Olen asunut jo muutamia vuosia ulkomailla ja käyn vuosittain vain pari kertaa Suomessa vanhempieni luona ja kavereita katsomassa. Vuosi sitten lomaillessani jälleen Suomessa törmäsin baarissa hyvännäköiseen ja fiksuun mieheen. Pidin hänestä heti, mutta ajattelin vain jutella hetken hänen kanssaan, sillä tiesin, että pian koittaisi kuitenkin taas lähdön aika, asuinhan toisella puolen Eurooppaa. Mies kuitenkin viihtyi seurassani koko illan ja ehdotti uutta tapaamista, vaikka kerroin hänelle asuvani muualla. Vietimme äärettömän mukavia iltoja ennen lähtöäni ja kun sitten lähdin, sanoin hänelle, että oli tosi kivaa ja toivottavasti hän kirjoittaisi minulle joskus kuulumisiaan.
Yllätyin, kun hän kirjoittikin päivittäin sähköpostia ja harmitteli lähtöäni. Sanoi odottavansa jo uutta tapaamistamme. Sen jälkeen olemme kirjoitelleet todellakin päivittäin ja soitelleet myös silloin tällöin. Olemme myös tavanneet kahdesti, kerran Suomessa ja kerran täällä minun luonani.
En aluksi edes harkinnut ryhtyväni kaukosuhteeseen hänen kanssaan. Hän oli se, joka tuli luokseni juttelemaan, aloitti kirjoittelun, tuli luokseni käymään ja sanoi pitävänsä minusta valtavasti. Hän ihastui minuun ja sai minut ihastumaan häneen. Ehkä jopa rakastumaan. Hänen oltuaan minun luonani pidemmän aikaa vieraana, huomasimme todella, kuinka hyvin viihdymme yhdessä. Ajattelin jopa naiivisti lyötäneeni elämäni miehen. Hänen kanssaan oli valtavan hienoa olla. Kun hän lähti takaisin Suomeen, oli ikävä kova. Siitä on nyt muutama kk ja sen jälkeen olemme kirjoitelleet jopa tiiviimmin kuin koskaan ennen ja soitelleet, kertoneet ja jakaneet toisillemme kaikki mahdollinen. Niin ainakin kuvittelin. Avauduin hänelle täysin ja hänkin kertoi minulle todella henkilökohtaisia asioita itsestään. Oli hienoa, kun tiesi, että on olemassa joku, joka todella välittää minusta. Ja vaikka hän ei ollutkaan täällä fyysisesti läsnä, hän oli ajatuksissani ja tietokoneen toisessa päässä.
Luulin, että meillä menee loistavasti ja suunnittelimmekin jo seuraavaa tapaamistamme, kun hän yhtäkkiä vain lopetti yhteyden pidon. Odotin ensin pari päivää ihmeissäni viestiä häneltä, mutta avistin kyllä, että jokin ei ole niin kuin ennen. Nyt on kulunut jo viikko. Tässä välissä otin kerran häneen yhteyttä, ja hän puhuikin kanssani jonkun aikaa normaalisti, mutta sanoi sitten, että hänen täytyy mennä. Lopuksi hän vielä lähetteli normaaliin tapaan suukkoja. Toivoin jo, että asiat olisivat niin kuin ennen ja että hänellä olisi ollut vaan kovasti kiireitä... Mutta sen jälkeen hän ei ole ottanut yhteyttä.
En ymmärrä, mikä hänelle tuli. Olen miettinyt viimeisimpiä keskusteluja ja pohtinut, olenko loukannut häntä jollain tavoin. En kuitenkaan todellakaan muista tai usko sanoneeni mitään erityistä. Todennäköisin selitys on tietysti, että hän on kyllästynyt kaukosuhteeseen ja löytänyt vierelleen jonkun, joka todella voi olla fyysisesti hänen vierellään. Hän on tosin aina sanonut, ettei voi löytää toista yhtä kaunista, mukavaa ja fiksua naista kuin minä, ja se on syy, miksi hän jaksaa odottaa minua vaikka kuinka kauan.
Hän oli se, joka ensin ihastui ja ehkä jopa rakastui, veti minut mukaansa. Pyristelin ensin vastaan, mutta antauduin sitten täysin siihen ihanaan tunteeseen. Nyt hän ei enää vastaa ja olen yhtäkkiä kuin kala kuivalla maalla. Ja ehkä kaikista eniten minua loukkaa se, että hän vain lopetti yhteyden pidon, kertomatta syytä tai sanomatta, että se on ohi tms. Luulin häntä fiksummaksi.
Olen pettynyt ja surullinen, valo elämästäni on kadonnut. Hänen ihanien viestiensä avulla jaksoin raataa töitä, sain häneltä energiaa. Mutta nyt olen täysin voimaton ja myös työt kaatuvat pian päälleni, sillä en vain yksinkertaisesti jaksa. Mikä neuvoksi..?
Yllätyin, kun hän kirjoittikin päivittäin sähköpostia ja harmitteli lähtöäni. Sanoi odottavansa jo uutta tapaamistamme. Sen jälkeen olemme kirjoitelleet todellakin päivittäin ja soitelleet myös silloin tällöin. Olemme myös tavanneet kahdesti, kerran Suomessa ja kerran täällä minun luonani.
En aluksi edes harkinnut ryhtyväni kaukosuhteeseen hänen kanssaan. Hän oli se, joka tuli luokseni juttelemaan, aloitti kirjoittelun, tuli luokseni käymään ja sanoi pitävänsä minusta valtavasti. Hän ihastui minuun ja sai minut ihastumaan häneen. Ehkä jopa rakastumaan. Hänen oltuaan minun luonani pidemmän aikaa vieraana, huomasimme todella, kuinka hyvin viihdymme yhdessä. Ajattelin jopa naiivisti lyötäneeni elämäni miehen. Hänen kanssaan oli valtavan hienoa olla. Kun hän lähti takaisin Suomeen, oli ikävä kova. Siitä on nyt muutama kk ja sen jälkeen olemme kirjoitelleet jopa tiiviimmin kuin koskaan ennen ja soitelleet, kertoneet ja jakaneet toisillemme kaikki mahdollinen. Niin ainakin kuvittelin. Avauduin hänelle täysin ja hänkin kertoi minulle todella henkilökohtaisia asioita itsestään. Oli hienoa, kun tiesi, että on olemassa joku, joka todella välittää minusta. Ja vaikka hän ei ollutkaan täällä fyysisesti läsnä, hän oli ajatuksissani ja tietokoneen toisessa päässä.
Luulin, että meillä menee loistavasti ja suunnittelimmekin jo seuraavaa tapaamistamme, kun hän yhtäkkiä vain lopetti yhteyden pidon. Odotin ensin pari päivää ihmeissäni viestiä häneltä, mutta avistin kyllä, että jokin ei ole niin kuin ennen. Nyt on kulunut jo viikko. Tässä välissä otin kerran häneen yhteyttä, ja hän puhuikin kanssani jonkun aikaa normaalisti, mutta sanoi sitten, että hänen täytyy mennä. Lopuksi hän vielä lähetteli normaaliin tapaan suukkoja. Toivoin jo, että asiat olisivat niin kuin ennen ja että hänellä olisi ollut vaan kovasti kiireitä... Mutta sen jälkeen hän ei ole ottanut yhteyttä.
En ymmärrä, mikä hänelle tuli. Olen miettinyt viimeisimpiä keskusteluja ja pohtinut, olenko loukannut häntä jollain tavoin. En kuitenkaan todellakaan muista tai usko sanoneeni mitään erityistä. Todennäköisin selitys on tietysti, että hän on kyllästynyt kaukosuhteeseen ja löytänyt vierelleen jonkun, joka todella voi olla fyysisesti hänen vierellään. Hän on tosin aina sanonut, ettei voi löytää toista yhtä kaunista, mukavaa ja fiksua naista kuin minä, ja se on syy, miksi hän jaksaa odottaa minua vaikka kuinka kauan.
Hän oli se, joka ensin ihastui ja ehkä jopa rakastui, veti minut mukaansa. Pyristelin ensin vastaan, mutta antauduin sitten täysin siihen ihanaan tunteeseen. Nyt hän ei enää vastaa ja olen yhtäkkiä kuin kala kuivalla maalla. Ja ehkä kaikista eniten minua loukkaa se, että hän vain lopetti yhteyden pidon, kertomatta syytä tai sanomatta, että se on ohi tms. Luulin häntä fiksummaksi.
Olen pettynyt ja surullinen, valo elämästäni on kadonnut. Hänen ihanien viestiensä avulla jaksoin raataa töitä, sain häneltä energiaa. Mutta nyt olen täysin voimaton ja myös työt kaatuvat pian päälleni, sillä en vain yksinkertaisesti jaksa. Mikä neuvoksi..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todennäköisimmältä syyltä tietysti kuulostaa juuri se, mitä epäiletkin. Hän on kohdannut uuden rakkauden.
Olen huomannut, että ihmissuhteissa epätietoisuus on aina tuskallisinta. Eli ota reippaasti selvää, onko asia todella niin kuin epäilet, jotta pääset tekemään surutyötäsi.
Se, että mies ihastui ensin sinuun ei valitettavasti todellakaan takaa sitä, etteikö hän voisi olla se joka sanoo suhteenne irti.
Toisaalta jos yhteydenpidossa on vain muutaman päivän tauko, niin ei ehkä pidä vetää vielä lopullisia johtopäätöksiä. Mutta kysy reippaasti!
en tiedä miesten ajatusmaailmaa, onko niin vaikeaa sanoa suoraan, jos tilanne on jotenkin muuttunut, helpottaisi kovasti kun tietäisi mitä toinen ajattelee, ymmärtäisi, mutta kun ei saa mitään vastausta sitä hakee itsestään vikaa, mitä sanoin viimeksi, pahoitinko jotenkin hänen mielensä. Ihmisten pitäisi sanoa suoraan, olisi niin paljon helpompi elää totuuden kanssa kuin olla jatkuvassa epätietoisuudessa. Jaksamista sinulle!