Hei!
Onko kellään kokemuksia ns. avoimesta suhteesta? Kuin tilanteeseen on päädytty? Ja miten käytännössä homma on toiminut?
Itse olen huomannut useastikin ajatelleeni asiaa oman suhteeni kannalta. Vaikkakin kyseessä on vakaa rakkauden täyteinen suhde. Tunne tulee lähinnä siitä etten halua kahlita miestäni, en nimittäin usko mahdollisuuteen että ihmiset voivat olla loppuelämänsä (oikeasti) ONNELLISINA YHDESSÄ.
Onko kellään kokemuksia ns. avoimesta suhteesta? Kuin tilanteeseen on päädytty? Ja miten käytännössä homma on toiminut?
Itse olen huomannut useastikin ajatelleeni asiaa oman suhteeni kannalta. Vaikkakin kyseessä on vakaa rakkauden täyteinen suhde. Tunne tulee lähinnä siitä etten halua kahlita miestäni, en nimittäin usko mahdollisuuteen että ihmiset voivat olla loppuelämänsä (oikeasti) ONNELLISINA YHDESSÄ.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja arvaa annanko mielipiteeni suoralta kädeltä?
Haluat itse "harrastaa"??
Tosiasia on se, että nainen saa seksiä milloin haluaa. Mies ei yrityksistä huolimatta saa seksiä niin helposti jos lainkaan (poislukien "maksulliset").
Avoin suhde ei ole koskaan tasa-arvoinen suhde miehelle.
et ole ilmeisesti koskaan ollut edes rakastunut, et tiedä mitä se pitää sisällään. Ei silloin toisten peteihin haikailla.
Uskollisuus on siis mielestäsi kahlitsemista? Ok.
Älkää olko noin mustavalkoisia! Heti ootte tuomitsemassa ja osottamassa sormella, hei huh,huh, ei kaikki ole saman muotin mukaan tehtyjä! Ja mä en usko että pystyn elämään elämäni sen yhden oikean kaavan mukaan, kuten te ilmeisesti teette. Se ei vain mun mielestä toimi ja se on mielipide asia, ei teidän ongelma. Että kiitos vaan huolenpidosta, ja nyt jos sais asiaan kuuluvia vastauksia...
Ihmiset ovat erilaisia. Luulin myös, 36-vuotiaaksi asti etten voi elää "sen yhden kaavan mukaan. Tapasin miehen, jonka kanssa ollaan nyt kahdeksan vuotta eletty "sen yhden kaavan mukaan" joka muuten ei ole mikään kaava - tiedoksesi.
Ehkä ongelmasi on siinä, että sinulla on mielikuvia (korostan sanaa Mielikuva) avioliitosta ja pysyvästä ihmissuhteesta. Perheestä. Mistä lie mielikuvat päähäsi tulleet; esimerkkivanhemmistasi vai maailmankuvasta yleensä. Pelkäät sitoutumista, luottamuksesi on joskus petetty. Joko kumppanin puolelta, kaverit, sukulaiset. Kuka tahansa voi aiheuttaa luottamuspulan.
Oletko lukenut kirjan / kirjoja, katsellut elokuvia, vai mistä olet saanut päähäsi että parisuhde on kaavamaista. Sitä se vähäisemmissäkään määrin ei ole, elleivät puolisot niin halua. Meillä on erittäin rikas, monipuolinen ja ihana elämä ollut kahdeksan vuotta. Kaavoja tässä ei ole ollut kuin yksi: vihkikaava. Mutta normaaleja elämän"kaavoja" kylläkin. On asunto, autot, työpaikka. Harrastuksi, yhteisiä ja erillisiä. Kukaan pari ei elä kuten me, eikä muutkaan parit elä kuten toiset. Yhtä lailla voisi sanoa sinkku- tai seurusteluelämää kaavamaiseksi.
Kun kohtaa ihmisen johon rakastuu, jota saa rakastaa ja joka rakastaa - se on aivan ihmeellistä että voi olla kumppani jonka kanssa voi jakaa kaiken. Eikä ole mitään mielenkiintoa muita kohtaan. Niin kauan kuin mielenkiintosi kohde vaihtuu tiedät ettet ole rakastunut. Voit välittää ja rakastaa kuten ystävää tai muita lähimmäisiä, mutta kahden ihmisen välistä luottamuksellista ja läheistä rakkautta ei katkaise kiinnostus toista kohtaan.
On täysin oma asiasi vietätkö elämäsi noin, vai annatko elämälle mahdollisuudet muuhunkin, jos kohdalle osuu. Ei ole oikeaa tai väärää, muu kuin lait ja moraali.
Onko tämä avoin suhteesi ensimmäinen laatuaan kohdallasi? Oletko elänyt viiskymmentä vuotta peräkammarissa ja nyt tupsahdat maailmaan ilmoittaen, ettet usko ihmisten voivan olla loppuelämänsä onnellisia yhdessä. Jos olet nuori kuten tekstisi perusteella voi olettaa, ymmärrän että teet yleistyksiä muutaman täysi-ikäisyyselinvuoden perusteella.
Eikö suhde ole avoin kunnes siitä tulee muuta?? Jos pari, kolme vuotta ollaan tiiviisti kimpassa, ja ehkä muutetaankiin yhteen, silloin on syytä olettaa ettei suhde ole enää pelkästään avoin. Jos ´toinen odottaa kirjallista sopimusta avoimuuden päättymisestä ei kaikki ole ehkä kohdallaan. Niin kauan kuin keskenänne sovitte asioista kummankin puollolla voitte elää avoimesti tai kiinteästi. Mutta siinäkin on oltava avoin, jos tuntee että rakastaakin toista vaikka toinen ei ole koskaan omalta osaltaan sellaista sanonut. Avoimuutta myös jos säheltää muualla. Kummankin on oltava tietoisia tilanteesta. Muuten tulee ongelmia.
Kiitos, ihana oli lukea asiallisia viestejä! Tosiaan kerronpa hieman tilanteesta, eli olemme täysin vakavissamme mieheni kanssa, yhdessä on asuttu viisi vuotta ja noin seitsämän seurusteltu. Suhde on alkanut kieltämättä "kaavaantumaan", eikä siihen ole "mikään" auttanut. Haluamme kuitenki olla yhdessä, mutta molemmat kuitenkin kaipaavat kipinöitä. Olemme miettineet mitä kaikkea olisi tehtävissä, mutta ratkaisua ei tunnu löytyvän. Hienoa on että kuitenkin yhdessä tiedostamme ongelman ja voimme avoimesti siitä puhua. Olen varovasti vihjaillut avoimesta suhteesta, eikä suhtautuminen ole ollut negatiivista. Siksi ajattelin kysellä muiden ihmisten kokemuksia..
Vaatii helvetisti tietoisuutta, henkistä vahvuutta, sopeutumiskykyä ja tervettä itsetuntoa.
Syö lopulta voimat, koska tunteet astuu väkisinkin kuvaan mukaan ennemin tai myöhemmin.
Sitä kuvittelee kykenevänsä hallitsemaan ruumiinsa lisäksi tunteensakin, mutta niin ei todellakaan ole. Seksi on vaan niin intiimi juttu...
Mun suhteessa se oli mies joka taipui ekana sanomaan, ettei tästä tuu mitään, vaikka hän nimenomaan oli se fyysisempi osapuoli, jonka "takia" avoimeen suhteeseen päädyttiin.
Ei myönnä, että osa syy oli myös luvan saamisella, eli kun oli lupa muihinkin meni maku koko jutusta, mutta mä olen toista mieltä.
Ollaan yhdessä edelleen ja meillä on nyt poika. Enää meidän ei kiinnosta hummata muiden kanssa.
Juuri tuota olen ajatellut, lupaa. Muuttaako se paljon asioita kun saa luvan tehdä mitä haluaa? Minulla ei siis ole mitään poltetta nyt mennä ja tehdä kaikenlaista (Siinä tapauksessa älyäisin kyllä lopettaa suhteen) vaan ajattelen suhdettamme pidemmän ajan kannalta. Ehkä ajatus siitä että ollaan yhdessä, mutta ei kuitenkaan olla, on kiehtova juuri sen takia ettei koskaan myöhemmin kaduttaisi että miksei "ottanut kaikkea irti". Ja mielestäni se, että pari voi elää avoimessa suhteessa ja silti aina tiukan paikan tullen valitsee toisensa kertoo jotain :)
Mitä mahtanet tuolla avoimella suhteella tarkoittaa. Jos sitä, että on olemassa vapaus vaikka on ns. kahleissa, niin sitähän parisuhde parhaimmillaan on.
Eihän toista ihmistä voi omistaa, eikä kieltää toiselta tekemästä omia ratkaisujaan ihmissuhdesarallakin.
Meillä on mieheni kanssa avoin suhde. Olemme naimissa, mutta emme ole kieltäneet toisiltamme muita ihmissuhteita. Olemme vapaita menemään ja tekemään mitä tahdomme ja valitsemaan seuramme.
Kaikki perustuu louttamukseen ja toisen kunnioitukseen.
Olenkin huomannut, että mitä enemmän vapautta toiselle annat, sitä vähemmän hän haluaa mennä.
En ole missään liittomme (8v) vaiheessa huomannut, että mieheni olisi hakenut esim. muita seksikumppaneita, eikä hän ole ollut tavallista halukkaampi sitä omaa aikaakaan ottamaan muutoin kuin harrastustensa parissa. Kaljoittelu hoituu kotona, eli ei ole mikään kuppilassa istujakaan.
Itse harrastan lähinnä puutarhanhoitoa ja rakentelemista ja kaikenlaisia kädentaitoja jotka hoituu enimmäkseen kotona nekin.
Katsoisin että meillä siis on avoin suhde.
Ihan yksinkertaistettuna, olemme avoimia emmekä halua kahlita toistamme.
Jos avoin suhde mielestäsi on sitä, että täytyy kokeilla muitakin kumppaneita vaikka on ns. sitoutunut toiseen, sellaista pakkoa emme ole itsellemme ja toisillemme asettaneet.
Tulee jos on tullakseen, mutta ainakaan omalle kohdalleni en usko sellaista tulevan. Yksinkertaisesti ei ole tarvetta eika halua. vaikka vapaus onkin.