Täällä sitä taas puolustetaan miehistä oikeutta olla mies ja naisten oikeutta tulla kohdelluiksi oikeudenmukaisesti.
Minä ihmettelen suuresti kaikkia niitä miehiä ja toisaalta "tosinaisia", jotka pilkkaavat feministisiskoja miehekkäiksi.
Ihmettelen sekä miehekkyyden että naiseuden puolustuspuheita.
Eiväthän ne tähtää muuhun kuin sukupuoliroolien säilyttämiseen.
Sukupuolihan säilyy, ellei sitä tarkoituksella vaihda (mihin lienee hyvät syyt heillä, jotka siihen päätyvät tai edes harkitsevat). Sukupuoliroolit sen sijaan ovat kasa huonosti perusteltuja odotuksia, joiden mukaisesti ihmisen odotetaan käyttäytyvän.
Sukupuolten välinen ero on olemassa, sitä ei saa poistettua. Kuka haluaisi, on toinen kysymys... en minä ainakaan.
Myös yksilöiden välillä on eroja, ja näiden erojen hyväksyminen on mielestäni se, minkä puolesta tasa-arvokeskustelu ja feminismi sekä mahdolliset miesliikkeet saavat taistella.
Naista ja miestä karsinoivat naiseuden ja miehisyyden käsitteet ovat iänikuisen vanhoja stereotypioita, roolimalleja, jotka pönkittävät mennyttä yhteiskuntaa ja elämäntapaa.
Eikö tasa-arvo ole (palkkakysymyksen lisäksi) sitä, että kukin saa olla sellainen IHMINEN kuin on, välittämättä siitä, kuinka naisisia tai miehisiä piirteitä itsessään tuo esille?
Eikö tasa-arvon ilosanoma ole siinä, että kukin saa vaihtaa niin monta pyöränkumia, sulaketta tai vauvanvaippaa kuin osaa ja jaksaa, sukupuoleen katsomatta? Että kaikki saavat kertoa karskeja vitsejä ja tulevat sitten katsotuksi kieroon vain tilannetajun, ei miehisen sukupuolielimen puuttuessa? Että nainenkin voi tehdä aloitteen olematta syöjätär, ja mies voi niin halutessaan sanoa seksille "ei kiitos"?
Minä ihmettelen suuresti kaikkia niitä miehiä ja toisaalta "tosinaisia", jotka pilkkaavat feministisiskoja miehekkäiksi.
Ihmettelen sekä miehekkyyden että naiseuden puolustuspuheita.
Eiväthän ne tähtää muuhun kuin sukupuoliroolien säilyttämiseen.
Sukupuolihan säilyy, ellei sitä tarkoituksella vaihda (mihin lienee hyvät syyt heillä, jotka siihen päätyvät tai edes harkitsevat). Sukupuoliroolit sen sijaan ovat kasa huonosti perusteltuja odotuksia, joiden mukaisesti ihmisen odotetaan käyttäytyvän.
Sukupuolten välinen ero on olemassa, sitä ei saa poistettua. Kuka haluaisi, on toinen kysymys... en minä ainakaan.
Myös yksilöiden välillä on eroja, ja näiden erojen hyväksyminen on mielestäni se, minkä puolesta tasa-arvokeskustelu ja feminismi sekä mahdolliset miesliikkeet saavat taistella.
Naista ja miestä karsinoivat naiseuden ja miehisyyden käsitteet ovat iänikuisen vanhoja stereotypioita, roolimalleja, jotka pönkittävät mennyttä yhteiskuntaa ja elämäntapaa.
Eikö tasa-arvo ole (palkkakysymyksen lisäksi) sitä, että kukin saa olla sellainen IHMINEN kuin on, välittämättä siitä, kuinka naisisia tai miehisiä piirteitä itsessään tuo esille?
Eikö tasa-arvon ilosanoma ole siinä, että kukin saa vaihtaa niin monta pyöränkumia, sulaketta tai vauvanvaippaa kuin osaa ja jaksaa, sukupuoleen katsomatta? Että kaikki saavat kertoa karskeja vitsejä ja tulevat sitten katsotuksi kieroon vain tilannetajun, ei miehisen sukupuolielimen puuttuessa? Että nainenkin voi tehdä aloitteen olematta syöjätär, ja mies voi niin halutessaan sanoa seksille "ei kiitos"?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu.
Aika hyvin kiteytit keskeisimmän asian tasa-arvosta ja yksilön vapaudesta olla se mikä haluaa. Nostan hattua ja kumarran syvään.
Kirjoitin pari viikkoa sitten itsekin samasta asiasta. Hyvä että pysyy juttu vireillä.
Aion silti käyttää yhäkin naurettavan machoja kommentteja mennessäni punttisalille.
Samovarius kuittaa.
...olen ollut huomaavinani, kavereita seuraillessa joskus 90-luvulla, että keskimäärin seksiä ehdottaneet naiset loukkaantuivat enemmän, kun yrittivät vetävän näköistä mieskaveriani (siis ei partneria vaan kaveria) saada mukaansa ja hän sanoi ei kiitos, kuin mitä kaverini loukkaantui, jos joku nainen sanoi ei kiitos.
Ehkäpä se seksin ehdottaminen tuossa koe-otoksessani oli sitä ehdottaneille naisille henkilökohtaisempi asia kuin kaverilleni.
Mielestäni on pelkkä myytti, että miehet loukkaantuvat enemmän jos vastasukupuoli kieltäytyy seksistä. Ehkäpä vain miehet sitten ilmaisevat loukkaantumisensa törkeämmin, kun ovat keskimäärin enemmän humalaisia?
Kummallista, en ole kuullut moisesta, että miehet loukkaantuisivat herkemmin. Enkä usko. Myytti sen sijaan on, että mies (noin 20-vuotiaas ainakin) ajattelee seksiä lähes koko ajan ja haluaa elämältään vain sitä seksiä... Tähän tarinaan luottaen naiset pitänevät miestä itsestään selvästi halukkaana seksiin, ainakin jos nainen on mielestään hyvän näköinen ja itseluottamus on siis siltäosin kunnossa.
Rankka paikka voi sitten olla kun se "aina seksiin valmis" mies ei haluakaan juuri silloin kun itse kysyy...
Olen nähnyt muutamia miehiä, jotka kysyvät yhtä ja kun ei nappaa, kysyvät toista... tämä siis vain tanssiinkutsu.
Ehkä miehet eivät kysy vasta sitten kun ovat ihan ihastuneita, vaan jo huvin ja urheilun vuoksi, jolloin pakitkaan ei satu...?