Onko muilla vastaavia kokemuksia...
Erosin juuri pitkäaikaisesta avomiehestäni. Syynä eroon oli miehen suku. Mies itse oli mitä ihanin, luotettavin ja tulimme hyvin toimeen. Miehen lähisuku taas on täynnä alkoholisteja, pettämistä ja valehtelua. Pitkään mietittyäni tulin siihen lopputulokseen etten halua tehdä yhtään lasta siihen hulluun sukuun, ja koska kuitenkin joskus tulevaisudessa haluan lapsia katsoin parhaaksi erota. Koko seurustelumme ajan mieheni on tiennyt minun karttavan hänen sukuaan mutta ei ole sanallakaan ilmaissut haluavansa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Nyt erottuamme mies ehdottelee ja kyselee että vieläkö meillä voisi olla jotain jos muuttaisimme kauaksi hänen suvustaan. Valitettavasti suku on aina suku eikä yhteenpaluuta tule koskaan tapahtumaan.
Olenko yltiöitsekäs kun haluan valita tarkoin ne ihmiset joiden kanssa vietän loppuikäni, vaikka se merkitsisikin joistakin hyvistäkin asioista luopumista??
Erosin juuri pitkäaikaisesta avomiehestäni. Syynä eroon oli miehen suku. Mies itse oli mitä ihanin, luotettavin ja tulimme hyvin toimeen. Miehen lähisuku taas on täynnä alkoholisteja, pettämistä ja valehtelua. Pitkään mietittyäni tulin siihen lopputulokseen etten halua tehdä yhtään lasta siihen hulluun sukuun, ja koska kuitenkin joskus tulevaisudessa haluan lapsia katsoin parhaaksi erota. Koko seurustelumme ajan mieheni on tiennyt minun karttavan hänen sukuaan mutta ei ole sanallakaan ilmaissut haluavansa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Nyt erottuamme mies ehdottelee ja kyselee että vieläkö meillä voisi olla jotain jos muuttaisimme kauaksi hänen suvustaan. Valitettavasti suku on aina suku eikä yhteenpaluuta tule koskaan tapahtumaan.
Olenko yltiöitsekäs kun haluan valita tarkoin ne ihmiset joiden kanssa vietän loppuikäni, vaikka se merkitsisikin joistakin hyvistäkin asioista luopumista??
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niin ehkä se ei sitten ollutkaan sitä paljon puhuttua rakkautta..
Ihmettelen,oletko tosissasi?
Erosit miehestä kun et tykännyt hänen suvustaan?
Minkäs mies sille mahtaa minkälainen suku on!
Ja lapsi,suvulleko se olisi?
Luulin että teille se annettaisiin.Siis olisi teidän lapsi.
Jos itselläsi olisi kamalat sukulaiset ja sinut jätettäisiin pelkästään sen takia,mitä tuumaisit?
Ymmärtäisit asian,vai?
Vastaan:Kyllä,olet itsekäs.Todella.
Sinähän esineellistät ihmiset,valitset vain priimaa.
Entäs jos löydät miehen joka sinulle kelpaa sukuineen päivineen,saatte lapsen ja lapsesta kasvaakin sellainen mitä et halua,hylkäätkö?
Kas kun kasvatuksesta huolimatta saattaa tulla yllätyksiä...
Ei kaikki juopot,pettäjät ja valehtelijat tule "kamalista" kodeista.
Oletko muuten kelvollinen itse kaikkien silmissä?
Olikohan koko viestisi vitsi...
Alkoholisteista ei ole mitään muuta kuin haittaa!! Manipuloivat ihmisiä.. osaavat hyväksikäytön taidon.. valittavat lähes kaikesta!! Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin..
Kuka elättää esim. köyhät alkkis-appivanhemmat sitten loppuaikoina?? OMA LAPSI TIETYSTI, TAI NÄIN MONI TÄLLAINEN ALKKIS OLETTAA..!! Eikö siitä muka ole haittaa omalle perhe-elämälle?? !
Minulla on myös toisinaan sellaisia ajatuksia, että en halua tehdä jälkeläisiä mieheni juoppo-sukulaisille.. Minusta tällaiset ajatukset ovat TÄYSIN NORMAALEJA JA SALLITTUJA - kun on kysymys alkoholisteista..!
Minua suorastaan yököttää tällähetkellä ajatus mieheni vanhemmista isovanhempina: en voi sietää ajatusta siitä, että he kehuskelisivat omalla "mummoudellaan" ja "ukkiudellaan" kapakoissa toisille juopoille..YLENTÄISIVÄT ITSENSÄ SIINÄKIN ASIASSA?? ! ..VAIKKA TUSKIN TEKISIVÄT LOPPUJEN LOPUKSI YHTÄÄN MITÄÄN LASTENLASTENSA ETEEN...SELVIN PÄIN???!
Kahden vaiheilla olen minäkin ollut monta kertaa tässä nykyisessä suhteessani...juuri mieheni vanhempien välinpitämättömyyden, tunnekylmyyden, alkoholismin vuoksi..! ;(
Mutta mieheni onkin aivan toista maata vanhempiensa kanssa. Hän on järkevä - mitä appivanhempani eivät ole, hän on raitis - mitä appivanhempani eivät ole...jne. Täytyy olla todellista rakkautta kuitenkin ..hmm? Kai..
"Minulla on myös toisinaan sellaisia ajatuksia, että en halua tehdä jälkeläisiä mieheni juoppo-sukulaisille.."
Hyi hemmetti, millaisia ajatuksia sinulla. Haluatko tosiaan tehdä lapsia miehesi isälle, hänen veljilleen, sedilleen ja muille sukulaisille? Tuosta saa kuvan, että olet koko suvun miesten kiertopalkinto.
Mun lastenteko päätöksiin ei kyllä vaikuta lainkaan sukulaiset. Ei omat eikä miehen. Pelkäätkö, että lapsistasi tulee samanlaisia (periytyy alkoholismi tms.) vai mitä?
Tutulla on viinaan menevä äiti, mutta hänestä ei juuri ole haittaa ollut jo 14 vuotta kestäneelle parisuhteelle joka tutullani on miehensä kanssa. Lapsia he eivät jätä hoitoon mummulle, mutta onhan niitä muitakin hoitopaikkoja jos sellaista tarvitsee. Tietysti joku alkoholisti voi jatkuvasti olla riesana ja soitella jatkuvasti tai riekkua pihamaalla tms. Mutta en tiedä mitä sen on väliä mitä he baarissa kehuskelevat...?
Oma sukunikaan ei osaltaan ole todellakaan ylpeyden aihe (esim. veli alkoholisti), mutta sukuaan ei voi valita. Ja itsestäni on mielestäni tullut kunnon ihminen ja se kai on pääasia. Ja ei mieheni ole tarvinnut olla heidän kanssaan paljonkaan tekemisissä, joten ei ole suurta haittaa. Mieheni suvusta en tunne kun isän, äidin ja veljen.
En tiedä mitä väliä suvulla on, paitsi jos niitä joutuu usein tapaamaan. Tai vaikuttavat hyvin oleellisesti molempien elämään.
Täällä se Kiukkuliina vielä näköjään kiukkuaa. Joskus kuukausia sitten (vai onko enemmänkin) luin jotain juttujasi. Nimimerkkisi on osuva...
Toivon mukaan päädyt pian ratkaisuun parisuhteessasi. Ei tuollaista jatkuvaa vatkaamista jaksa miehesi, etkä sinä. Sinun koko elämäsi tuntuu pyörivän appivanhempiesi ympärillä. Onko sinulla muuta elämää? Mietitkö päivän aikana muuta kuin heidän tekemisiään? Vaikea kai miettiä, jos ramppaavat päivittäin kylässä tai soittelevat, mutta näin kai ei ole?
Onhan se 10000 mk vai paljonko olikaan iso raha, mutta jotkut ovat joutuneet sukulaistensa takia isompaankin velkavankeuteen (takausta yms.). Voi olla kymmeniä tuhansia euroja tai satoja tuhansia. Ja se, että appivanhemmat ei osta lahjoja ei luulisi kaatavan kenenkään suhdetta ja maailmaa. Tai tarjoa ruokaa kylässä? Eikö ne ollut niitä ongelmia? Ainakin silloin kun viimeksi luin.
Ongelmasi tuntuu lähinnä olevan, että miehesi (tai mahd. tulevan miehesi) vanhemmat eivät ole sinulle tarpeeksi hienoja. He ovat kouluttamattomia, huonosti toimeentulevia jne. Akateeminen tutkinto, suuret tulot, anteliaisuus (varsinkin teitä ja sinua) kohtaan yms. olisi paikallaan?
En tiedä, mutta vaikuttaa siltä.
Kyllä aivan varmasti on rakkautta. Ainakin miehesi puolelta. Ei millään pahalla ja ehkä olen erehtynyt suhteesi, kun olen vain tehnyt johtopäätökset näistä viesteistä.
Mutta eikö ole ainakin hienoa, että miehesi on järkevä, raitis, kärsivällinen jne.? Hänen kanssaanhan kuitenkin olet, etkä appivanhempien. Tai muiden sukulaisten. Etkö saa heihin millään etäisyyttä? Paitsi eroamalla miehestäsi.
..eikös alkoholismi olekin todettu periytyväksi sairaudeksi jo monissa tutkimuksissa??
Mieheni vanhemmat eivät koskaan soita miehelleni kuin pienessä hiprakassa: hihittelevät aina luurin toisessa päässä hilpeästi... MUTTA ENTÄS TOSIELÄMÄ??! MISSÄ ON TÄLLAISTEN TODELLINEN ELÄMÄ, MINÄ VAAN KYSYN?? Kyllä minusta tällaiset känniset hihitys-puhelut ovat myös ns. terrorismia omaa lastaan kohtaan, kun eivät osaa kohdata ihmisiä enää selvinpäin, "omana itsenä"??! Riesahan se on pienikin riesa..! Ja samat soittelut jatkuvat varmasti lapsenlapsienkin kohdalla.. !!!
Olemme asuneet mieheni kanssa erillään tämän kuluneen lukuvuoden: minä olen opiskellut toisella paikkakunnalla, mieheni taas sai vakituisen työn muualta..
No. Kun mieheni kertoi näistä asumisjärjestelyistä äidilleen, anoppini ensimmäinen kommentti oli, että: "Et kait sinä nyt vaan elätä sitä?". KYSYY TÄLLAINEN NAIKKONEN, JOKA EI OLE ITSE KOSKAAN ELÄTTÄNYT OMIA LAPSIAAN (=ei ammattia, on alkanut kouluttautua vasta nyt, kun tuet loppuvat nuorimmasta lapsesta..?), EI KYSYNYT KOSKAAN MIEHELTÄNI, ETTÄ "PÄRJÄÄTKÖ SINÄ?" TMS. Huh huh. Tulipas taas puhdas olo, kun sai hieman purkautua.. ;)
Niin alttius alkoholismille on periytyvä. Mutta aina kun syntyy lapsi, niitä perintötekijöitä tulee toiseltakin puolelta. Toisaalta tunnen aika monia sellaisia ihmisiä, naisia ja miehiä, joilla vanhemmilla on ollut alkoholiongelma. Se on vaikuttanut sitten niin, että tällainen ihminen kiertää alkoholin kaukaa tai käyttää erityisen harkiten. Eilenkin eräs mies kertoi lasisesta lapsuudestaan ja totesi, että hänen kodissaan ei ole juotu eikä juoda alkoholia, se ei kuulu perhe-elämään. Ja muutoinkaan ei se näytä olevan mikään kohtalo, se on vain alttius ja mahdollisuus. Riippuu ihan ihmisestä ja elämäntavoista, miten käy.
Mieheni on alkoholisti, mutta ei rappiolla. Nimittäin niitä on väestössä aikamoinen määrä sellaisia, jotka pitävät sen kurissa elintavoillaan. Erikseen ovat sitten alkoholin suurkuluttajat, heitä ei noihin lasketa. He voivat olla hyvinkin näkyviä ja aiheuttavat ongelmia lähipiirilleen ja itselleen. Eivät silti ole luokiteltavissa alkoholisteiksi. Alkoholisti joutuu kontrolloimaan käyttöään tai lopettamaan sen kokonaan, suurkuluttaja voi jatkaa, jos keho kestää tai ihmiset ympärillä.
Tuli vaan mieleen..
"..eikös alkoholismi olekin todettu periytyväksi sairaudeksi jo monissa tutkimuksissa??"
Eikös kihlattusi pitäisi siinä tapauksessa olla myös alkoholisti?
"Riesahan se on pienikin riesa..!"
Varmasti on, jos siitä sellaisen ehdoin tahdoin tekee. Jos ette miehesi kanssa edes asu yhdessä ja hänen vanhempansa silloin tällöin soittelevat HÄNELLE, millä tavoin se on sinun ongelmasi?
Välillä valitat siitä, että appivanhempasi ovat liian etäisiä eivätkä välitä pojastaan, välillä taas pieni puhelinsoitto pojalleen heidän taholtaan saa sinut raivoihisi. Yrittäisit nyt päättää, kumpi on pahempaa. Jatka sitten paasausta vain siitä...
Kyllä tuonkin luin silloin joskus. Eikös siitä ole jo aikaa, mitä sitä enää muistella varsinkin noin suurella palolla (sinähän jo HUUDATKIN)?
Olihan tuo ärsyttävä kommentti, mutta ei nyt ihan kauheimmasta päästä mitä anopit tai muut suustansa ovat päästäneet.
Nuo ongelmat suhteessa sun näinkin pitkään pahaan oloon ja ei ole oikein tasapainossa. Mä luulen,
että toi teidän suhde ei tule koskaan toimiin jos appivanhempasi ärsyttää sinua noin paljon. Siinä vaiheessa jos teillä on joskus lapsia ja asutte yhdessä, olet appivanhempiesi kanssa kenties enemmän tekemisissä ja käämisi palaa totaalisesti.
Mulla on suvussa jonkin verran alkoholismia (prosentuaalisesti aika vähän). Mutta suurin osa lopettanut juomisen. Itselläni ei ole ongelmia alkoholin kanssa. Ilmeisesti ei miehelläsikään? Tietenkin voi joskus tulla, mutta toisaalta voi käydä niinkin päin, että kun on nähnyt sen kurjuuden mitä se ihmiselle (ja läheisille) aiheuttaa ei halua samanlaiseksi.
Mulle yks sukulainen soitti joskus aikoinaan kännissä, mutta vain mulle ja aika harvoin. Kyllä se enemmän mulle itselleni oli ongelma kuin miehelle. Ja usein tein niin etten vastannut tai jos erehdyin vastaamaan pyysin soittamaan sitten kun on selvinpäin (mieluummin ei silloinkaan), joskus löin jopa luurin korvaan. Typeriä tekstareitakin tuli. Joihin alkuun vastailin, mutta lopetin sitten kokonaan. Nyt ei olla ollenkaan tekemisissä, ei edes puheväleissä. Mutta siihen on monta painavaa syytä.
Onhan se ikävää, jos vanhemmat soittelevat kännissä tai isovanhemmat. Mutta itse en kokisi sitä syyksi erota. Jos ei ole mitään väkivaltaa tms. Eikä oma puoliso juo.
Niin todellakin kaikki jotka juo paljon alkoholia eivät ole alkoholisteja.
Eräs sukulaiseni ainakin voidaan luokitella alkoholistiksi. Hänellä on usein päiväkausien ryyppyputkia. Hän on harvoin selvinpäin. Hän ei päässyt aina töihin juomisen takia ja lopuksi sai potkut. Ei ole käynyt vuosiin töissä. Hän on loukannut itseään juovuksissa, rikkonut paikkoja, hukannut tavaroitaan. Alkoholista on paljon haittaa hänelle ja läheisille. Hän on hyvin riippuvainen alkoholista ja ei pysty lopettamaan. Hänen kaikki kaverit ovat alkoholisteja. Hänellä ei onneksi ole lapsia. Hänen kaikki rahansa menee alkoholiin ja hän on paljon velkaa joillekin sukulaisille jotka heltyvät lainaamaan. Hän ei oikeastaan tee muuta kuin juo. Aiheuttaa jo mielestäni mielenterveyden häiriöitä ja fyysinen terveyskin alkaa pettää. Hän on juovuksissa myös agressiivinen. Ja hän ei ota pikkuhiprakkaa vaan on ympäripäissään.
...yhdessä pari-kolme vuotta - tämä vuosi ollaan vaan asuttu erillämme, kesällä muutetaan taas yhteen. :)
Jos me menemme joskus naimisiin ja saamme yhteisiä lapsia, luulenpa, että he eivät nää näitä mieheni vanhempia koskaan ns. kaksistaan, ilman minun läsnäoloani?? Appivanhempanihan ovat alkoholin suurkuluttajia - eivät ole koskaan selvinpäin viikonloppuisin? !! Jos he haluavat olla tekemisissä lastenlastensa kanssa, tulkoot katsomaan niitä aina meille SELVINPÄIN. Vanhemmathan pitkälti päättävät nämä asiat..ONNEKSI. ;)
Minun isoäitini soittelee joskus kännissä, ooneksi hyvin harvoin kuitenkin, ja minusta se on erittäin kiusallista ja epämukavaa.
Ei mieheni kuitenkaan ole moksiskaan, eihän se hänelle kuulu. En tosin haluaisi tulevaisuudessa lasteni vastaavan juopuneen isoisoäitinsä puheluihin. Minulle se ainakin tuottaa mielipahaa.
En kuitenkaan näe alkoholistisukulaisissa syytä erota, ei se lapsi heidän luonaan kasva vaan vanhempiensa, jotka toivottavasti ovat molemmat järkeviä ihmisiä.
Nyt he ovat siis alkoholin suurkuluttajia, eivät alkoholisteja? Ja juovat viikonloppuisin? Entä juovatko viikolla? Tunnen läheisesti yhden alkoholistin ja häntä harvemmin näkee selvinpäin. Hän on melkein kaikki päivät tillin tallin...
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ei pienten lasten läsnäollessa isovanhempien tai omien vanhempien pidä olla juovuksissa.
Etkö luota mieheesi vai miksi juuri sinun pitää olla läsnä? Vai riittääkö, että he eivät ole kaksistaan (anoppi ja appi) lapsen kanssa? Koska et tule heidän kanssaan toimeen, usein voi olla ratkaisuna, että puoliso (anopin ja apen lapsi) käy lasten lasten kanssa kylässä ja toinen ei.
Piti päästä kommentoimaan tälle aatelissuvun omistavalle kiukkuliinalle... Olen itse alkoholisti-isän lapsi, pitäisiköhän meille lyödä leima otsaan ettei vaan sinun aatelissukusi jäsen erehdy meihin ihastumaan, tiedä millaisia demoneja saamme vielä sikiämään tähän yhteiskuntaan.
Olet itsekäs! En voisi kuvitellakaan että heivaisin oman mieheni hänen sukunsa takia. En ole heidän kanssaan vaan hänen. Voe voe!
"hulluun sukuun", oliko tuo vain sanonta vai esiintyykö suvussa aivan oikeita perinnöllisiä mielisairauksia huolestuttavassa määrin?
Vaikea kertomuksestasi päätellä tilanteen vakavuutta ja miten se on vaikuttanut teihin ja sinuun, kun et kerro tarkemmin. Että mitä sukulaisesi on sinulla tai teille tehneet jne.
Jos sukulaisesi pettää (tai en ole varma mitä tarkoitat pettämisellä) vaikka puolisoaan niin ei kai se teihin ja sinuun vaikuta? Millaista valehtelua? Valehtelivatko ja huijasivat teitä? Jouduitteko taloudellisiin vaikeuksiin vai leivttävätkö ilkeitä juoruja, sekoittavat teidän suhdetta tms.?
Jotkut tekevät sellaisen ratkaisun, että puoliso ei tapaa toisen sukulaisia ollenkaan (tai vaihtoehtoisesti hyvin harvoin). Toinen käy kylässä heidän luonaan tai jos kutsuu kotiinsa niin puoliso poistuu. Oma äitini ei ole nähnyt isäni sukulaisia (ei edes lapsia) moneen vuoteen. Mutta ilmeisesti se ei teillä toiminut?
Sukuongelman pitäisi kyllä olla todella paha, jos jättäisin ihanan miehen jonka kanssa sujuu muutoin hyvin. Ja todella harmi kun ex-miehesi joutuu kärsimään sukunsa takia. Voi olla, että olit itsekäs, mutta vaikea sanoa, kun en tiedä paremmin mitä ongelmia on ollut.
Avokkini isä on vaimoaan ja lapsiaan lyövä juoppo (mieheni äiti eronnut äijästä mutta tällä on uusi vaimoke kierroksissa) mutta silti tänään sovimme avokkini kanssa hääpäivän :) ja aion hänen kanssaan lapsia tehdä koska hän on ihanin ja kiltein mies maan päällä!!!
Ehkä teet eniten väärin itseäsi kohtaan. Sitten joskus sen tajuaa, kun huomaa, että elämää ei voikaan hallita, vaan se hallitsee meitä. Sitä voi yrittää järjestellä, mutta tuollainen ihmisten valikointi kuulostaa pahalta. Ihmisten kanssa on vaan pyrittävä tulemaan toimeen.
Sanoisin, että ehkä oli onneksi, että erosit,ehkä hän ansaitsee erilaisen ihmisen.
Eikös sitä ennenkin haluttu naittaa hyvään sukuun... Kai sitten vielä jollekin nykyäänkin suku merkitsee.
Onneksi mun mies on onnellinen mun kanssa vaikka suvustani löyty aikamoisia tapauksia. Joiden takia olen kyllä muutoin joutunut kärsimään eri tavoin. Kylläkin iso suku, että muunlaisiakin on. Lapsenkin mies kanssani haluaa.
Kannattaa seuraavalla kerralla heti alkuun ottaa toisen suvusta selvää.
Kuinka paljon olit tekemisissä miehen sukulaisten kanssa?
Mun mielestä se riippuu siitä. Jos ei niiden kanssa tarvitse usein olla tekemisissä niin mua ei liikuta millaset sukulaiset miehellä on. Tai häntä se millaiset minulla on. Mun vanhempia mies näkee ehkä 5-6 krt vuodessa (ja soittelevat aika harvoin). Siskoani perheineen useammin, mutta tullaan kaikki hyvin toimeen. Yhtä sukulaistani kerran vuodessa, muita ei ollenkaan. Tai joitakin näki 6 vuotta sitten.
juu. sama juttu täällä. Jätin yli 4v jälkeen maailman ihanimman miehen täysin hullun ja omistushaluisen lähisuvun (lue entinen perhe) takia (väkivaltaa, alkoholismia, muiden siivellä elämistä, haukkumista, ym ym). Nyt ollaan miehen kanssa ystäviä eikä koskaan ole mennyt näin hyvin kun mun ei enää tarvii nähdä tuota toista sukua eivätkä he soittele aina kun ollaan reissussa(koska eivät tiedä)
Omakaan lähisuku ei niin hirveen rauhallista, joten myös päätin etten voi viatonta lasta tuoda maailmaan noihin puitteisiin :,-( Sellaista se elämä on, valintoja pullollaan..