämäävä tunne, se on se helpotus joka ensimmäiseksi tuli pintaan kun tajuaa että "ei tarvitse tehdä enää töitä tämän suhteen eteen". Suhdehan ei pysy kunnossa hoivaamatta ja tekin keskustelitte paljon ja yrititte selvittää asiat, niin ymmärsin. Mutta sehän ei olekaan helpoin ratkaisu. Lopettaminen on oikeastaan helpompaa. Kipu tulee kyllä siinäkin myöhemmin, ihan varmasti hänellekin. Ei sellaista olekaan joka jättää läheisen ihmisen elämästään vihellellen. Ei jätetty eikä jättäjä. Älä sitä "loukkausta" murehdi, sanoisinko että se on sellaisen ihmisen kommentti joka ei jaksa yrittää. Etsi uusi. Hyvähän minun on sanoa kun täällä suren ja ikävöin - mutta tiedän että selviän! Niin sinäkin.
Kyllä eron jälkeen voi tuntua hyvältä ihan oikeastakin syystä, ei siis mistään hämäävästä tunteesta.
Joskus on vaikeaa myöntää itsellenkään, että joku tässä mättää, kemiat ei yksinkertaisesti toimi ja joku siinä toisessa osapuolessa on alkanut ottaa pattiin ihan vietävästi. Se voi olla tapa nauraa, polttaa tupakkaa, puhua, pukeutua tai mitä tahansa mihin ei aluksi eds kiinnittänyt mitään huomiota. Olo ei vain tunnu siltä, että tulisi onnelliseksi ja silti sellaista esittää, ettei loukkaisi toisen tunteita. Silloin ero tuntuu hlepotukselta - tuntuu, kuin voisi vapaasti hengittää ilmaa ja avaruutta ympärillä...
Ei jälkeenpäin tule edes katumusta tai kipua - kyllä silloin voi sanoa jättäneensä vihellellen.
Ei keneenkään pidä jäädä väksin roikkumaan vain miellyttääkseen - lopputulos on silloin, että kumpikaan ei tule onnelliseksi.
Se riippuu varmaan aika paljon ihmisestä ja suhteesta miten eroon suhtautuu. Itselläni oli ainakin ensin helpotuksen tunne joka kuitenkin nopeasti muuttui suruksi ja menetyksen tunteeksi. Kaiken lisäksi on nyt alkanut kaduttamaan koko ero, tunne josta todellakin haluaisin päästä eroon. Kiitos viisaista sanoista ja luotetaan "Tuulen viemää" molemmat siihen että teimme oikean ratkaisun ja tulevaisuuden tuovan jotain paljon parempaa tullessaan!