Miten teillä menee päivät yhdessä?Teettekö jotain yhdessä?Käytte jossain,katotte yhdessä telkkaria,teette jotain,mitä?Ja onko teillä paljon läheisyyttä?Eli mikä teitä yhdistää
arki
sara
141142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
haluaisin olla ja mennä melko vapaasti. Haluan säilyttää oman identiteettini, joka on yksinäinen susi. Seksi on tosi tärkeetä, sehän se on parisuhteen idea, muuten voi olla pelkkä kaveri. Yhdessä vois käydä keikoilla, leffoissa ja kavereita moikkaamassa. Tärkeintä luottamus toiseen, se että voi itkeä kumppanin sylissä jos tulee paha mieli.
olen tässä sitä miettiny ja surullisena todennu, että eipä juuri mikään... eikö tarkotus ole, että edes jotain tehtäis yhdessä, eikä vaan jumitettais hiljaa samassa talossa... miehen mielestä menee hyvin, kun ei ole riitoja... :(
Me tehdään lähes kaikki jollakin tavalla yhdessä, sitä on vaan niin tottunut siihen. Tietenkin molemmilla on myös joitain ihan omia juttuja, mutta suurin osa asioista tehdään yhdessä. Ei näitä oikein tule edes mietittyä... Läheisyys? Mies on mun elämän läheisin ihminen, kaikilla tavoilla, työpäivänkin aikana soitetaan ainakin kerran päivässä, vaikka ei mitään asiaa olisikaan.
Molemmilla on omat harrastukset ja vähän erilaiset työvuorot.
Mutta kun yhteistä aikaa löytyy, katsellaan telkkua, vuokrataan dvd, laitetaan yhdessä hyvää ruokaa, joskus käydään vetäsemässä känni baarissa(harvemmin kuitenkin), makoillaan sängyssä ja jutellaan..
Läheisyyttä on paljon, ehkä enemmänkin voisi olla ihmisten ilmoilla, mutta onnellisia ollaan :)
Lasten syntymän jälkeen loppui meidän parisuhteessa se ainainen miettiminen, että mitä tehdään, miten viihdyttäis, onko meillä kaikki ok, onko vähän kivaa vai jopa hauskaa tai suorastaan tylsää, erotaanko vai ollaanko yhdessä, kelvataanko enää sellaisenaan vai pitäiskö hakee piristystä jostakin ulkopuolelta jne jne jne...
Arki eli elämä on nykyään konkreettista tässä ja nyt elämistä täynnä kaikenlaista pientä tapahtumaa, toisen tukemista, yhdessä oppimista, ennakointia, sumplimista ja kompromissien etsintää, spontaania huumoria, aitoa naurua, "lapsuuden halpoja huveja". Ei ehdi tylsistyä, koppiintua eikä jäädä roikkumaan pikkuasioihin kun on iso kokonaisuus hallittavana.
Juuri toissapäivänä istuttiin oman talomme terassilla ja todettiin, että ollaan todella onnellisia ihmisiä. : )
Lapsi tulossa, ei suunniteltu mutta nyt erittäinm toivottu. Meillä on kans ollut tuollaista "turhaa" pohdintaa, välillä mietitty jopa eroa, ja just tollaista että onko tää nyt sit sitä onnea vai. Ilmeisesti se arki yllättää aina, vaikka tietää että se tulee suhteeseen kuin suhteeseen. Toivon silti, että meidän kahden välinen yhteys voimistuu huolimatta siitä, että uusi ihminen tulee taloon. Ettei meidän suhde jää siinä hunningolle, kun on kaikki lapsenhoitoon liittyvät jutut.
meillä ei ole oikeastaan mitään.Ja six kyselen.En tiedä jaksanko enää.Tietenkään vika ei ole pelkästään miehessä vaan molemmissa.Mies tulee illalla töistä kotiin, syö ja loppu illan viettääkin tietokoneella.Ei tehdä oikeen koskaan mitään yhdessä.Ja minä tietenkin hoidan lapsen hän ei oikeen osallistu siihen.Ja välillä on päiviä ettei edes nää lasta kun se jo nukkuu kun tulee.Toiseaalta tekis mieli luovuttaa.
onhan teillä yhteinen lapsi, kai se on jotain !
Ja oletko ajatellut että tuo tilanne olisi pysyvä ehkä ikuinen. Tuskinpa vain.
Arvelenkin että olet aika nuori etkä vielä kykene näkemään mitä parisuhteen arki parhaimmillaan voi olla.
Ei se vaadi sitä, että on jotain yhteistä tekemistä, harrastuksia tai mieltymyksiä.
Se vaatii TUNTEEN että toinen on läsnä vaikka ei lähellä olisikaan.
Tuntenet kuitenkin että hän välittää sinusta ja lapsesta vaikka tilanne vaatiikin pitkiä työpäiviä ja rentoutuminen tietokonetta ;)
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten suhtaudut mieheesi kun hän tulee töistä. Oletko heti ovella nalkuttamassa tai vaatimassa jotain vai kenties otatko hänet vastaan hymyillen ja hyvällä tuulella.
Ihan omalla käytökselläänkin voi vaikuttaa paljon siihen, haluaako kumppani viettää aikaa sinun kanssasi vai meneekö mieluummin anonyyminä keskustelemaan ventovieraitten kanssa tai mitä sitten tekeekin siellä koneella.
Jos haluat muutosta, tee se ensin itsessäsi ja vasta sitten voit odottaa että toinenkin sen tekee.
Ennen olin aina valittamassa pitkistä päivistä ja kaikesta mutta sen olen jo mielestäni lopettanut.Mielestäni meillä on yhteinen lapsi ja koti.siinä melkeimpä kaikki.Ei me edes puhuta oikeen mitään, en tiedä sitten etteikö ole mitään puhumista oikeen vai mikä mättää.Ja edelleen en syytä miestäni vaan vika tai mikä lie on kummassakin.
Ja muuten kiitos viimisestä lauseesta.On jo päässyt unohtumaan.Siitähän se kai lähtee.
Meillä ei ole lasta ja olemme seurustelleetkin vasta vähän aikaa (vajaat puoli vuotta), mutta olemme asuneet koko tämän ajan yhdessä, eli ihan alusta asti. Arki on siis mukana kuvioissa jatkuvasti. Me tehdään oikeestaan kaikki yhdessä, paitsi työt :) käyn itse vuorotöissä ja mies tekee ns. virka-aikaa, eli siitä saadaan joskus omaa aikaa. Mutta nekin muutamat tunnit vuorokaudessa, mitkä ollaan erossa, tuntuu kamalan pitkiltä. Sitä haluais vaan olla oman rakkaan kanssa :)
Joskus maataan kotona ja vaan katsellaan telkkaria, joskus lähdetään ajelulle (esim. kahville, kavereiden luo jne.), baarissa käydään kerran tai kaks kuukaudessa..välillä tehdään kotitöitä, pihahommia tai jotain muuta taloon liittyvää...seksiä on paljon..vähintään joka toinen päivä. Tykätään myös kokkailla yhdessä ja tietenkin RAKASTETAAN toisiamme :)
Toi sun mies (kotiin-ruokaa-tietokone) kuulostaa ihan mun eksältä. Se ei mitään muuta tehnykkään ku istu koneella. Oli täys työ ja tuska sada se lähtemään edes kahville mun kanssa johonkin. Sen mielestä laatuaika tarkoitti sitä, että oltiin saman katon alla yhtäaikaa (puhumatta mitään, koska miehellä kuulokkeet päässä kun pelas).. Kavereiden kanssa oli aina valmis lähtemään kaljalle, mutta esim. kauppaan ei voinut mun kanssa lähteä, kun oli aina "tärkeä peli kesken". Kotityöt oli myös vieras käsite, ei auttanut ikinä! Rahaa ei osannut käyttää myöskään. Onneksi pääsin eroon :)
Toivon sulle onnea yritykseen saada mies "läheisemmäksi"..meillä ei ainakaan koskaan muuttunut, vaikka keskustelin, uhkailin, riitelin, ymmärsin, olin tukena tai itkin. Aina vakuutti muuttuvansa ehkä vähän, tai sitten kertoi ettei aio missään nimessä muuttaa tapojaan (vastaus riippui siitä tarviko rahaa lainaksi viikonloppua varten). Silloin sain tarpeekseni ja aloin järjestelemään avoeroa, joka oli elämäni onnellisin tapahtuma siihen asti..
Muistakaahan se et toista ei voi muuttaa. Muutoksen on lähdettävä itsestä. Jos muut asiat on kiinnostavampia kuin puoliso niin silloin on itsessä muutettava jotain. Mutta se muutos on oltava sellainen kuin itse haluaa. Jos vääntää itsensä jokskuksi sellaiseksi miksi itse ei halua, vaan tekee se toisen takia, niin metsään menee! Ole kiinnostavampi kuin tietokone ja ehdottomasti oma itsesi
ex-miehen kans se lapsi ei muuttanut yhtään mitään. Miehen mielestä oli todella ihanaa ja kivaa kun odotin lasta ja oli suuria toiveitaki elämästä , mutta kun se lapsi loppujen lopuksi syntyi ei ollutkaan miehen mielestä enää niin kivaa... ei ollut hänen mielestään kivaa kun joutui luopumaan vaikka mistä eikä saanutkaan enää mennä ja tulla kuinka huvittaa kun on yhteinen lapsi.. Parisen vuotta sitä jaksoin katella mutta sitten loppui kärsivällisyys koska mies meni ja tuli kuinka sattui ja alkoi muut naiset kiinnostamaan..
Mutta nyt olen onnellisesti uudessa avoliitossa ja uusi mieheni on ollut lapselleni se ns. isä millainen biologinen isä ei koskaan ollut..
Minä oon aamupäivän kotona tai vanhempieni luona, en ole töitä löytänyt (oon tämän kevään yo). Tiskaan ja teen ruuan ku mies tulee puol neljä töistä. Syödään, levätään hetki sohvalla (usein yhdessä kaikki), tiskataan, sit keksitään jotain, katellaan töllöö tai käydään kaupassa, ratkotaan ristikoita, mies soittaa pianoo, katsotaan Dr. Phil :D, puol 7 - 7 maissa juodaan kahvit. Sen jälkeen treenipäivänä lenkki punttitreeni, ei-treenipäivänä jatketaan löhöilyä... Puol 10 - 10 maissa syödään iltapala ja mennää nukkuu. :)
Sellanen ois normipäivä. Tietysti väliin mahtuu sellaisia kivoja asioita, joista en tässä mainitse... :) Aika tylsältä vaikuttaa ku itekki lukee ton, mut ei se siltä oo kyllä tuntunu, vielä ainakaan kun vasta 1½ kk asuttu yhdessä. :)