Asumme poikaystäväni kanssa eri paikkakunnilla opiskelujen vuoksi. (yhdessä kaksi vuotta, jälkimmäinen kaukosuhteessa)
Itse kärsin ikävästä ja parhaillaankin tämä tunne on niin syvä, etten osaa sanoin kuvailla.
Eilen ja tänään soitin poikaystävälleni vain halutakseni kuulla hänen äänensä. Poikaystävälläni ei kuulemma ollut aikaa puhua kanssani, koska vietti aikaa kavereittensa kanssa. Tänään sama toistui. Lähetin soittoni jälkeen viestin, jossa kerroin etten halua häiritä mutta olisi kiva jos hän soittaisi minulle tänään kun ehtii. Kerroin myös olevani todella ikävissäni.
Poikaystäväni ei vastannut viestiin mitään eikä myöskään ole soittanut takaisin.
Viime viikolla hän kyllä kyseli, milloin taas näemme. (On mun vuoro mennä hänen luokseen)
Miksi poikaystäväni ei vastaa tunteisiini?
(en ole soittamalla soittanut hänelle vaan yhden ainoan kerran päivässä ja nekin puhelut ovat viime päivinä kestäneet korkeintaan kolme minuuttia, koska hänellä on ollut jotakin muuta tekemistä)
Ongelmani voi tuntua typerältä, mutta en vaan voi sille mitään, että ikävä on todella kova ja muuttuu pian suruksi, kun en saa mitään kontaktia.
Itse kärsin ikävästä ja parhaillaankin tämä tunne on niin syvä, etten osaa sanoin kuvailla.
Eilen ja tänään soitin poikaystävälleni vain halutakseni kuulla hänen äänensä. Poikaystävälläni ei kuulemma ollut aikaa puhua kanssani, koska vietti aikaa kavereittensa kanssa. Tänään sama toistui. Lähetin soittoni jälkeen viestin, jossa kerroin etten halua häiritä mutta olisi kiva jos hän soittaisi minulle tänään kun ehtii. Kerroin myös olevani todella ikävissäni.
Poikaystäväni ei vastannut viestiin mitään eikä myöskään ole soittanut takaisin.
Viime viikolla hän kyllä kyseli, milloin taas näemme. (On mun vuoro mennä hänen luokseen)
Miksi poikaystäväni ei vastaa tunteisiini?
(en ole soittamalla soittanut hänelle vaan yhden ainoan kerran päivässä ja nekin puhelut ovat viime päivinä kestäneet korkeintaan kolme minuuttia, koska hänellä on ollut jotakin muuta tekemistä)
Ongelmani voi tuntua typerältä, mutta en vaan voi sille mitään, että ikävä on todella kova ja muuttuu pian suruksi, kun en saa mitään kontaktia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
noin se alkaa. Loppu on lähellä. Noin minullekin tehtiin ja sitten ne sanat tulivat tikareina sydämeen....
Itseasiassa rehellisesti sanottuna tätä itse pelkään. Olen jo kerran kokenut saman ja sattui niin...
Edellisellä kerralla (ja ekalla) en tajunnut missä mennään, kun mies ei välttämättä joka kerran vastannut takaisin kun tunnustin rakkauttani. (No ei tietenkään, koska ei tuntenut samoin.)Yhtenä aurinkoisena kesäpäivänä sitten ilmoitti haluavansa pitää taukoa, jolloin tajusin, että kaikki on ohi. (niin kuin lopulta olikin)
Miehet kertokaa, miksi ette voi sanoa suoraan?
se ei oo kiinnostunut susta,koska sillä on toinen, tämä on varma tieto
Luoja ei luonut miehestä ihan täydellistä naisen mielestä, vaan OMASTA mielestään,mikä sallittakoon Hänelle. Mies ei pärjää ilman piippiä kolmea viikkoa pidempään.ja totaaa........kumppani saa olla millanen vaan,ku jos ne(2 siis) on piip,ni ne ystävystyy ja jos nainen antaa muutaki ku pullaa,mies tietenkin palaa sen luokse.
Tuosta piipistä pitää mainita edellisen suhteen sen verran, että mies oli arka ja kokematon piipin suhteen, joten ei sitä usein halunnut. Erotessa vetosi siihen, ettei tuntenut yhteyttä minuun, vaan tunsi minut tavallaan vain ystävänä.
Nykyisen kanssa piipistä ei ole puutetta, eikä se ole meillä tässä varmaankaan ongelma. Piipin osalta kaikki on suhteessamme toiminut hyvin.
helei
Hänen torjuvaa käyttäytymistäänkö vai mitä? Miten voi ikävöidä sellaista ihmistä, joka käyttäytyy huonosti sinua kohtaan?
Tavallaan hän ei ole torjuva, vaan ristiriitainen käytöksessään. Lukuunottamatta paria viimeistä päivää tietenkin.
Viime viikolla vielä kyseli milloin nähdään ja puhelu loppui suukkoihin.
Mies on oikeasti lämmin ja... en osaa vaan sanoin kuvailla mitä tunnen hänen seurassaan.
Intohimoa suhteessamme on edelleen.
Torjuva käyttäytyminen tuli ilmi tässä pari päivää sitten kun oli niin kova ikävä, että olisin halunnut jutella hänen kanssaan ja sopia milloin voisin mennä hänen luokseen.
Kuten alussa jo taisin mainitakin, ikävä alkaa muuttua suruksi, koska en tajua missä mennään.
Olen tosi hämmentynyt, koska en tavallaan saa mitään vastakaikua tunteilleni. Ehkä mies ei ymmärrä? Tunnen oloni jotenkin hylätyksi ja nurkkaan heitetyksi.
Pitääkö tosiaan alkaa pelätä pahinta?
Suunnitelin tässä, etten soittaisi hänelle enää tällä viikolla...testaan mitä tapahtuu. Soittaako hän aikaisemmin. Jos ei (väliinpitämättömyyttä), tiedän, että jotain on pielessä.
Eiköhän se ikäväkin tällä menolla pian ala laantumaan.
Unohdin mainita vielä aikas olleellisen pointin, että ei tästä ole kuin kuukausi aikaa kun mies halusi tehdä lasta kanssani.
Päätimme yhdessä kuitenkin lykätä, jotteivat koulu jää kummaltakaan kesken.
Sitten odotat muutaman päivän niin johan alkaa jamppa jo perääsi kyselemään ja jos ei niin käy niin sitten voi alata stressaamaan! älä ole itsestäänselvyys