Sanotaan että "vastakohdat täydentävät toisiaan" :)
Oletteko te samanlaisia vai erilaisia kumppaninne kanssa? Esim erilainen musiikkimaku, erilaiset mieltymykset,harrastukset/elämän arvot? Ja onko silti suhteenne onnistunut? Haittaako jos esim poikaystäväni kuuntelisi vain heviä, mutta minä kuuntelen kaikkea muutakin. Taikka että toinen on urheilullinen mutta toinen taas karsastaa sitä?
Miten yhteiselonne on sujunut huolimatta siitä että ette ookkaan ihan samankaltaisia?
Vastauksiavastauksia. ;)
Oletteko te samanlaisia vai erilaisia kumppaninne kanssa? Esim erilainen musiikkimaku, erilaiset mieltymykset,harrastukset/elämän arvot? Ja onko silti suhteenne onnistunut? Haittaako jos esim poikaystäväni kuuntelisi vain heviä, mutta minä kuuntelen kaikkea muutakin. Taikka että toinen on urheilullinen mutta toinen taas karsastaa sitä?
Miten yhteiselonne on sujunut huolimatta siitä että ette ookkaan ihan samankaltaisia?
Vastauksiavastauksia. ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
on miehen värkit ja naisella taas naisen värkit. Muuten voi mennä puurot ja vellit pahasti sekaisin, vaikka näennäistä samankaltaisuutta löytyisikin.
että vastakohtaisuudet eivät ainakaan minun kohdallani ole toimineet.
Huoh.. kunpa löytäisin joskus edes hiukan saman henkisen ihmisen kumppanikseni...
On tosi vaikeaa, kun ei ole mitään "yhteistä" säveltä toisen kanssa. Ei arkielämässä eikä edes makkarin puolella. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt miten tähän on tultu ja miksi? Vastaus on se, että meillä ei ole ollut alunperinkään mitään yhteistä. Tosin kaksi upeaa poitsua olen tehnyt ja siihen se minun riemuni sitten jo loppuukin. Toinen vain roikkuu minussa eikä päästä irti (eikä tässä minulla mitään mahkuja olisi mihinkään edes lähteä). Työ on ollut ukollani se ykkönen ja nyt sitten muutaman vuoden on ollut huora ehkäpä jopa se ykkönen ennen työtä, minua ja lapsia, kenpä tietäis sen.
Löytyisiköhän tässä maailmassa minustakin joku kiinnostunut yksilö ihan oikeesti?
Aika näyttää...
jotenkin niin, että kun on ihastunut ja rakastunut kaikesta tunnutaan olevan samaa mieltä. Sitten kun suhteessa edetään tiettyyn vaiheeseen, on hyvin vaikea enää löytää niitä asioita mistä oltiin samaa mieltä suhteen alussa. Uskoisin, että parhaiten suhde onnistuu ihmisen kanssa, jolla on suurin piirtein samanlaiset elämän arvot kuin itsellä on, musiikkimaku on mielestäni toissijainen juttu. Toisaalta olen huomannut, että esim. tietynlaisista leffoista pitävät tyypit edustavat tietynlaisia ihmisiä, ehkä siitäkin voi jotain päätellä kun toinen sanoo pitävänsä ainoastaan amerikkalaisista actionleffoista, kun itse pitää enemmän eurooppalaisesta elokuvasta.
Jos ihmiset ovat perusarvoiltaan ja mielipiteiltään aina eri mieltä, ei mielestäni ole mahdollista hyvään parisuhteeseen. Jollain tapaa täytyy yhteinen sävel löytyä. Arvot ovat juuri niitä asioita, joiden kautta mitataan ihmisen suhtautuminen ylipäätänsä elämään ja sen peruskysymyksiin.
Tuollaiset musiikkimaut tai tyyli pukeutua tai vastaavat ovat aivan toissijainen juttu.
En itse voisi seurustella ihmisen kanssa, joka esimerkiksi suhtautuisi naissukupuoleen aliarvostavasti, pitäisi ihmisen perusarvoja (rehellisyyttä, uskollisuutta jne.) mitäänsanomattomana, suhtautuisi perheeseen ja lapsiin välinpitämättömästi jne.
Molemmat olemme kiinnostuneita samoista asioista: liikunta, matkustus, taiteet, pohdiskelu, itsenäisyys ym.
Itse henkilökohtaisesti en voisi olla liian erilaisen ihmisen kanssa, arki voisi käydä mahdottomaksi jos ei ymmärrä toista ja toisen mielihaluja, ajankäytön suunnittelua ja painotusta eri asioihin.
Ex oli erilainen kaikin puolin, mutta arvomaailmamme oli samanlainen. Ei se tietenkään aina tuntunut riittävän, kun kuitenkin monet erilaiset mielenkiinnon kohteet vaikuttivat arjessa. Toinen haluaa tehdä toista, toinen toista. Mut kompromisseilla ja rakkaudella selvittiin. Olin niin nuori aloittaessamme suhdetta, etten edes ajatellut tällaisia asioita. Nuorena sitä varmasti helpommin "kasvaa yhteen" toisen kanssa. En sitten tiedä, jos suhteemme olisi vuosikausia vielä jatkunut, että olisinko kaivannut enemmän samanhenkistä kumppania rinnalleni.
Nykyinen on myös hyvin erilainen :) Arvomaailmammekin poikkeavat jonkin verran toisistaan. Mutta aika usein se on niin, että mies arvostaa enemmän työtä ja omaisuutta kuin nainen. Naiselle puolestaan merkkaa enemmän ns. pehmeät arvot. Mutta kyllä mieheni arvostaa paljon perhettä ja kotia, se on ehkä tärkeintä jos itsekin on sellainen ihminen. Rehellisyys, uskollisuus, monet perinteiset arvot ovat miehelle tärkeitä. Itse olen vähän liberaalimpi, tulee kyllä monesti sanaharkkaa tietyistä aiheista. Mutta näitä aiheita tulee nykyään juuri siksi välteltyä, eikä muutenkaan kaikesta tarvitse olla samaa mieltä.
Oonhan mä joskus miettinyt, että oonko mä nyt taas "liian" erilaisen kanssa. En ole koskaan seurustellut samanhenkisen kanssa kuin itse olen. Tavannut kyllä sellaisia, mutten tiedä miten se käytännössä sitten toimisi. Liika samalaisuuskin on huono asia. Luulen, että aina sitä suhteessa kaipaa jotain, mitä siinä ei ole. Jos lähtee sen puuttuvan jutun matkaan, on taas siinä suhteessa jotain puutetta mitä aiemmassa ei ollut. Aika sen näyttää miten tässä käy, toivottavasti hyvin :)
... no tuota mua ei ainakaan yhtään kiinnosta mies joka ei harrasta yhtään liikuntaa. Eli samantapainen pitäisi olla tai edes samantapaisilla arvoilla elävä. Tullaan niin hyvin toimeen nykyisen kanssa koska molemmat rakastetaan liikuntaa ja ollaan kovia bailaamaan = joka vkl! tietty jotain eroavaisuuksia on ja pitääkin olla. Mutta vastauksena kysymykseesi: Ehdottomasti pitää olla enemmän samanlainen kuin erilainen. Alussa erilaisuus voi olla jopa kiehtovaa mutta ajan kuluessa se alkaa ärsyttämään ja suhde loppuu siihen.