meidän perheessä minä hoidan 3kuukautisen vauvan ja kodin.tuppaa käymään välillä vähän raskaaksi mutta onneksi on jo helpottumaan päin.sitä kysyisin mahdollisilta kanssaeläjiltä että hävettääkö teitä pyytää apua muilta(mammoilta,kummeilta,ystäviltä)?kerkiän hoitamaan ne pakolliset eli ruuan ja pyykit.mutta lattiat meillä on viimeksi pesty kun vauva syntyi ja miehen vanhemmat kävivät puunaamassa paikat puhtaaksi.vähän nyt kävi mielessä että vois vaikka kunnolla siivota mutta ei ole aikaa joten vaatisi hoitajan vauvalle siksi aikaa.enkä kehtaa pyytää.pyydän nykyään vahtia jo kauppareissujen ajaksikin kun pikkuinen heräilee,eikä ole hiljaisinta tyyppiä herätessään.lääkärin ajat ja parturit-}hoitaja saatava.tuntuu vaan niin hölmöltä pyytää aina joku avuksi kun kuitenkin on mies talossa(joka on aina taas töissä).
kehtaisiko
vaiko eikö
102004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos kerran on mies talossa, niin silloin laitat miehen joko siivoomaan tai lasta hoitamaan. Eikö tämä nyt ole ihan itsestäänselvää?
»(joka on aina taas töissä)»
Eikö hän osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen?
olen tästä kyllä maininnut muutamaan otteeseen mutta yksityisyrittäjänä ei se olekaan niin helppoa.kyllä kai siihenkin on sitten sopeuduttava.tuskin olen ensimmäinen enkä varmasti viimeinen ketä tuskailee samanlaisen asian kanssa.kaikkeen tottuu.isovanhemmat onneksi kyllä ovat tarjoutuneet ottamaan pikkuisen mutta ei silti aina kehtaa pyytää.kaippa hekin mielellään ottavat,on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsi,varsinainen aarre =)
..jos se yksityisyrittäminen on tärkeämpää niin sitten teidän vain täytyy sopeutua siihen ettei lapsi paljoa isäänsä näe ja sinun siihen että olet lapsenne kanssa sitäkin enemmän.
Nämähän ovat teidän ihan omia valintojanne.
Jos isovanhemmat asuvat lähellä ja heillä on aikaa, niin uskoisin, että ainakin he ovat tyytyväisiä, kun saavat auttaa vauvan hoidossa.
Meillä on vain kaksi lapsenlasta ja heidän hoitamisessaan on pian seitsemän vuotta, vanhempien, ja nyt jo päiväkodinkin lisäksi, ollut koko ajan apuna neljä isovanhempaa, vähän niinkuin vuorotellen.
Kyllä tässä on oppinut huomaamaan kuinka paljon lapsiperheessä tulee tilanteita, jolloin lastenhoitoapua tarvitaan.
Omaa äitiäsi on tietenkin helpompi pyytää avuksi, mutta jos huomaat, että anoppisikin olisi halukas tulemaan, niin älä aristele kysyä. Hän ei ehkä uskalla tarjoutua, kun pelkää tuppautuvansa.
Sinun olisi myös hyvä miehesi kanssa päästä joskus esim. ulos syömään, elokuviin tai mikä teitä sitten kiinnostaisikaan. Pääasia, että saisitte vähän vaihtelua. Kyllä ne isovanhemmat hoitavat vauvan, jos ei mitään estettä ole. Minähän en tunne olosuhteitanne.
Ainakin minä olen kiitollinen, että kelpaan. Lapset ovat pieniä kovin lyhyen ajan, joten minulle tämä on ollut kokemus, jota en mistään hinnasta antaisi pois.
Tietenkin voit pyytää apua myös kummeilta ja ystäviltä, mutta heidän kanssaan pitää olla tarkkana, ettei pyydä liian usein.
Heippa!
Itse olen kummi ja kovasti kaipailisin kummityttöäni useammin kylään. Aika lähekkäin asutaankin ja minulle tytön hoitamisesta ei juuri vaivaa koidu. Päinvastoin olisi mukavaa viettää enemmän aikaa yhdessä nyt kun lapsi ei vielä ravaa joka ilta harrastuksissa tai kavereidensa luona. Olen usein sanonutkin tytön äidille, että tuo vain lapsesi meille hoitoon kun mieli tekee lähteä hoitamaan omia asioita. Kovin usein näin ei kuitenkaan käy, liekö syy sitten molemmin puolisessa arastelussa: hän ei kehtaa kysellä hoitopaikkaa ja minä taas en kehtaa jatkuvasti tuppautua heidän tekemisiinsä ja elämään. Sääli sinänsä kun jää mahdollisuus (hänelle omaa aikaa ja minulle aikaa kummitytön kanssa) turhan usein käyttämättä arkailun takia... Että rohkeasti vaan kysymään!
mut mun mielestä kaupassa käynti ja siivous pitää sujua ihan lapsen kanssa ilman apuja.Mitä tästä tulis jos kaikki tarvitsisivat apua normaaleissa arki askareissa,kun ihmisillä on monella 4kin lasta.Itse olen kysyjän kohtalo toveri,yrittäjä mies töissä aamu 6sta ilta 7 tai 9ään.muutaman kerran kuussa tulee töistä 5ltä ja sit tekeekin kirjanpitoa.itse yritän käyttää kaiken kekselijäisyyteni jotta saan tehtyä asioita. imuroin ja pesen lattiaa rintarepulla.ajoitan kauppareissun niihin ainoisiin päiväuniin nuorimmainen nyt 6kk vanhempi jo iso.kampaajalle otin lapsen mukaan,miks ei?ei tätä vauva aikaa koko elämää kestä joten unohda uus avuttomuus ja ryhdistäydy.itse en kehtaisi pyytää kauppareissua varten edes omaa äitiäni.mut kuten sanoin kukin tyylillään,mut kannattaa miettiä ennenku toisen tekee et selviääkö.
Siis sano miehelles, että sen pitää pyytää se apua, jos avuntarve on kerran miehen syytäkin. Tollaset ukot pitäs kastroida, sori vaan, mutta sulla on ihan idiootti mies.
se,että miehesi ei opi tuntemaan lastaan ja päinvastoin. Kun lapsi on aikuinen,niin kyllä miestä varmasti kaduttaa. Herätä hänet!
Apua pitääkin kyllä pyytää muilta mutta älä hyvä ihminen käytä niin arvokasta aikaa siivoomiseen vaan nauti kun saat olla yksin! Kyllä se kauppareissu ja siivoominen pitää onnistua lapsen kanssa. Jos on koliikki, sit ymmärrän, mutta muuten... rintareppu on kaupassa ihan hyvä mutta koitappa opettaa lasta viihtymään lattiallakin kotona ollessanne. Ei se pieneen itkuun kuole... Jos se ei opi leikkimään lattialla yksinään niin ei se kyllä opi sitten kääntymään mahallenkaan (miten se sylissä vois) tai myöhemmin istumaan tai kävelemäänkään...