Rakastuin poikaystävääni pari vuotta sitten, olimme silloin molemmat tahoillamme avoliitossa. Erinäisten vaihdeiden jälkeen me molemmat erosimme tahoillamme, ja aloimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Asumme eri paikkakunnilla, ja alkuhuuman jälkeen tapaamiskerrat ovat vähentyneet, nykyään vietämme yhdessä lähinnä vain viikonloput. Läheisyyden ja yhteisen arjen puute aiheuttaa jatkuvia riitoja (vaivaa molempia), joten ajoittain vähätkin tapaamiset ovat menneet hukkaan riidellessä. Poikaystäväni (35) taitaakin tällä hetkellä viettää aika iloista sinkkuelämää pääkaupungissa, kun itse asun lähiössä lapseni kanssa.
Kärsivällisyyteni on nyt lopussa, ja annoin miehelle viikon aikaa päättää: Me joko muutamme vuoden sisällä yhteiseen asuntoon kaikki kolme, tai suhde on lopetettava kokonaan.
Aika sydän kylmänä odotan vastausta, vaikka tiedänkin sen että ellei meillä ole yhteistä tulevaisuutta, niin turhaan me kulutamme toistemme aikaa. Sydänsurua se silti tietää :-(
Kärsivällisyyteni on nyt lopussa, ja annoin miehelle viikon aikaa päättää: Me joko muutamme vuoden sisällä yhteiseen asuntoon kaikki kolme, tai suhde on lopetettava kokonaan.
Aika sydän kylmänä odotan vastausta, vaikka tiedänkin sen että ellei meillä ole yhteistä tulevaisuutta, niin turhaan me kulutamme toistemme aikaa. Sydänsurua se silti tietää :-(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan viisas ratkaisu kun on lapsikin kuvioissa mukana.
Tuleepahan piste kaikelle jojoamiselle, epäluuloille ja tyytymättömyydelle ja pääsette alkamaan uuden vaiheen elämässänne - mitä sitten päätättekin (tai hän päättää).
Lycka till!
Kesä on kuitenkin tulossa, meni syteen tai saveen. : )
On totta että lapsenkin kannalta on pakko vakiinnuttaa joku tilanne. Onneksi hän on niin pieni vielä että tuollainen miesystävä unohtuu varsin nopeasti...
Olet tekemässä oikean ratkaisun. Usko itseesi ja voimiisi ja nauti elämästäsi! Terkkuja ihanalle kakrullesi.
T: Stadin Pioni
..tapa aloittaa yhteiselämä, uhkavaatimus..?
Aloititte suhteen molemmat pettämällä, nyt tappelette kaiken aikaa, poikaystävä viettää iloista elämää muualla, ettekä vielä ole päässeet edes arkielämän vastoinkäymisiin...
Ja pienikin lapsi vaistoaa PALJON.
Ja sinä annat miehen päättää sun ja lapsesi tulevaisuudesta, odotat vain kotona.
JOS hän nyt päättää muuttaa kanssanne yhteen, saat joka riidan aikana kuulla tästä uhkavaatimuksesta. "Itsehän VAADIT..."jne.
Tuon voisi ymmärtää 18-vuotiailta, mutta...
Totta. Taidan toivoa vain sitä että mies tajuaa itse lopettaa koko suhteen. Olen itse todella huono jättäjä. Surettaa silti, tyttären puolesta myös :-(