Mitä teen?
Minulla ja miehelläni on tapana paastota kerran vuodessa.Sattui sitten niin,että anoppi kutsui
meidät kylään.Mieheni sanoi hänelle,että älä
varaa meitä varten herkkuja,koska paastoamme.
Anoppi sitten keitti kahvit ja kantoi herkkuja
pöytään.Sanoi, että osti kuitenkin kakun ja
sitä on myös syötävä.
Riitahan siitä sitten tuli,ja herkut jäi syömättä.
Anoppi kippasi kaikki roskikseen ja huusi minulle
että olen pilannut hänen päivänsä.ja että nyt hän loukkaantui verisesti.
Pakotan kuulemma hänen poikaansa laihduttamaan
ja muitakin syytöksiä lateli.
Miten voin enää mennä anopille kylään ettei hänen päivänsä mene piloille?
Olisiko pitänyt sanoa ettemme voi tulla kylään
koska paastoamme?
Miksei anoppi kunnioittanut pyyntöämme?
Miksi minä olin syyllinen?
Olenko anteeksipyynnön velkaa?
Voisin pyytääkkin kun vaan tietäisin mitä pyydän
anteeksi.Mielestäni anoppi käyttäytyi lapsellisesti ja saisi pyytää anteeksi.
Sen tiedän etten enää ikinä yritä laihduttaa,
vaikka aihetta olisi.
Olemme kyllä tapauksen jälkeen tavanneet,
mutta välit ovat viileät.
Jotenkin tuntuu typerälle tuollainen vihoittelu noin typerästä asiasta,ja vain minulle.
Poika on käynyt nyt yksin,ettei ainakaan väitä etten minä anna pojan syödä
Minulla ja miehelläni on tapana paastota kerran vuodessa.Sattui sitten niin,että anoppi kutsui
meidät kylään.Mieheni sanoi hänelle,että älä
varaa meitä varten herkkuja,koska paastoamme.
Anoppi sitten keitti kahvit ja kantoi herkkuja
pöytään.Sanoi, että osti kuitenkin kakun ja
sitä on myös syötävä.
Riitahan siitä sitten tuli,ja herkut jäi syömättä.
Anoppi kippasi kaikki roskikseen ja huusi minulle
että olen pilannut hänen päivänsä.ja että nyt hän loukkaantui verisesti.
Pakotan kuulemma hänen poikaansa laihduttamaan
ja muitakin syytöksiä lateli.
Miten voin enää mennä anopille kylään ettei hänen päivänsä mene piloille?
Olisiko pitänyt sanoa ettemme voi tulla kylään
koska paastoamme?
Miksei anoppi kunnioittanut pyyntöämme?
Miksi minä olin syyllinen?
Olenko anteeksipyynnön velkaa?
Voisin pyytääkkin kun vaan tietäisin mitä pyydän
anteeksi.Mielestäni anoppi käyttäytyi lapsellisesti ja saisi pyytää anteeksi.
Sen tiedän etten enää ikinä yritä laihduttaa,
vaikka aihetta olisi.
Olemme kyllä tapauksen jälkeen tavanneet,
mutta välit ovat viileät.
Jotenkin tuntuu typerälle tuollainen vihoittelu noin typerästä asiasta,ja vain minulle.
Poika on käynyt nyt yksin,ettei ainakaan väitä etten minä anna pojan syödä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä menette mihinkään, jos ihan oikeasti pidätte paastopäiviä taiteen sääntöjen mukaan.
Siihen on omat kommervenkkinsa, eikä todellakaan ole hyväksi keskeyttää paastoa kakuilla.
Siispä ei mihinkään paastopäivinä!
Esitteet ja opaskirjat mummolle, ehkä hänkin innostuu.
Jos kutsuisimme kylään vieraita, joilla on erityisruokavalio, kattaisimme pöytään heille sopivaa muonaa, laktoositonta jne. Emme tarjoaisi viinaa viinasta kieltäyjälle, tai tupakkaa sen polttamisen lopettaneelle. Koska ihmisen pitää ottaa aina muiden mieltymykset huomioon, kun kutsuu vieraitaan kylään. Jopa anopin pitää tämä ottaa huomioon, turha ostaa kakkua heittääkseen sen roskiin. Hyvä että piditte päänne. Ja turha paastoamista on lopettaa, vaikka muut eivät paastoakaan tai eivät sitä ymmärrä. Pitäkää kiinni periaatteistanne.
Tuollaisia tyyppejäkin maailmassa on. Meillä on myös anoppilassa vähän samaa vikaa. Koko ajan tuputetaan jotain skeidaa mitä me emme halua/tarvi/käytä/mahdu kämppään.
Ruoka on henkilökohtainen juttu. Silti toiset haluavat "tarjota" juuri niitä omia herkkujaan. Ei siinä mitään, vaan ongelmat alkavat kun aletaan tuputtamaan ja änkemään, lopulta suututaan. Minulla on vähän samoja kokemuksia. En itse syö raakaa kalaa. Silti anoppilassa on aina sitä tarjolla. Ja aina lyödään sillilautanen eteen ja sanotaan että ota. Homma menee näin:
- Ota silliä
- Ei kiitos
- Ota ny
- Ei kiitos
- Se on hyvää
- Jaa mutta ei kiitos silti
- Maista edes
- No en
- Pitää maistaa
- Nokun en
- Ota edes vähän
Ja sisällä päässäni jo raivo huutaa että anna nyt jo vittu olla. Monesti muutenkin menee tuommoiseksi. Jokus mennään käymään anoppilassa juuri kun on kotona syöty. Vaan heti siellä aletaan tuputtamaan ruokaa. Eikä voi sanoa että ei. Vaikka kieltäytyisi niin silti kohta kuuluu mikrosta "ding" ja anoppi tulee ilmoittamaan että tulkaas nyt syömään. Voi vinetto ettei ihmisten omaa mielipidettä kunnioiteta ollenkaan...
Jos nyt rehellisiä ollaan noita ongelmiahan saattaa olla ihan omassa kodissakin, siis omien vanhempien luona. Meillä ainakin, minun äitini on pahin tuputtaja ja varsinkin nuorille ihmisille. Tuputtaa ja tuputtaa, kysyy vielä, että etkö ota ja nostelee lautasta eteen useamman kerran. Minun on joskus pitänyt puuttua ja sanoa, että eivät he halua.
Mitä jos sanoisit, että sinä et syö raakaa kalaa koskaan, yksinkertaisesti vain. Se meillä menee perille, jos sanotaan niin. Poikani ja hänen tyttöystävänsä ovat kasvissyöjiä, tai no syövät sitä kalaa kyllä. Heille tehdään sitten aina omat herkut, ja niitä on sitten maistettava, tai muuten joutuu kyllä antamaan erityisen hyvän selityksen.
No täytyy vähän ymmärtää, että minun äitini on nähnyt vaivaa noiden tilanteiden onnistumiseksi, tehnyt ruokia ja lisukkeita meitä varten.
On minunkin anopissani vähän samaa vikaa, tarjoilee useampaan kertaan, mutta ihan tuollaista ei tuputus ole.
Tekstis on aivan kuin mun korvien välistä. Äitini on samanlainen tuputtaja. Asuu aika lähellä ja mielelläni tapaisin häntä vain poikkeamalla ilman mitään serviisejä. Tulis käytyäkin paljon useammin, vaan aina siitä pitää vääntää "valtiovierailu". En myöskään ollenkaan välittäisi hänen umpisuolatusta ja makeaa tiukkuvasta dieetistään.
-Heissan, voinko tulla iltapäivällä käymään, jos kotona olet?
-Joo-o, mutta voi harmi kun mä kerkesin jo käydä kaupoissa eikä mulla nyt mitään oikeen ole (kaapit pursuu ruokaa)
-ei se kuule haittaa, mä olen jo syönyt/ruoka odottaa kotona/ei ole nälkäkään
-no tule vaan, kyllä mä jotakin järjestän...
Ei voi muka yhtään seurustella ja tavata ilman mässyttämistä. Ymmärrän kyllä sukupolvien välisen kuilun vierasvaran suhteen jne, mutta mä olen sen tytär herrajumala! Missä välissä musta tämmöinen juhlakalu tuli? Kiva istua tuijottamassa seinää, kun vierailun kohde huusaa keittiössä.
-ota nyt ota tosi hyvää lihaa ja täs on perunoita ja tossa on paprikaa ja etkös sä juo mitään, otatko piimää tai teetä, kyllä juoda pitää, avataanpa viinipullo, kotikaljaa?
Olen juonut ruokani seuraksi vettä 12-vuotiaasta lähtien, mutta ei äiti sitä muista.
Totta kai sinua varmaan harmittaa koko tapaus, mutta jatka silti laihdutustasi ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Turha antaa tuon ikävän tapauksen haitata, kun kerran olitte päättäneet paastota.
on vieläkin monen vaikea "ymmärtää", niin paljon sosiaalinen toi ruoka/juomatapahtuma vaan on, että kaikkien pitäis mennä samaa kaavaa...,
älä silti enää välitä, kyllä nyt anopilla meni sen verran yli, että hänhän se virheen tuossa nyt teki, kun suuttui noin...,
toivottavasti ymmärtää jotenkin nää jutut ja saatte välinne taas kuntoon.
Ottakaa käyttoon järkeä. Kieltäytykää kutsusta anoppilaan jonkin tekosyyn varjolla, kun on paasto menossa. Useimmalle vanhemman polven edustajalle on mahdotonta ymmärtää paastoa. Pitävät sitä melkein itsemurhayrityksenä.
Ruuan tuputtajan kanssa pärjää pienellä joustolla. Toisen kattamassa juhlapöydässä ei ole kohteliasta olla totaalikieltäytyjä. Jotain pientä voi aina ottaa ollakseen mieliksi. Jos vierailulle mennessä kieltäytyy järjestelmällisesti kaikesta tarjotusta, niin se on tönkköä käytöstä ja pahoittaa kenen tahansa emännän mielen. Kannattaa opetella vähän filmaamaan ja huumorintajulla pääsee jo pitkälle.
Miten tämä filmaaminen onnistuu ihmiseltä joka
on ruuansuhteen kuin alkoholisti.
Se on kaikki tai ei mitään.
Jokainen joka laihduttaa,tietää miten vaikeaa
on palata normaaliin rytmiin jos tähän herkutteluun sortuu.
Jos joku sanoo olevansa juoppo,ja lopettaneensa juomisen,niin tuodaanko hänelle pullo nenän eteen ja sanotaan,että nyt juodaan,tai suutun
Anoppini,entisen alkoholistin tämä pitäisi tietää.
Siitä hän suuttui vielä lisää,kun sanoin hänelle että syömishäiriö on alkoholismiin verrattava sairaus.
Myönnän,rumasti sanottu.
Eikö muuten ole emännältäkin tönkköä käytöstä kytätä montako palaa kakkua kukin on syönyt?
Montako piparia,jne.?
Ja vaikka on jo täynnä niin lisää,lisää.
Minusta on aivan sama,syökö vieraat vai ei.
Kylään voisi tulla paastosta tai dieetistä huolimatta jos ja kun siitä on maininnut.
Pöydän kattaisin sen mukaan.
Onko se vaikeaa laittaa pöytään kevyitäkin vaihtoehtoja,jos anoppikin linjani tietää?
Missään muualla en ole tällaiseen tuputtamiseen törmännyt.
Paasto on oiva tapa laittaa makeanhimo kuriin.
Mieheni ei laihduta hän vaan paastoaa kanssani
Sinun todeelakin olisi pitänyt kieltäytyä kutsust, VARSINKIN kun tunnet anoppisi. Oli täyisin väärin mennä kyläilemään tuolla viikolla.
Sinun on parasta saada rauha maahan ja paastonne loputtua aivan asiallisesti selittää paastonne tarkoitus. Ota mukaasi paastosta kertova kirjanen ja anna anoppisi lukea se.
Kerro että seuraavan kerran tavatessanne tämä ei tule olemaan enää ongelma. Varmista että ettette mene vierailulle paastonne aikana enää koskaan.
Tuo on täyin tarpeeton asia saada epäsopua perheen keskuuteen.
On tässä ollut työkiireitä joten en ole ehtinyt vastailemaan.
Niin, nythän sen tiedän,että metsään meni.
Luulimme vaan,että pääasia on tavata ja vaihtaa kuulumisia,mutta ei.
Anoppini kun tunnen,hän olisi suuttunut myös
jos olisimme kieltäytyneet kutsusta,
joten loppujen lopuksi se on yksi ja sama.
Jatkamme hyväksi havaitsemaamme tapaa ja minä yritän laihduttaa anopin"tuesta" huolimatta.
Tsemppiä myös muille kilojen kanssa kamppaileville:)