ostettiin mieheni kanssa asunto jonkun aikaa sitten, tehtiin siihen remontti, niin ettei siitä lainarahasta hirveesti yli jäänyt.. ongelma ei siis ole tämä, vaan se että miehen äiti kyselee mieheltäni jatkuvasti kun ollaan käymässä että:" onko SULLA sitä lainaa tarpeeks jäljellä ja että millä tavalla MEINASIT sitten sisustaa?"
monesti myös kuulee että: "onko SULLA edes tarpeeks ruokaa jne.. ja kaikki tämä sillon kun minä oon siinä vieressä.. tulee sellanen olo että ei olis edes olemassakaan.. tai tosiaan että anoppi luulee että mieheni elättää mua ja että minä en tekis mitään..
oonko ihan vainoharhanen, vai puhuuko monet ihmiset näin..? olen joskus miehelleni tästä asiasta sanonut ja mieheni on kerran (minulta mitään kysymättä) maininnut asiasta äidilleen.. mutta ei mitään muutosta.. pitäisikö minun ihan itse seuraavan kerran tällaisessa tilanteessa mainita heti anopille jollain tavallla..?? en haluaisi loukata tai mitään kun jotenkin tuntuu että hän ei tee sitä pahuuttaan, ihan vaan ajattelemattomuuttaan.. mutta mitäs jos kuitenkin se on tarkoitettu pahalla..
kysyn siis neuvoa sen takia kun on ajatukset niin ristissä...
monesti myös kuulee että: "onko SULLA edes tarpeeks ruokaa jne.. ja kaikki tämä sillon kun minä oon siinä vieressä.. tulee sellanen olo että ei olis edes olemassakaan.. tai tosiaan että anoppi luulee että mieheni elättää mua ja että minä en tekis mitään..
oonko ihan vainoharhanen, vai puhuuko monet ihmiset näin..? olen joskus miehelleni tästä asiasta sanonut ja mieheni on kerran (minulta mitään kysymättä) maininnut asiasta äidilleen.. mutta ei mitään muutosta.. pitäisikö minun ihan itse seuraavan kerran tällaisessa tilanteessa mainita heti anopille jollain tavallla..?? en haluaisi loukata tai mitään kun jotenkin tuntuu että hän ei tee sitä pahuuttaan, ihan vaan ajattelemattomuuttaan.. mutta mitäs jos kuitenkin se on tarkoitettu pahalla..
kysyn siis neuvoa sen takia kun on ajatukset niin ristissä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
aivan samanlaisesta kohtelusta. Onko se ärsyttämistä? Siltä se ainakin tuntuu. Ja tuntuu pahalta. Anoppi on mustasukkainen kun 'viet' hänen poikansa ja haluaa itsepäisesti kuvitella, että mies parisuhteessakin asuu yhä yksin ja siksi puhuu noin. Pitäisi vaan äidinkin pikkuhiljaa tajuta 'luonnon lait' ja ymmärtää,että hänen pojallaan on vaimo ja pian ehkä lapsia. Anoppi itsekin on joskus ollut jonkun miehen vaimo. Onko sitten unohtanut sen.
niin kaukaa viisas anoppi, että ei puhuttele miniää ihan sen takia, että ei synny riitää ;)
jotkus kun tahtovat olla niin nirppanokkia että pienemmästäkin alkavat nähdä punaista, onvarmasti turvallisempaa puhua vain pojalleen niinkuin miniää ei olisikaan, ettei tulisi IHAN TAHALLAAN suututettua ja loukattua miniää
pahansuopuudesta, välinpitämättömyydestä eikä kylmyydestä sinua kohtaan, ainoastaan siitä, että tuntuisi sopimattomalta kysyä asiaa sinulta eli "onko sulla..."jne. tai kysymys "onko teillä.." tuntuu sekin liian tunkeilevalta ja siltä ettei kykyihisi hoitaa asioita, luotettaisi...,
omalla pojalle sensijaan kysymyksen voi esittää, kun tietää hänet (ollut äitinään ja on vieläkin)
siksi pyydän miniät, älkää tästä loukkaantuko, sillä tarkoitus ei todellakaan ole muuta kuin varmistaa, että kaikki sujuu ok.
ymmärrätte kyllä varmasti sitten myöhemmin tämänkin paremmin kun omalle kohdalle tulee nähdä ja kokea, kun nuori lähtee kodista, perustaa oman elämän jne.
Tuollainen tunne tuli minullekin; ei ole tarkoitus loukata, vaan esittää se kysymys sille,jolle sen parhaiten uskaltaa, jottei tulisi tunnetta siitä, että sekaannutaan. Anoppi yksinkertaisesti on vain miettinyt, mitenkähän ne rahat riittävät. Voi ehkä ajatella antavansa jotain tai muuta, jos siis on tarvetta. Ei se nyt niin kumma ole kun on kyse omasta lapsesta ja hänen elämästään.
Minäkin joskus kysyn pojalta ihan suoraan vaan, että riittääkö hänellä rahat, johonkin hankintaan, taustalla on silloin ajatus, että voin joko antaa vähän tai lainata, jos on tarvetta.
Mutta tämäkin on perhekohtaista, se ei käy kaikkien kanssa, siksi tuollainen varovaisuus. Ei haluta loukata tai tungetella, toisaalta halutaan antaa tiedoksi, että jos on tarvetta, voi pyytää.. ehkä näin. Mene ja tiedä.
Sen tiedän, että aikuisten lasten kanssa juuri miettii sitä, että ei tungettelisi, koska nuorelle aikuiselle on tärkeää se, että tulee itsekseen toimeen. Toisaalta, jos minulla on rahaa ja lapset siinä iässä, että sitä tarvitaan, miksi pitäisi odotella sitä, että kuolen.. Voihan sen noinkin joku ajatella. Toisaalta lapsen perhe on yksi yksikkö, he päättävät sen miten toimivat ja käyttävät rahaa.
Toisaalta ap:n anopin ajatuksia ei tietenkään voi tietää..
Minun anoppi ja appi käyttäytyi ihan samalla tavalla varsinkin alkuaikoina.Vieläkin joskus vaikka ollaan oltu yhdessä jo reilusti yli 10v. Tuntuu kuin olisi vain ilmaa. Kun mieheni sai ensimmäisen työpaikkansa. Anoppi taputti minua olkapäälle ja sanoi " on tästä sullekin hyötyä" Ihan kuin olisin joku onnenonkija.:(
Vieläkin he saattaavat puhua miehelleni että "sinun auto" yms. vaikka minä seison vieressä. Inhottaa tuollainen yksikössä puhuttelu. Tiedän, että tekevät sitä ihan tahallaan,ainakin minun tapauksessani. Jotain nasevaa siihen kannattaisi kyllä vastata,se on minun mielipiteeni. Koska mitä enemmän aikaa menee sen vaikeampaa se sitten on.
anopeiden näkökulmaa on valaista kun kerran
noin huonosti menee perille, johtopäätöksenä tieto siitä, että ette sitä haluakkaan,
joten kannattaa vain jatkaa tätä katkeraa palstaa, jonka nimenkin voisi saman tien muuttaa
"kamalan väärin kohdellut miniät" ! saatte siitä lisäpuhtia teemaan anopit on sitten kamalia.
Mistäköhän tuossa onkaan kyse:
tunnen erään pariskunnan,joilla on mökki vaimon kodin vieressä, vaimon nimi on vaikkapa Liisa ja miehen nimi vaikkapa Matti. Minua on aina ihmetyttänyt miksi kaikki puhuvat Matin mökistä, Matin siitä ja tästä. Vaimon vanhemmatkin puhuvat, Matin mökistä.. Se oli ensin ärsyttävää, joskus kysyinkin, miksi niin, minä puhun aina Liisan ja Matin mökistä, taidan olla ainoa siellä. Meidän mökkimme on nimittäin siinä vieressä. Sen ymmärrän, että meidän mökki on Hannun mökki, koska mieheni on sieltä paikkakunnalta kotoisin, mutta miten ihmeessä se voi mennä niin, että oman tyttärenkin osuus muuttuu vävypojan nimiin :)
Joten ei kannata loukkaantua, nämä ovat asioita, jotka tulevat ihan itsekseen. Voihan niitä aina välillä oikaista, eikö vaan :) Nykyaikana ehkä tilanne muuttuu, mutta pikkuhiljaa..
Menee asian vierestä vähän , mutta:
Puhun yleensä jostain omaisuudesta, että "teidän" tai "Riikan ja Peten", "Riikan ja hänen miehensä". Mutta miehen kaverit ja sukulaiset puhuu aina kaikesta niin kuin se olisi mieheni. (minun ystäväni puhuu niin, että ne on meidän, mutta heidän miehensä niin, että ne on minun mieheni) Minunkin läsnäollessa tai jos mies ei ole paikalla ja kysyvät vaikka meidän mökistä tai veneestä jotain niin sanovat, että mites se "Penan" mökki. Olen kyllä ihmetellyt samaa. Joskus kyllä mieheltä itseltäänkin lipsahtaa, että mun se ja se. Oisko siitä saaneet väärinkäsityksen? Mutta yleensä puhuu "meidän".
Joku sanoi selitykseksi, että kun emme ole naimisissa vaan avoliitossa. Mitä sen on väliä? Ja vaikka olisi niin miksi ne on juuri miehen?
En nyt muista miten anoppi puhuu. Kyllä ainakin asunnosta (kodista) sentään puhuu, että teidän...
Ehkä hassua välittää moisesta, mutta jotenkin se vaan ärsyttää.
Älä loukkaannu. Tuskin anoppi mitään sellaista tarkoittaa kuin uskot. Tosin olen nähnyt toisenkin käytännön eli kysytään lapselta silloin kun lapsen puoliso ei ole paikalla juuri siksi, ettei syntyisi tämän kaltaisia väärinkäsityksiä. Joten mitäpäs jos seuraavan kerran joko 1. lähdet itse siksi ajaksi pois paikalta 2. ehdotat miehellesi, että siirtää äiteensä syrjemmälle jolloin anoppi ymmärtää olla huomaavaisempi 3. sanot suoraan, että nämä teidän rahajutut vois hoidella jossakin muualla, koska eivät sulle kuulu.
Anopit ovat vain ihmisiä!
Kyllä meillä anopin "tyyli" on selvästi sellainen, että yrittää olla mahdollisimman vähän tungetteleva. Ei hän sillä pahaa tarkoita: on sanonut miehelleni kuitenkin pitävänsä minua mukavana. Ihmisillä on vain niin erilaisia tapoja. Oma suku taas on ihan toisenlaista, jopa tungettelevaa uteluineen ja yltiöystävällistä. Itse olen ajatellut, että kukin tyylillään. Anoppikokelas on kuitenkin ensisijaisesti mieheni äiti eikä minun äitini ja ymmärrän hyvin, että häntä kiinnostaa enemmän poikansa kuulumiset kuin miniän kuulumiset.
Minulla on ihan sama ongelma.
Ollaan oltu jo 15-vuotta naimisissa,Ja aina se vaan jatkuu.
Mun anoppi tekee sen tahallaan,koska katsoo samalla v-mäinen ilme kasvoillaan minua,että ymmärsinkö varmasti,että hänen poikansa on HERRA talossa,Joka omistaa kaiken,myös lapset.
tekee kaikki työt kotona jne.
Kun hän vielä huomasi että pahoitin mieleni,niin siitäkös hän oli hyvillään.
Oikeasti teemme kaiken yhdessä ja kaikki on yhteistä.Molemmilla on työ ja tietääkseni lapsetkin on meidän molempien.
Sinun kannattaa ehdottomasti sanoa pikimmiten anopille että loukkaannut hänen puheistaan.
Kokemuksesta voin sanoa että se muuten pahenee vaan.Itse en niin tehnyt ja kärsin siitä vieläkin.
(Tai kärsin aina kun en onnistu karttelemaan häntä)
Parisuhteessa pitää olla "me"-henki ja toisen
ulkopuolelle jättäminen tuhoaa sen.
Anoppisi pitää oppia suhtautumaan teihin parina.Ja puhumaan sen mukaisesti
Testaa mitä anoppi sanoo jos hänen kotonaan appi omistaa kaiken ja tekee kaiken.
apen talo apen auto jne:)
kaikista viesteistä mitä ootte laittanut.. pitää sitten ensi kerralla vain sanoa jotenkin nätisti mutta kuitenkin ymmärrettävästi että en oikein pidä tavasta jolla puhuu..
tänään kyllä kuulin aivan uskomattoman jutun, omalta äidiltäni.. äiti kysyi että :"ootko puhunu arjan (anopin) kanssa sun työ aisoista?" minä sitten siihen että "oon jotakin kertonu" (jään heinäkuun jälkeen työttömäksi), anoppi oli sitten puhunut mun äidille siitä miten raskasta miehelläni tulee olemaan kun toinen ei tee mitään, (!!!???!!) ja oli jo hieman laskenu sitä minkä verran tuun työttömänä saamaan rahaa, jos en siis saa töitä.. kotonahan ei onneks koskaan oo mitään tekemistä, ja tottakai sitä yrittää parhaansa mukaan saada niitä töitä..
en oikein tiedä enää miten suhtautua koko ihmiseen.. en tiedä tekeekö hän sen pahalla vai hyvällä..mutta pikkasen alkaa mennä liian pitkälle..