Onnellinen silti

Minäpä kerron oman tarinani: eli avopuolisoni ja minä ostimme rivitalo asunnon 5vuotta sitten, kaikki oli täydellistä mutta asuttuamme puoli vuotta uudessa talossa, mieheni vieraantui.

Hän oli ensimmäistä kertaa yötä pois luotani, silloin arvasin että kaikki ei ole kohallaan, jonka jälkeen erosimme. Hän jätti minut sanomatta mitään syytä. Itse epäilin jo pettämistä/toista naista , mutta ystäväni väittivät ettei mieheni voisi koskaan tehdä sitä minulle, toisin kävi.

Palasimme yhteen 3kk erossa olon jälkeen, en nyt muista mitä mies sanoi syyksi tuolloin että minkä takia erosimme. Olin niin onnesta soikea että sain hänet takaisin.

Onnea kesti pari vuotta kunnes mieheni kaveri kertoi minulle että hän on pettänyt minua useasti. En ollut uskoa korviani tuolloin.

Pistin miehen koville ja sainkin häneltä totuuden, hän oli 4kertaa pettänyt minua. Jokaisella kerralla oli ollut juovuksissa ja niillä reissuilla se oli tapahtunut.

En luvannut anteeksi antaa mutta lupasin yrittää unohtaa, tuosta tapahtuneesti on jo monta vuotta ja olen mielestäni ehkä anteeksi hänelle jo antanutkin, hän ei tuolloin kertonut kunnon syytä edes miksi teki sen mutta se riitti minulle että hän katui todella. Vieläkin koen sen saman mustasukkaisuus pistoksen kun hän lähtee liikenteeseen,mutta muistan hänet katuvana niin unohdan sen.

Kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja onnea riittää, kaiken jären mukaan parisuhteemme voi hyvin. Tuo tapahtuma herätti molemmat, ei ehkä niin minua mutta mieheni, hän on kuin muuttunut mies sen jälkeen kuin sai ns.tunnustettua.

yksi asia vaivaa kuitenkin mieltäni vuosienkin jälkeen, edelleenkään minua ei haittaa kun mieheni teki niin mitä teki, kavereillenikin selitin kyseisen tapahtuman että ei minua haitannut. Kaverini ovat tuominneet minut ja suhteemme, ettei se ole rakkautta. Jos tämä ei ole rakkautta niin mitä se on.

Itse en ole enkä tule pettämään miestäni, opin aikaisemmista suhteistani että ennemmin jätän kuin petän. Liekkö elämä kovettanut minut. Mutta olen onnellinen sehän se pääasia on:)
2668
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

ei ainakaan selän takana pettäminen ja salailu. Toivottavasti miehesi on ottanut opikseen. Liian usein pettäjät ovat jääneet henkisesti lapsen tasolle iäksi.

Äänestä

Miksi että käy yhdessä "liikenteessä"? Vaikea lähteä "reissuille" jos oma vaimo/tyttöystävä on mukana.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


-femme- kirjoitti:

Minäpä kerron oman tarinani: eli avopuolisoni ja minä ostimme rivitalo asunnon 5vuotta sitten, kaikki oli täydellistä mutta asuttuamme puoli vuotta uudessa talossa, mieheni vieraantui.

Hän oli ensimmäistä kertaa yötä pois luotani, silloin arvasin että kaikki ei ole kohallaan, jonka jälkeen erosimme. Hän jätti minut sanomatta mitään syytä. Itse epäilin jo pettämistä/toista naista , mutta ystäväni väittivät ettei mieheni voisi koskaan tehdä sitä minulle, toisin kävi.

Palasimme yhteen 3kk erossa olon jälkeen, en nyt muista mitä mies sanoi syyksi tuolloin että minkä takia erosimme. Olin niin onnesta soikea että sain hänet takaisin.

Onnea kesti pari vuotta kunnes mieheni kaveri kertoi minulle että hän on pettänyt minua useasti. En ollut uskoa korviani tuolloin.

Pistin miehen koville ja sainkin häneltä totuuden, hän oli 4kertaa pettänyt minua. Jokaisella kerralla oli ollut juovuksissa ja niillä reissuilla se oli tapahtunut.

En luvannut anteeksi antaa mutta lupasin yrittää unohtaa, tuosta tapahtuneesti on jo monta vuotta ja olen mielestäni ehkä anteeksi hänelle jo antanutkin, hän ei tuolloin kertonut kunnon syytä edes miksi teki sen mutta se riitti minulle että hän katui todella. Vieläkin koen sen saman mustasukkaisuus pistoksen kun hän lähtee liikenteeseen,mutta muistan hänet katuvana niin unohdan sen.

Kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja onnea riittää, kaiken jären mukaan parisuhteemme voi hyvin. Tuo tapahtuma herätti molemmat, ei ehkä niin minua mutta mieheni, hän on kuin muuttunut mies sen jälkeen kuin sai ns.tunnustettua.

yksi asia vaivaa kuitenkin mieltäni vuosienkin jälkeen, edelleenkään minua ei haittaa kun mieheni teki niin mitä teki, kavereillenikin selitin kyseisen tapahtuman että ei minua haitannut. Kaverini ovat tuominneet minut ja suhteemme, ettei se ole rakkautta. Jos tämä ei ole rakkautta niin mitä se on.

Itse en ole enkä tule pettämään miestäni, opin aikaisemmista suhteistani että ennemmin jätän kuin petän. Liekkö elämä kovettanut minut. Mutta olen onnellinen sehän se pääasia on:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu