Naimisissa oltu 20 v, lapset jo murrosiän paremmalla puolella. Vuosikausien hellyyden nälkä pääsi irti joulukuussa..siis petin miestäni 1.kertaa. Nyt olemme käyneet terapiassa, ei auta mitään, olen puhunut miehelleni että tästä ei tule mitään. Seksiä ollut viimeksi lokakuussa..jippii:( Millä ilveellä saan hänet tajuamaan että tässä ei ole mitään järkeä, Onko minun pakko taas yksin päättää tämäkin asia?? Hän ei ota kuuleviin korviin kun puhun avioerosta. Hän on mielestään tyytyväinen näinkin?? Sehän ei voi pitää paikkaansa...
Miksi mieheni ei tajua
ei tajua
123034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko enää haluttava? Oletko itse tehnyt asialle jotakin? Tuollainen kertapano kertonee vain siitä, että törmäsit johonkin, jolla ei ole tärpännyt aikoihin.
Olen taatusti jos puhutaan ulkonäöstä. Itse olen yrittänyt lähestyä miestäni vaikka millä vaatteilla ym, mutta hänelle taitaa olla kaljapullo tärkeämpi viikonloppuisin kuin minä. Täytyy myöntää että joulun jälkeen en ole kylläkään yrittänytkään lähestyä. En vain enää jaksa edes yrittää.
Naisen haluttavuus ei ole lähtöisin yksistään ulkonäötä. Joskus ei edes ollenkaan siitä. Naisen haluttavuuteen vaikuttaa etenkin pitkässä suhteessa aivan muut asiat. Läheisyys, luottamus, ystävällisyys, ..henkinen side.
Ihminen - kuten nainenkin - on kokonaisuus johon yksi tekijä ei vaikuta. Kiiltokuva ja täydellinen takamus voi olla hermoja repivän typerä tai tylsä ihminen. Ei sellaista kaikki halua. Maatiaisemäntä voi isännälleen olla erittäinkin haluttava. Hieman reitevä ja persevä, rinnat latteat. Mutta iloinen mieli ja rakastettavuus painavat enemmän.
Kun henkinen side katkeaa on vaikea tehdä mitään muuta kuin rakentaa luottamus takaisin, hakea läheisyyttä, ja ennen kaikkea olla 200 prosenttisen luotettava. Ymmärrystä ja ystävällisyyttä miestä kohtaan on oltava enemmän kuin koskaan. Eikä nalkuteta mistään. Ulkonäköön voi tietysti yrittää panostaa, mutta ei ole sanottu huomaako mies sellaista. Kunhan ei aivan papiljotit päässä, vanhassa flanelliyöpaidassa päivät pitkät käppäile. Siteen rakentaminen voi viedä aikaa. Ei vuosi ole välttämättä vielä mitään.
Yksi pettäminen voi olla kova paikka niin miehelle kuin naisellekin. Sehän on osoitus siitä, että mitään sidettä ei enää ole?
Mutta jos pettäjä ei haluakaan enää todella panostaa suhteeseen, miksi nähdä vaivaa? Jos erokin kelpaa, olisiko sitten parempi erota? Etenkin jos toinen ei mitään vastakaikua anna. Mutta en sanoisi että alle vuoden kannattaa luovuttaa. Töitä on tehtävä. Puhuttava ja toisaalta annettava toiselle myös rauhaa.
Ulkopuolisen on vaikea neuvoa kuin että puhukaa, puhukaa, puhukaa. Tämä meni ohi aiheen eli haluttavuuden.
Olipa hyvä ja asiallinen vastaus. Olit oivaltanut oleellisen, näin se menee. Hyvät jatkot Sinulle!
Mitä tuota selittelemään ja kyselemään. Lähdet vaan yksinkertaisesti läiskimään.
Meillä on melkoisen samanlaista elämää. Seksiä yritettiin viimeksi joskus syys-lokakuussa ja sitä ennen oli yli vuoden tauko!
Minäkin olen pettänyt miestäni - osittain hänen suostumuksellaan (yllytyksestä suorastaan), mutta joka kerta minulla on ollut pitempiaikainen sivusuhde (joskaan ei välttämättä mitenkään tiivistä rakastelua, koska minulle henkinen puoli merkitsee todella paljon).
Nyt olen tosissani yrittänyt saada eroa aikaan jo vuodenvaihteesta lähtien, mutta mies ei suostu laittamaan nimeään paperiin ja saa valtavan raivonpuuskan kun yritänkin keskustella aiheesta (välillä iso mies itkee, kun sanat ei enää riitä)... Hän on kuulemma ihan tyytyväinen nykyiseen elämäänsä!
Tuntuu pahalle, kun haluaisin kuitenkin hoitaa eron "sovussa", jo lastenkin takia!!!
Pakko tässä kuitenkin on homma yksin hoitaa, kun muuten asiat ei etene ollenkaan.
Taidan juhlistaa sillä asialla äitienpäivää - sitä kun ei meillä ole muutoin juhlittu milloinkaan....
Oletko ansainnut sen äitienpäivän? Vai onko mielessä onko tukka hyvin .
En edes halua, että itseäni "juhlittaisiin" - mutta minä meillä olen lapset hoitanut melko lailla yksin.
Toinen lapista on syntymästään saakka ollut vammainen ja lisäksi nyt myöhemmin sairastui vakavasti. Minä olen hänen asiansa aina hoitanut ja lääkäri- ym. reissut järjestellyt. Koskaan ei ole isä lapsiaan hoitanut, eikä ole edes kunnolla tietoinen heidän asioistaan (ei kiinnosta eikä ole aikaa). Tuskin edes tietää millä luokalla lapset kulloinkin ovat koulussa olleet!
Kuitenkin minulle äitienpäivä merkitsee oman äitini muistamista! Nyt päätimme sisarusporukalla hankkia hänelle vähän arvokkaamman, mutta tarpeellisen kodinkoneen - ja siitäkös mieheni oikein raivostui! Kuulemma ei heillä moinen tulisi kysymykseen, koska onhan jokaisella eläke, jolla voi ja pitää koneensa hommata....
Ja kun ei hänellekään ole lahjoja pahemmin osteltu! Hän ei ole edes halunnut mitään omia(kaan) juhlia viettää, kun ei pahemmin perusta juhlista - miksi sitten nyt 50-vuotiaana kiukuttelee vanhoista "saamattomista" lahjoista???
Olen minä aina jotakin pientä hänellekin hankkinut, mutta kun omat tuloni ovat vain pieni murto-osa hänen yrittäjähankkeistaan..
jos toinen puoliso hakee avioeroa toisen osapuolen haluamatta sitä, niin avioero ei voi nykyään mikään estää, sait nimen paperiin tai et. Eroon haluton osapuoli vain haastetaan tuolloin raastupaan eli mennään vähän vaikeamman tien kautta. Muutoinhan nimmarin saatua ero on "helppo", kotiin tulee ajastaan käräjiltä paperi, jossa todetaan kylmän viileästi, että teidät on tuomittu avioeroon. Joten turha väittää ettei eroa saa!
Miksi et vain lähde ? Olet jo aikuinen ihminen, ja jos tarpeeksi paha olla, eikös sitä yleensä lähdetä ?
Ilmeisesti kuitenkaan ei ole tarpeeksi paha olla. Olet vain leipääntynyt. Ja esität asian vain omasta näkökulmasta. Oletko varma, että miehesi viihtyy suhteessa ? Seksittömyys kun kuitenkin on oire jostain.
Jokohan olisi teidänkin miekkosilla olla jossain naikkonen jota passa paneskella ei sit kotosalla tarvii. Kohdalleni just sattu ja kaverit olivat tietoisia mutteivät kertoneet kun vasta kauan jälkeenpäin......... erottu on.
Tuotahan olen haaveillut jo vuosia, mutta on sen verra utopistinen haave, että tuskin ikinä toteutuu!
Mies on niin vastenmielinen ja epäsiisti ilmestys, että aikamoisessa puutteessa pitäisi naisen olla, jos ainakin työaikana siihen mieheen turvautuisi - ja muuta aikaa miehellä ei olekaan kuin työaikaa...