Moi! Kertokaas miten ootte menneet kihloihin. Sovitteko vaan yhdessä, vai oliko se jotain romanttisempaa. :)
Kihloihin
Nea
171295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kysyin tyttöystävältä: "Menetkö kanssani naimisiin?" Hän vastasi: "Kyllä". Sen jälkeen silmä kostui ja joimme pullon punaviiniä juhlan kunniaksi. Joskus myöhemmin, kun ostettiin parin kuukauden päästä sormukset, juotiin anoppilassa kihlajaiskahvit, mutta varsinaisella kihlaushetkellä ei isommin juhlittu. Romanttisinta se minusta oli noin kahdestaan. Ei kai siihen muita tarvita todistajaksi.
Eräänä kauniina iltana minä kysyin: "Menetkö kanssani naimisiin?" Tyttöystävä vastasi: "Kyllä". Sen jälkeen hieman vetisteltiin, ja sitten korkattiin punaviinipullo juhlan kunniaksi. Muita ei juhlimaan kutsuttu.
Sormukset ostettiin parin kuukauden päästä ja silloin juotiin anoppilassa kihlajaiskahvit. Romanttisinta oli kuitenkin minusta ne oikeat kihlajaisjuhlat, jotka vietimme kahdestaan heti kihlauksen jälkeen.
Nonniin, nyt se viesti sitten tuli kahteen kertaan...
No ei se mittään, selvensi mitä ajoit takaa kun kahteen kertaan mutta, hieman eri sanoin toit asiasi ilmi.
Jotain tuollaista toivoisin omalle kohdallenikin sitten joskus tapahtuvan. Itse olisin jo vaikka heti valmis tekemään lupauksen avioliitosta (seurusteltu n.3v), mutta mieheni ei taida vielä olla ihan samoilla ajatuksilla vaikka varmaan yhtä rakastuneita olemmekin - nuoria vielä kuitenkin. Olen kuitenkin niin vanhanaikainen neitokainen että haluaisin juuri miehen 'kosivan' minua, mutta sitäpä olenkin juuri miettinyt, että onko se jo tosiaan TODELLA vanhanaikaista odottaa sellaista...
Mitäs olette mieltä?
Minä olen sitä mieltä, että naisen ei tarvitse eikä kannata odottaa miehen kosintaa, jos ei halua. Jos sinä haluat naimisiin, niin ehdota sitä miehellesi. Hän voi olla sellaista tyyppiä, että tarvitsee välillä tönimistä oikeaan suuntaan. Jos taas haluat odottaa sitä, että mies kosii, niin eihän sinun tarvitse muiden mielipiteitä miettiä.
Täällä keskustelupalstalla törmää hirveästi asenteeseen, että parisuhteeseen liittyvissä asioissa kysellään paljon muiden mielipiteitä. Toki mielipiteitä voi kysyä, mutta pitäisi aina muistaa, että jokainen taaplaa tyylillään. Ei kihlajaisten, kosinnan tai hääjuhlan tarvitse mennä aina niin kuin jokin kaava sanoo. Jokainen voi tehdä itselleen semmoiset hetket kuin haluaa.
Olen samaa mieltä...jos jotakin haluaa, sen voi kukin ottaa tai yrittää ottaa omalla tyylillään :)
Itse en oikein kihlajaiskysymykseen voi vastata, menimme suoraan naimisiin ilman kihloja, mutta tyylisi kuulostaa kyllä hyvältä :)
Olen ollut mukana sekä pienissä että isoissa kihlajaisissa, molemmat yhtä hyviä. Monet vain nykyisin eivät enään järjestä isompia kihlajaisia, siis mikäli aikovat tiettynä päivämääränä naimisiin, eivätkä ainoastaan kihloihin. Silloin on yleensä se hääjuhla isompi tapahtuma.
Suomessa ei oikein pääse naimisiin ilman kihlausta, koska esteiden tutkiminen vie viikon. Kukaan ei taida pyytää esteiden tutkimista ilman aikomusta naimisiin. Siten pakollinen kihlausaika käytännössä on vähintään tuo viikko.
No, jos sitä haluaa kihlausajaksi sanoa, niin olkoon sitten niin :D Mutta "varsinaista" kihlausta sormuksineen jne. ei kuitenkaan siis ollut.
Niin, sitä minä yritin sanoa, että ei se varsinainen kihlaus ole sitä, että ostetaan sormukset. Varsinainen kihlaus on se, että sovitaan naimisiinmenosta. Ihan samahan se on vihkimisen kanssa. Varsinainen vihkimishetki on se, kun pappi sanoo aamenen. Sormusten ostaminen on vain toimituksen ulkoinen olemus, joka voi aivan hyvin jäädä poiskin.
Ymmärsin toki, että jätitte kihlajaisjuhlat pitämättä. TOivoisin vain, että ihmiset, erityisesti nuoret, ajattelisivat, mitä kihlaus merkitsee. Se on lupaus avioliitosta, ei sen enempää eikä vähempää. Se ei ole sormusten ostamista ja kahvin juontia.
Siinä olet kyllä oikeassa, kihlojen merkitys on kadonnut johonkin, surullista kyllä. Harvemmalla enään kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta, en itseasiassa oikein tiedä edes mitä kihlaus nykyisin tarkoittaa. Sen olen kyllä huomannut, että jos olen kihlaparilta erehtynyt kysymään, että koskas häät ovat, niin vastaus on usein "ei me nyt naimisiin, kihloihin vain" tai "ei me olla edes puhuttu naimisiinmenosta"...outoa, sanoisinko...eikä kysymys aina ole edes niin kovin nuorista ihmisistä, tuttavapiirini kun koostuu ikäluokasta -35. Joskus tekee mieli kysyä, että miksi sitten kihloihin...mutta käytöstavat estävät, muuten ehkä tietäisin vastauksenkin :)
joo, mä oon huomannu saman erinäisissä kahvittelutilaisuuksissa. häistä ei oikein ees saisi kysyä! ihan älytöntä. tuntuu, että taustalla olisi jokin epävarmuus tai sitten ne häät on jotain hirveen erikoista ja salaista, että niistä ei voi puhua ennakkoon.
miksi ei voi sanoa vaan, että joo vuoden kuluttua on sitten häät. tai häät on heti kun saadaan rahat kasaan isojen bileiden järjestämiseen.
..minä olisin odottanut koimista, saisin varmaan odottaa ikuisuuden. Mies nimittäin sanoi joskus aikaisemmin, että jossen minä ole se, joka kosii, niin ei hän kyllä ainakaan.. ;p
Jep, surullista todellakin... Sitäpä minä juuri tuolla kosinta-asialla tarkoitinkin, etten halua yhdessä sopia kihloihin menemisestä vaan siinä täytyisi olla juuri keskustelu ja lupaus avioliitosta. Eihän sitä päivää siinä samalla tarvitse päättää, mutta ajatus avioliitosta täytyy olla pohjana kihlaukselle.
Onhan se juuri rahakysymys häiden kannalta. Tämä nykyajan kihlavillitys on vienyt harmillisesti (vai pitäisikö sanoa onneksi?) uskon koko kihlautumiseen joiltakin tuttaviltani. Miehenkin sanoi, kun häneltä kerran kysyin kihloista, että haluaisiko hän ennemmin monen vuoden kihlautumisen vaiko kihlautumisen vain hieman ennen naimisiin menoa - valitsi jälkimmäisen, eli siis siltä kannalta ei ole vielä kiire kihalutumiselle koska häät ei vielä olisi mitenkään päin ajankohtainen asia meille. Vaikka siis lupauksen siitä voisin itse antaa vaikka vuosia aiemminkin.
Hmmm....jos nyt ihan perinteisiin mennään, niin kihlausaikahan on vuosi. Senkin tietenkin jokainen sovittaa oman muottinsa mukaan. Tuntui kyllä kivalta olla kaverin kihlajaisissa ja häissä, kun hääpäivä oli tiedossa kihlajaisista lähtien ja kihlausaika oli 3 vuotta :D taisi olla alkujaan kyllä ihan heitto, että hääpäivä on sitten 20.01 2001, mutta näin kävi :)
Kannattaa siis keskustella kummankin mielipide kihla- ja hääpäivän suhteen. Ja mistä ajankohdat sitten ovat kiinni...menkää perinteisiin mukaan, ja isältäsi myötäjäiset :D Noh, se oli vitsi.
Mutta häiden merkitys jokaiselle on aina erilainen, toiset haluavat pienet ja intiimimmät häät, toiset taas isot juhlat... miettikää eri vaihtoehtoja ja päivämääriä sen mukaan.
Oli juhannusaatto ja lähdettiin mieheni ja hänen kahden siskon kanssa maalle kunnon vanhanaikaisen juhannuksen viettoon. Juhannuskokkoa seurasimme kimpassa vähän kauempaa kalliolta, joka laskeutui järveen. Siinä istuttiin kaikki vierekkäin kunnes mieheni nousi seisomaan, tuli eteeni, polvistui ja "johdannon" kautta kysyi haluaisinko tulla hänen vaimokseen.
Se oli täydellistä. Vastasin kyllä ja sitten me kaikki neljä itkeä tihrusteltiin Päijänteen rannalla. Muistan kaikki edelleen, kuin eilisen...
Vaikka tämä kosinta olisikin tapahtunut ihan vain meidän kotona tiistai illan päätteeksi ruokapöydässä olisi se varmasti silti ollut ihan yhtä ikimuistoinen hetki.
Täydellisen kosinnasta tekee kosittava/kosija.
Pukeuduin niin kauniisti ja laitoin itseni, ja kun mies tuli perjantai-iltapäivänä töistä kotiin, kosin. Olimme puhuneet aikaisemmin jo kihloihin ja naimisiin menemisestä. Sitten hän pisti puvun päälleen, marssimme kultakauppaan, valitsimme sormukset ja lähdimme terassille odottamaan sormusten kaiverruksia. Haimme sormukset, joimme kuohuviiniä ja lähdimme illalla juhlimaan.
ja sukulaisille kerrottiin muutaman viikon sisällä. Sukulaisille järjestettiin sitten pienimuotoiset kihlajaiset äitini kotona noin kuukauden kuluttua.