Tällä keskustelupalstalla eräs nainen kyseli siitä, mitä on olla miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Minun kohdalla tilanne on päinvastainen.
Kaverini järjesti minut sokkotreffeille erään paljon itseäni vanhemman naisen kanssa. Minä olen 20 vuotias ja nainen on 32 vuotias. Hän on leski (ollut neljä vuotta), mutta hänellä on kaksi pientä tyttöä.
Meidän ikäero ei huolestuta ollenkaan (vai pitääkö olla huolestunut), mutta nämä lapset epäilyttävät. Ihan mukavia naperoita ovat, mutta miten käy, joudunko isän rooliin? No tyhmä kysymys, varmasti joudun, mutta mitä se tarkoittaa. Jotkut sanovat, että pennut ovat hidaste ja häiriö suhteessa, mutta miten asian laita oikeasti on? Kuten sanoin ikäero ei haittaa. Tiedän poikia, jotka ovat peräti naimisissa itseään parhaimmillaan 20 vuotta vanhempien naisten kanssa, mutta kenelläkään niistä ei ole lapsia. Minulle nyt kävi näin. Tytöt ovat viiden ja seitsemän vanhat. Isäpuoli vain 13 vuotta vanhempi. Onko tämä hullua?
Terveisin,
Rakastunut
Kaverini järjesti minut sokkotreffeille erään paljon itseäni vanhemman naisen kanssa. Minä olen 20 vuotias ja nainen on 32 vuotias. Hän on leski (ollut neljä vuotta), mutta hänellä on kaksi pientä tyttöä.
Meidän ikäero ei huolestuta ollenkaan (vai pitääkö olla huolestunut), mutta nämä lapset epäilyttävät. Ihan mukavia naperoita ovat, mutta miten käy, joudunko isän rooliin? No tyhmä kysymys, varmasti joudun, mutta mitä se tarkoittaa. Jotkut sanovat, että pennut ovat hidaste ja häiriö suhteessa, mutta miten asian laita oikeasti on? Kuten sanoin ikäero ei haittaa. Tiedän poikia, jotka ovat peräti naimisissa itseään parhaimmillaan 20 vuotta vanhempien naisten kanssa, mutta kenelläkään niistä ei ole lapsia. Minulle nyt kävi näin. Tytöt ovat viiden ja seitsemän vanhat. Isäpuoli vain 13 vuotta vanhempi. Onko tämä hullua?
Terveisin,
Rakastunut
Vastaukset 6
Vanhimmat
Piruako sitä tommosilla alkaa päätäsä vaivaamaan tossa vaiheessa suhdetta. Anna asioitten edetä omalla painollaan. Eiköhän ne muksut oo jo sen ikäsiä henkisesti että ne tajuu ettet oo niille isä vaan jonkunasteinen "setä" joka hengaa mutsin kanssa. Älä edes yritä ottaa mitään isän roolia vaan olet ihan oma ittes ni eiköhän se tosta suttaannu..ei kannata kuitenkaan suoralta kädeltä tyrmätä koko juttua muksujen takia jos muuten on fiilikset kohillaan.
Heippa vaan, mulla on samansorttisia ajatuksia, mä vaan olen 6 vuotta vanhempi kuin miesystäväni (hän on 31), ja mulla on 2 lasta, 7 ja 10 v. Mies suhtautuu lapsiin tosi upeasti, touhuilee ja pelailee ym., lapset totteleekin ihan kiitettävästi kun komentoa tulee. Mua itseäni välillä vähän häiritsee ajatus siitä, että kuinka kauan toinen jaksaa tätä perheellisen tylsää arkea, kun on tottunut itsenäiseen poikamieselämään, on bailaamista ja kavereiden kans hengailua ja nyt sit jumahdettiin perhe-elämään... Tosin me ollaan aikas meneväistä sakkia mutta onhan ero entiseen melkoinen. Vapaaehtoistahan kaikki on, ja mies on sanonut viihtyvänsä vallan mainiosti, mutta... Taitaa itsellä toi ikä ja elämänkokemus tehdä sen verran tepposia, että miettii tällaisia, ehkä turhiakin. Parasta olis kun antais mennä vaan eikä turhia miettis, kun kerran kaikki on ok, mutta tulevan (?) eron mahdollisuus hirvittää, se on lapsillekin kova paikka.. No joo, ehkä tyhmää pohtia tällaisia, vaan minkäs sitä itselleen mahtaa. Sulle parikympinen ei muuta kuin tsemppiä ja yritystä!!
Niin,kannattais miettiä,mitä tuleman pitää ennen kuin ottaa sellasia tyyppejä kotiin majailemaan.Jos suhde on noin epävarmalla pohjalla,oisko aiheellista pohtia,miksi siihen alunperin edes ryhtyi?Yyhoita on helppo viilata linssiin:hommata niistä paidan pesijä ja kun arki alkaa kyllästyttää,kamat on helppo kerätä ja häipyä.Kuinkahan kauan tunsit kyseisen tyypin ennen kuin esittelit sen lapsillesi?Toivottavasti tarpeeksi kauan,sillä sehän ois noloa jos miesvieraat alkais usein vaihtua.Yleinen käsityshän on se,ettei lapsettomat mitään ymmärrä,mut teillähän on tapahtunu edistystä.Ymmärsin,ettei mieskaverillas oo lapsia?Paljon mahdollista,että bailukavereiden seura jossain vaiheessa alkaa kiinnostaa ja tuntee itsensä hyväksikäytetyksi,niin harmittava takaisku kuin se voikin olla.Pidetään kuitenkin peukkuja,että harmoninen yhdessäolo jatkuu kaikista vaikeuksista huolimatta.
Minun miehellä, joka on 12 vuotta vanhempi, on yksi lapsi edellisestä liitosta. Olin itse hyvin nuori, kun ylipäätänsä aloimme seurustella ja myös sen takia hirvitti ajatus siitä, että nyt kuvioissa olisi myös lapsi. Eniten pelotti se, että hyväksyisikö tämä lapsi minut elämäänsä tai edes isänsä elämään.
Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja menee edelleen. Poika on ottanut minut omakseen ja välillemme on muodostunut hyvinkin voimakas tunneside.
En missään vaiheessa ole halunnut lähteä vetämään hänelle minkäänlaista äitipuoli-roolia vaan lähtenyt asenteella hyvä ystävä liikkeelle. Ja sillä on pitkälle päästy.
Ongelmana esiintyy vain pojan äiti, joka on ruvennut kokemaan minut uhkana, vaikka siihen ei mitään syytä olekkaan.
Kyllähän lasten kanssa eläminen on tietenkin vähän "rajoittuneisempaa", mutta kunhan siitä ei tee mitään suurempaa ongelmaa ja jos vielä löytyy mahtavia sukulaisia apuun, niin kyllä sitä suhdettaan pystyy hoitamaan ihan vallan mainiosti! Malttia ja voimaa...
Mikäli pidät lapsista noin yleensä, niin ei tuossa sen puoleen tule mitään ongelmaa. Anna mennä vaan täysillä. :) Se kyllä vie oman aikansa totutella perhe-elämään, mutta jos lapset ovat pieniä, niin ne kyllä sopeutuvat tilanteeseen hyvin ja ovat kohta kanssasi "tosi kavereita". Tilanne olisi toinen, jos lapsena olisi joku 14v. kapinallinen teini...
Harvemmin nämä perheen sisäiset asiat parin keskenäiseen elämään vaikuttavat, mutta sen voin kokemukesta sanoa, että lähipiiri, kuten kaverit ja etenkin sukulaiset osaavat olla melkoisia korppikotkia. Vie aikansa ja vaatii vahvaa itsetuntoa molemmilta kestää ympäristön paineet. Onnea vaan molemmille.
Mä sanoisin,että ei kuule kantsi panna nuoruuttaan pilalle.Sä oot vielä noin nuori ja ota huomioon,et mites sitte kun eukkos rupsahtaa?Siihen ei enää montaa vuotta mee.Noi muut antaa sulle ihan naurettavia neuvoja-niillä on ihan erilainen tilanne kuin sulla.Tottakai vanhemman naisen kiinnostus imartelee,koska hänen elämänkokemuksensa on laajempi kuin sun.Aatteles jos jossain vaiheeessa jompi kumpi hänen tytöistään alkaa sua kiinnostamaan,siis sitten kun tulevat murrosikään jos nimittäin aiot jatkaa suhdetta siihen saakka?Kyllä nimittäin tyttöjäkin kiinnostaa itseään vanhemmat miehet,kuten varmaan tiedät.Mut ajattelepa asiaa..mites sitten kun tulee se hetki,kun naisystäväs muuttuuki"kaikkitietäväksi ja parhaaksi kasvattajaksi" ja mieshän se yleensä on joka tienaa perheen elatuksen ja on perheen pää.Myös sulla on kasvatusvastuu tytöistä kun ne on noin pieniä vielä-ja se vastuu ei olekaan ihan kevyt.Kaikenlisäksi vanhempia naisia imartelee nuorten miesten kiinnostus itseään kohtaan ja itsetunto nousee kun saa kehua että olenpa saanut nuorta miestä.En halua tuottaa mielipahaa sinulle,mutta tosiasiat on vaan kestettävä-ennemmin tai myöhemmin.Ja jos sattuis todella käymään niin,että kiinnostuisitkin jostakusta nuoremmasta tytöstä(mitä suosittelen),jonka kanssa hankkisitte yhteisiä muksuja ja joiden kasvattamisesta teillä molemmilla olisi samanlaiset mielipiteet,ajattele kuinka paljon helpommalla pääsisit ilman että sun tarvitsee suorittaa kädenvääntöä siitä,et "kukakohan on oikeassa lasten kasvatuksen suhteen"jne.Naisystävälläsi on silloin hyvä tilaisuus muistuttaa nuoruudestasi ja kokemattomuudestasi ja ennenkaikkea HALLITA sinua.Sä voit ajatella nyt toisin,mutta entäs tulevaisuudessa?Kannattaa miettiä sitä.