joopa joo.
se on sitten menoa. vai??
Tuleekohan tästä enää mitään??
Ei vaimo ole ihan suoraan sanonut, mutta hän on etääntynyt minusta ja on yhteydessä siihen toiseen mieheen. Ja on joskus sanonut, että se mies olis just sellainen kuin hän haluaisi miehensä olevan.
kissaa ei ole vielä nostettu pöydälle. Eikä vaimo varmaan halua...
Miten ne tunteet saa takas minuun??? Voinko mä tehdä jotain?
vai loppu edessä?
se mieskin kai on ihastunut vaimooni.
Tää varmaan kuulostaa älyttömältä, mutta tää on totta... JA avioliittoa vasta hiukan takana (viime vuonna)...
En ole se hänen unelmansa, joten kai tarvii luovuttaa??!!
se on sitten menoa. vai??
Tuleekohan tästä enää mitään??
Ei vaimo ole ihan suoraan sanonut, mutta hän on etääntynyt minusta ja on yhteydessä siihen toiseen mieheen. Ja on joskus sanonut, että se mies olis just sellainen kuin hän haluaisi miehensä olevan.
kissaa ei ole vielä nostettu pöydälle. Eikä vaimo varmaan halua...
Miten ne tunteet saa takas minuun??? Voinko mä tehdä jotain?
vai loppu edessä?
se mieskin kai on ihastunut vaimooni.
Tää varmaan kuulostaa älyttömältä, mutta tää on totta... JA avioliittoa vasta hiukan takana (viime vuonna)...
En ole se hänen unelmansa, joten kai tarvii luovuttaa??!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pane muija kiertoon kiiruusti, kun kerran jollekin kelpaa!
Lohduttaudu itse sillä, että lehmän häntä on ainoa, mikä makaa koko ikänsä saman vitun päällä!
parisuhteeseen onnistuakseen tarvitaan molemminpuoleinen rakkaus. Anna naisen mennä, on niitä muitakin olemassa, löydät varmasti arvoisesi kun hetki on oikea. Ystäväpiirissäni on samanlainen tapaus, he tosin päättivät jatkaa liittoa. Miestä käy sääliksi, nainen on niin tunteeton ja kova. Lasten takia kai jaksavat...
Onko mieltä jatkaa suhteessa, jossa tunteet eivät enää kohtaa.. Kumpikaan osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, se on kovin kuluttavaa. Eikö olisi parempi antaa periksi ja ehkäpä löytää jossain vaiheessa itselle se OIKEA.. Onko mikään upeampaa kuin rakastuminen ja saada vastarakkautta.
Jos suhteessa ei saa itselleen mitään, niin siitä on syytä irtautua.. Jos suhteesta lähtö onnistuu vielä hyvin, ns. ystävyyspohjalta, niin aina parempi..
Todella julmalta kuulostaa käytös että sanotaan toisesta miehestä "se mies on juuri sellainen kun haluaisin mieheni olevan" omalle miehelleen.
Ajattele omaa hyvinvointiasi. Jonossa on kumppaneita jotka eivät KOSKAAN kohtelisi omaa rakastaan huonosti ja pitäisi ahdistuksessa ja epävarmuudessa toisen kumppanin avulla vaan TYKKÄISIVÄT TÄYSILLÄ.
Ei ole kyse enää siitä mitä vaimosi haluaa, hän on luonteensa näyttänyt. Ja ruokkinut sinun riittämättömyyden tunnettasi.
Ole rohkea. Ole jämäkkä. Ota elämäsi itsellesi, ensimmäinen askel ilmoittamalla vaimollesi ." en aio jatkaa näin".
Sinä ymmärrät mitä tarkoitan.
... että olet oikeassa, jos kerran ette ole puhuneet asiasta. Mistä tiedät,että vaimosi on yhnteydssä siihen toiseen, tekeekö hän sen ihan avoimesti, niin että tietää sinun tietävän. Ei kai hän kanssasi olisi mennyt naimisiin, jos ei sinua rakastaisi. Minkä ikäisiä te olette, onko teillä lapsIA? jA VIELÄ... et luovuta, ainakaan noin helposti.
ei ole lapsia. hhmmm.... vaimo kertoo jo katuvansa koko liittoa; meni kuulemma naimisiin väärin perustein. Hän oli juuri eronnut.
välillä hän väittää ettei ole tunteita sitä toista kohtaan; paitsi jotain hyvänolon tai välittämisen tunteita kuitenkin... ja että se mies on tosi mukava ja heillä on ollut yhdessä kivaa.
ahdistus
Sellaisia, jotka menee naimisiin ihastumisen tunteen takia, eroaa (kun arki tulee vastaan) ja kierto alkaa taas alusta. Heitä se roskiin.
... että vaimosi syytää päällesi tuollaisia asioita, koska jos hänellä olisi vähänkää arvostusta ja kunniotiusta sinua kohtaan, hän ei raskisi sanoa sinulle tuollaisia asioita.Tosin kukaan ei voi sanoa toisten elämästä, koska siitä tarkkaan tiedä, syitä ja vaikuttimia.
Mutta jos todella ainoa ongelma on tuo, että vaimosi on alkanut katua avioliittoa, kuulostaa hiukka oudolta. Mielenkiinnolla kysynkin, mitkähän oli ne perusteet milä vaimosi sitten kanssasi meni vihille? Kai teillä on avioehto, jos satut rikas mies olemaan :-).
Usein häiden jälkeen (varsinkin naisilla) tulee tyhjyys. Häitä on suunniteltu ja valmisteltu pitkään ja usein nainen hoitaa nämä hää valmistelut melkeinpä yksikseen. Monella tulee häiden jälkeen ahdistus tässäkö tämä elämä oli ja onko tuo nyt sittenkään se oikea minun vieressäni. Moni pettyy hääpäiväänsä kunnei se prinssi tullutkaan valkealla ratsulla ja lahjaksi ei tullutkaan puolta valtakuntaa :) Sinun on vaadittava vaimoltasi vastauksia ja kerrottava omista tunteistasi. Hän voi tällä toisella miehellä hakea (vääryydellä) sinun tuntemuksiasi ja haluaa nähdä kuinka häntä rakastat. Sinun tulee ehdottomasti nostaa kissa pöydälle, muuten olosi ei helpotu ja asiat eivät etene ainakaan toivomaasi suuntaan. Muista hän on sinun vaimosi enkä usko kenekään menevän ilman rakkautta naimisiin.. Tarvitsette arjen keskelle pieniä yhteisiä romanttisia hetkiä ja muista kukaan ei halua hiirtä mieheksi. Osoita olevasi mies ja juuri se oikea hänelle :)
Ehkä on asioita, joihin vaimosi ei ole tyytyväinen patisuhteessanne. Hän saattaa käyttää radikaalejankin keinoja osoittaakseen sinulle, että tahtoo jonkin muuttuvan, mutta ei osaa sanoa sitä välttämättä suoraan. Ehkä hän sanoo, ettei olisi pitänyt mennä naimisiin tai että olisi toisen miehen kanssa onnellinen, koska haluaa sinun havahtuvan siihen, ettei kaikki ole hyvin eikä hän ole itsestäänselvyys.
Voin olla väärässäki, mutta todellakin kehoittaisin nyt nostamaan sen kissan pöydälle ja keskustelemaan ihan kunnolla vaimosi kanssa. Jokaisessa parisuhteessa on kriisinsä. Onnellinen suhde on sellainen, jossa kriisit selvitetään ja jatketaan yhdessä eteenpäin. Ja se kannattaa muistaa, etä jokainen suhde vaatii säännöllistä hoitamista ja kumpikin suhteen osapuoli rakkauden osoituksia ja välittämisen tunnetta.
Paremman tekemisen puutteessako?
siitä tunteesta että viimeinkin on löytänyt ihmisen jonka kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella niin henkisesti kuin fyysisesti. Toisin sanoen yhteinen arki tuntuu helpolta ja luontevalta vielä vuosien jälkeenkin. Sen vain tietää että tuo tuossa on se oikea :-)
Voisitteko ajatella avioliittoleirille menoa.
Kuvaamasi tilanne ei ole toivoton. Tässä on vaikea lähteä lyhyesti neuvoja antamaan, mutta miettikää niitä hyviä yhteisiä asioita, jotka saivat teidät aikoinaan yhteen. Avioliitto ei ole pelkkien tunteiden varassa leijumista, vaan siinäkin on omat lainalaisuutensa, joita voi oppia ja hyödyntää. Tietoja saat esim. Helsingin NMKY:n nettisivuilta.
...mutta se edellyttää että molemmilla on vielä tahtoa tehdä avioliiton eteen jotain. Jos toinen on jo päättänyt lähteä, hän tuskin enää lähtee millekkään avioliittoleirillekkään.
Ja liittyen tuohon avioliittoleiriin, minusta tuollaisen leirin pitäisi kuulua vihkimiseen pakollisena joko ennen tai jälkeen papin aamenen jokaisele parille. Itsekin olisin mieluusti sellaisen käynyt. Ts jonkinlaista valmennusta siihen arkeen, joka jokaisessa parisuhteessa eittämättä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Ei välttämättä. Voi olla, että vaimosi vaan pelkää ja toinen mies on ohimenevä ihastus. Tuskin se toinen mieskään haluaa hajottaa suhdettanne. Avioliitosta tulee aika kovat paineet, ehkä se toinen mies on pakotie
Voi Kultanen!!!
Nuori avioliitto - nuori ajatusmaailma...
Olen ollut naimisissa erikulttuurista olevan miehen kanssa jo 30 vuotta!
Kaksi miestä (joista toinen on vieläkin ajankohtainen - häivähdys jostain unelmasta) on horjuttanut avioliittoani.
Ensimmäinen oli työpaikan 'pomoni'. Olin hänen sihteerinsä, enkä voinut karata muuta kuin irtisanomalla itseni.
Prosessia edelsi keskustelu mieheni kanssa ja keskustelu 'psykohoitajan' kanssa - (jonka mielestä olen maailman itsekkäin ihminen...)
Vieras mies (mask.fem./?-ihminen...) voi tulla yllättäen eteen. Mielikuvat 'sielun veljestä/-sisaresta', joka yhtäkkiä tulee ja vie sinut...'
Olen kirjoittanut kymmeniä kirjeitä 'unirakkaudelleni', hän on jo vienyt minut; unirunot, yllättävät kohtaamiset (joita laistan rutiinielämässäni...)
Yhtään kirjettä hän ei ole saanut...
Uskollisuus on nykyään outo käsite. Ei mitään kunnioitettavaa - eikä kyllä mitään toivottavaakaan...
Jos kerron kunnioitusrakkaudesta mieheeni, niin mikähän minä oikeastaan olen!? Suorastaan neitsyt - maailmalle kyllästety...
Häpeä vieraan miehen aiheuttamasta mielenkiinnosta on joskus tyrmäävää - viihdyn kotona - en mene edes ulos välttääkseni häntä...
...siis = en edes kohtaa tätä vierasta miestä...
Miksi te miehet pidätte vaimojanne itsestäänselvyytenä!?!
Otamme vastaan jopa pienenpienet ymmärtämiset! Kulta, olemme kaikki ihmisiä, siis; mitä minä sinulle annan, sitä sinä minulle takaisin tuot...
rakastan miestäni, koska hän näyttää rakkautensa minuunn...
Pikkusanat ja pikkuteot - otan vastaan, niinkuin sinäkin...
horo edes ymmärtää mitä rakkaus on! jätä se hyvissä ajoin!
en minä sitä huoli ku kerran juoksee vieraisiin..
kyllä saat pitää kokeilin vain miltä tuntuu mut aika samanlainen ku muutkin..
osta kukkasii ja pyydä takas kyllä tulee viimestään syksyllä ku patiot menee kii..
nuku rauhassa yö ja....
Hei, älä anna kovin herkästi periksi. Yritä tehdä jotain avioliittosi puolesta kaikella rakkaudella, ei vihassa. Jos vaimosi kuitenkin lähtee, et voi myöhemmin itseäsi sitten syyttää, omatuntosi on puhdas kun olet ainakin yrittänyt. Avioliiton rikkoutuminen menee vaimosi kontolle ja hän kantakoon hän seuraukset. Nuoret eivät avioliiton alkuvaiheessa vielä tajua, että liitto paranee elämän edetessä ja on huipussaan kun 30-40 vuotta on täynnä. Kokemusta on.
nyt se on sit todettu..
se toinen mies on hänen unelmansa täyttävä. kysäisin sitä suoraan joku päivä.
Ei taida musta tulla enää hänen unelmaansa!
aaaaaaarrrrrggghhhhhhh
Olen pahoillani puolestasi!
Ei sinun elämäsi tähän lopu!!!
Rakkautta löytyy maailmasta - ei se mihinkään katoa...
Ehkä ainoa asia, mikä on niin vaikeaa on sen rakkauden 'löytämisen vaikeus'...
Lopeta etsiminen vähäksi aikaa!
Sepäs tuleekin vastaan ehkä jo seuraavassa kadunkulmassa - 'ota vaarin'! (tai muorin/nuorin... hihhhih... - älä suutu; elämä on ihan samanlaista nuorilla ja vanhoilla...)
Ihan vaan pelkästään ottamalla toinen ihmisesi huomioon, olet jo tehnyt voitavasi!
...eihän se rakkaus kovin paljon vaadi - antaa kuitenkin paljon enemmän...