kertopaaako naiset ihmeessä miten tämä meikäläisen ajatus maailma on minun eukon mielestä niin väärä. hän on nyt 26 vuotta. olemme olleet yhdessä 6 vuotta.
hänellä on ollu ennen meidän suhdettaan yksi seksiin johtanut suhde. kaksi pussailuun johtanutta suhdetta, joita en voi uskoa, koska hän on oikeasti kaunis ja ulospäin suuntautuva. maailmaa nähnyt ja paljon ihmisten kanssa liikunut töidensä puolesta ja muutenkin. mutta mennäänpä asiaan...elikkä
hänellä on ollut kaveri joka oli poika ja heidän "kaveruutensa alkoi 17v ja loppui liihen kun me menimme yhteen eli 20v...he ehtivät tuntea toisensa n. 4 vuotta.
häneltä kyseltyäni siitä ajasta hän väittää että he olivat pelkkiä kavereita, vaikka tähän kaveruuteen kuului melkein jokapäiväinen yhdessä olo, joskus muiden kavereiden kanssa, mutta yleensä kahden kesken.
näitä aikoja vietettiin mm. kahvilla ollessa kaupungilla, ajeltiin "läpi yön" kahdestaan aamuun saakka , "istuskellen autossa" , hän soitti ja haki hänet useasti kotonta. he viettivät todella paljon aikaa yhdessä.
tämä kyseinen poika tai miehen alku oli kysynyt häntä tyttöystäväkseen melkein heti alkuun kun he olivat tutustuneet, mutta vaimoni ei ollut suostunut. he jatkoivat yhdessä oloaan paljon siis he olivat öitä sekä päiviä kahdestaan "autossa", vain kuulemma ajelivat ja juttelivat, mutta koskaan kuulemma tämä poika ei ollut esim. vaimoni luona yötä, mutta kerran kuulemma kävi sisällä istui vähän aikaa... tai koskaan hei eivät pidelleet toisiaan kädestä kiinni tai he eivät koskaan pussannneet.... kuulostaa oudolta minun korvaani. toisen kerran poika oli häntä kysynyt "tyttöystäväkseen" 20v. ikäisenä, mitään vai ei ikinä tapahtunut??? ei koskaan???
oliko nykyinen vaimoni ihan vaan kaverina kyydissä niin kuin hän on minulle väittänyt.
minun ajatuksieni mukaan heillä on täytynyt olla jotain muutakin kuin pelkkää kaveruutta. vaimoni oli jo tuohon aikaan harrastanut seksiä useaan kertaan ( siis sen yhden miehen kanssa johon oikeasti kyllä uskon) niin ihmettelen, että heillä ei muka ollut yhtään mitään.
ei voi olla mahdollista. yksi asia johtaa toiseen. hänkin myönsi, että "tykkäsi" pojasta "jotenkin", mutta ei koskaan ajatellut häntä esim. pussailun tai muun hellimisen merkeissä... uskomatonta soopaa minun mielestäni. ei kait sitä huvin vuoksi vietetä paljon aikaa jonkun kanssa useamman vuoden ajan??? varsinkin ne yöajelut pistivät korvani soimaan..."mitään ei koskaan tapahtunut" JA TÄMÄ ON PARAS, ETTÄ " HÄN EI KOSKAAN EDES YRITTÄNYT TULLA LÄHELLENI TAI SEN SEMMOISTA MUUTA" HUHHUH MITÄ PASKAA SANON MINÄ.
SIIS KERTOKAAPA MINULLE, MILTÄ TÄMÄ TARINA TEISTÄ KUULOSTI. MIELIPITEENNE OVAT TÄRKEITÄ. KIITOS JO ETUKÄTEEN.
hänellä on ollu ennen meidän suhdettaan yksi seksiin johtanut suhde. kaksi pussailuun johtanutta suhdetta, joita en voi uskoa, koska hän on oikeasti kaunis ja ulospäin suuntautuva. maailmaa nähnyt ja paljon ihmisten kanssa liikunut töidensä puolesta ja muutenkin. mutta mennäänpä asiaan...elikkä
hänellä on ollut kaveri joka oli poika ja heidän "kaveruutensa alkoi 17v ja loppui liihen kun me menimme yhteen eli 20v...he ehtivät tuntea toisensa n. 4 vuotta.
häneltä kyseltyäni siitä ajasta hän väittää että he olivat pelkkiä kavereita, vaikka tähän kaveruuteen kuului melkein jokapäiväinen yhdessä olo, joskus muiden kavereiden kanssa, mutta yleensä kahden kesken.
näitä aikoja vietettiin mm. kahvilla ollessa kaupungilla, ajeltiin "läpi yön" kahdestaan aamuun saakka , "istuskellen autossa" , hän soitti ja haki hänet useasti kotonta. he viettivät todella paljon aikaa yhdessä.
tämä kyseinen poika tai miehen alku oli kysynyt häntä tyttöystäväkseen melkein heti alkuun kun he olivat tutustuneet, mutta vaimoni ei ollut suostunut. he jatkoivat yhdessä oloaan paljon siis he olivat öitä sekä päiviä kahdestaan "autossa", vain kuulemma ajelivat ja juttelivat, mutta koskaan kuulemma tämä poika ei ollut esim. vaimoni luona yötä, mutta kerran kuulemma kävi sisällä istui vähän aikaa... tai koskaan hei eivät pidelleet toisiaan kädestä kiinni tai he eivät koskaan pussannneet.... kuulostaa oudolta minun korvaani. toisen kerran poika oli häntä kysynyt "tyttöystäväkseen" 20v. ikäisenä, mitään vai ei ikinä tapahtunut??? ei koskaan???
oliko nykyinen vaimoni ihan vaan kaverina kyydissä niin kuin hän on minulle väittänyt.
minun ajatuksieni mukaan heillä on täytynyt olla jotain muutakin kuin pelkkää kaveruutta. vaimoni oli jo tuohon aikaan harrastanut seksiä useaan kertaan ( siis sen yhden miehen kanssa johon oikeasti kyllä uskon) niin ihmettelen, että heillä ei muka ollut yhtään mitään.
ei voi olla mahdollista. yksi asia johtaa toiseen. hänkin myönsi, että "tykkäsi" pojasta "jotenkin", mutta ei koskaan ajatellut häntä esim. pussailun tai muun hellimisen merkeissä... uskomatonta soopaa minun mielestäni. ei kait sitä huvin vuoksi vietetä paljon aikaa jonkun kanssa useamman vuoden ajan??? varsinkin ne yöajelut pistivät korvani soimaan..."mitään ei koskaan tapahtunut" JA TÄMÄ ON PARAS, ETTÄ " HÄN EI KOSKAAN EDES YRITTÄNYT TULLA LÄHELLENI TAI SEN SEMMOISTA MUUTA" HUHHUH MITÄ PASKAA SANON MINÄ.
SIIS KERTOKAAPA MINULLE, MILTÄ TÄMÄ TARINA TEISTÄ KUULOSTI. MIELIPITEENNE OVAT TÄRKEITÄ. KIITOS JO ETUKÄTEEN.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Miksi ihmeessä tuollaisia mietit?
Ja kuinka ylipäänsä aihe tullut puheeksi? Et kai oikeasti kysele vaimoltasi tuollaisia ikivanhoja asioita ???
Kyllä ne vaimotkin voi olla vaan hyviä ystäviä miesten kanssa, itsellänikin on nuoruudessa poikakavereita joiden kanssa ei sekstailtu mutta oltiin muuten vaan yhdessä ja kivaa oli, milloin miehet oppivat ettei kaikkeen liity aina seksi.
6 vuotta sitten, ja ennenkuin aloitte seurustella?´Mitä väliä sillä on, sekopää? Ota ero ja etsi itsellesi neitsyt, hehheheh.
että antasit nyt hyvä mies menneiden olla.miksi sie ees niitä mietit,saat vaan paska fiiliksiä..
jos luottamus ei ole tullut kuudessa vuodessa niin hyvimpä teillä keskustellaan asioista:->
minen tajuu miksi pittää väkisin ettiä vikoja ja ongelmia jollei niitä ole..
En minäkään noihin selityksiin uskoisi. Naisilla on taipumus tehdä itsestän siveämpiä, kuin ovat todellisuudessa olleetkaan. Miehillä on taipumus liioitella ja kertoa, että seksikumppaneita on ollut 10, vakka todellisuudessa niitä olisi ollut vain yksi tai ei yhtään. Naiset käyttäytyvät aivan toisin - kymmenen kumppania muuttuu yhdeksi kun aiempaa "elämää" selvitetään kulloisellekin poikakaverille. Se taas taitaa puolestaan juontaa juurensa siitä, että miehelle suvaitaan useampi kumppani, kun taas naiselta odotetaan edelleenkin jos ei nyt ihan neitsyyttä, niin korkeintaan yhtä suhdetta ennen avo- tai avioliittoa.
Olen nainen, enkä kyllä olisi ihan "kaveripohjalta" ajellut tai istuskellut autossa yökaudet jonkun kundin kanssa. Kyllä siinä olisi ajauduttu vähän muuhunkin kuin pelkkään kahvitteluun...
Itse olen nainen ja minulla on muutama vanha, miespuolinen ystävä. Olen tosiaan viettänyt ja vietän edelleenkin heidän kanssaan paljon aikaa, ovathan he nyt myös mieheni ystäviä joiden kanssa hän käy ulkona usein myös ilman minua.
Joskus, kun kortit tuli, oli ihan yleistä että ajeltiin ympäri kaupunkia jopa yöaikaan, olihan se nyt hitto vie hienoa kun sai ajaa autolla!
pelottava. Vaikutat aika epävakaalta. Saitkin jo ihan asiallisia vastauksia. Minä ehdotan lisäksi vielä terapiaa.
Anna menneitten olla, mitä niitä kaivelemaan!
merkitystä kun se on tapahtunut ennen sua, siis ei turhaan kannata murehtia tollasta, oli niillä sitten seksiä mukana tai ei.
Jos vaimosi nyt yhtäkkiä kertoisikin, että kyllä juu he nussivat harva se ilta, niin mitä tekisit? Hakisit avioeroa valehtelun vuoksi?
Saat itsellesikin paremman olon kun et mieti mitään mitä menneisyydessä on tapahtunut.
Taidat olla sairaalloisen mustasukkanen. Suosittelen terapiaa, mahdollinen lääkityskin voisi olla paikallaan. Oikeesti, älä ny vaan ikinä mee kyselee siltä tommosii. Jos on yhtää normaali mimmi nii saat mononkuvan persiisees alta aika yksikön. Ämmät miettii tommosii, ei miehet.
Eihän tuollaisella iänkaikkisen vanhalla asialla pitäisi olla enää mitään väliä. Jokaisella meistä on oma historiansa, mutta menneet on menneitä. Anna sinäkin asian jo olla.
Sitä paitsi kyllä asia voi hyvinkin olla juuri niin kuin vaimosi sanoo. Itselläni on myös ollut miespuolisia erittäin hyviä ystäviä, jotka ovat minuun ihastuneet. Tunne ei kuitenkaan ole ollut molemminpuolinen, joten mitään ei ole koskaan tapahtunut. Aikaa olemme silti viettäneet yhdessä samalla tavalla kuin mitä vaimosi on sinulle kertonut, vaikka toinen osapuoli olisi jotain muuta halunnutkin.
Miksi sinun pitää niin kovaa todistaa, että vaimosi valehtelee? Mitä väliä sillä ylipäätään on mitä on oikeasti tapahtunut? Menneet on menneitä...en ymmärrä miten tuollainen asia voi sinua vaivata. Oletko mustasukkainen hänen menneisyydestään? Toivottavasti et, sillä se ei ole kovin tervettä.
Omalla tämän hetkisellä miesystävälläni, jonka kanssa olemme kihloihinkin menossa, on ollut ties kuinka monta panokaveria, mutta mitä sitten? Ei minua häiritse enkä koe, että hän olisi minulle mitenkään selitysvelvollinen. Se on hänen elämänsä eikä ole minun asiani ketä hän on pannut tai ei ole pannut. Asia toimii meillä myös toisin päin, ei kuulu hänelle kenen kanssa olen seurustellut ja harrastanut seksiä.
Tämä on normaalia, ei tuo sinun toimintasi. Jätä vaimosi rauhaan ennen kuin hän todella pahoittaa mielensä ja suuttuu sinulle.
Minä en puutu tuohon aloittajan tarinaan tässä näin. Ehkä menneiden tarkoituksellinen kaivaminen ei ole oikein.
Mutta sinä olet epärehellinen. Todellakin, häpeäisit asennettasi. Jos seurustelukumppani haluaa tietää ennen vakiintumista edes summittaisen rehellisen arvion menneisyydestä, niin sellainen TODELLAKIN kuuluu antaa. Muuten kysymys on kusetuksesta. Minä olen naisista jo sen verran oppinut, että jos nainen ei suostu mitään kertomaan edellisistä, niin oletan, että niitä on ollut 50, ja sanon, että tämä päättyi nyt tähän. Olen sen jo kerran tehnyt, ja harvasta päätöksestä olen yhtä ylpeä. Nainen jäi kuin nalli kalliolle, kun ei voinut olla rehellinen minulle.
Minunkin mielestäni menneisyyden osittainen tietäminen kuuluu suhteeseeen, ei tietenkään mitään yksityiskohtia, mutta pääpiirteet.
Siinäkin pätee se vanha tietämys, että ei voi tuntea nykyisyyttä, jos ei tunne historiaa.
Jos joku on ollut panopuuna tai häntäheikkinä vaikkapa edellset 5-6 vuotta, niin siitähän voi päätellä sen, mitä tuleman pitää. Epärehellistä olla kertomatta tai teeskennellä olleensa vain yhden kanssa vaikka olisi ollut viidenkymmenen.
Samoin puheet platonisesta suhteesta "vain kaveripohjalta" ollaan kuhkittu yökaudet vaikuttaa aikamoiselta vedätykseltä.
kaikenlaisia idiootteja maa elättää...
tunnevammainen. Toivottavasti ymmärrät pysyä kaukana naisista.
ja tiesin mielipiteesi! Siksi vastasin, kun kysyit minulta tuota lukumäärää että 5 kpl..
Tosiasiassa pääset lähemmäksi totuutta kun lisää kutosen sen vitosen eteen...
Ja hyvinhän meillä menee, nyt kun luulet että en ole ollut panopuuna tai epärehellinen!! Se mitä et tiedä ei voi sinua satuttaa.. Uskollinenhan toki olen sinulle ollut, oikeasti.
-Ja honey, sinulle ei todellakaan kuulu menneisyyteni! Yritä kestää se!
kyllä *****n aina tunnistaa, vaikkei lukumääristä olis edes puhetta. Tollaset *****t tunnistaa kyllä käytöksestä, jos on asiaan harjaantunut. Ja siinä vaiheessa, kun merkit tulee ilmi, niin *****lle kenkää pyllyyn ja uutta kehiin.
Nuo ovat jo niin vanhoja juttuja, että olisi varmaan syytä antaa asioiden jo olla ja keskittyä tähän päivään.
että se ei ole tärkeää ja että sinun pitäisi unohtaa koko juttu. Periaatteessa olen täysin samaa mieltä. Nyt on kuitenkin ilmeisesti niin, että sellaisen ehdottaminen on turhaa. Tuskinpa pystyt siihen nykyisellä elämänkokemuksellasi ja henkisellä kypsyydelläsi. 10-15 vuoden kuluttua todennäköisesti jo häpeät nykyistä asennettasi. Nyt olosi on kuitenkin asian vuoksi hyvin ahdistunut. Se on ongelma. Mitä vaihtoehtoja sinulla nyt on? Ehkäpä:
a) päätät, että uskot vaimoasi ja tosissasi pyrit unohtamaan asian - tai ainakaan et ota sitä enää puheeksi. Aijan myötä luultavasti tajuat oman hölmöytesi tuossa aiheessa.
b) päätät, että et usko vaimoasi ja otat sen päätöksen vaimosi kanssa puheeksi, ja mietitte yhdessä ilman sarvia ja hampaita mihin se johtaa - eroon, vai asian kanssa elämiseen kuopaten sen hiljalleen.
c) pyrit todistamaan jomman kumman kannoista (vaimosi puhuu totta/vaimosi valehtelee) oikeksi. Muista kuitenkin, että yleinen oikeustaju vaatii että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Todistustaakka on siis sinulla, mikäli uskot vaimosi valehtelevan.
Omasta mielestäni vaihtoehto a on paras. Vaihtoehto b on ehkä jotenkin siedettävä ratkaisu. Vaihto c on idioottimaisuutta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. :)
Eikä yhtään paskapuheelta. Tuo poikahan kuulostaa aivan veljeltä ja veljen kanssahan voi tehdä noita mainitsemiasi asioita. Ja eihän veljen kanssa pussailla eikä mennä sänkyyn.
Puhun kokemuksesta, koska minulla on samanlainen "poikaystävä" ja olen tuntenut hänet jo yli 20 vuotta. Liikuimme aikoinaan tosi paljon yhdessä ja ihmiset luulivat meidän seurustelevan. Olen halannut häntä, olemme nukkuneet samassa sängyssä MUTTA koskaan en ole häntä suudellut saatikka sitten rakastellut hänen kanssaan. Hän on minulle tänäkin päivänä niin kuin veli.
Tuo asia voi kuulostaa hullulta, mutta niin se vain menee. Näissä asioissa tuo mies on ikävä kyllä "häviäjä", koska hän yleensä rakastuu tähän naiseen ja naisen vastarakkaus on sisarusrakkautta josta ei koskaan voi tulla enempää.
Jotkut miehethän väittää, että mies voi paneskella muita naisia ja silti rakastaa omaa puolisoaan.
Samalla tavalla nainen voi viettää paljonkin aikaa jonkun mukavan miehen kanssa ilman mitään seksi-asioihin viittaavaakaan pelkkänä ystävänä.
Voihan nainenkin pitää pelkkää seksikumppania ja silti rakastaa vain kumppaniaan...Miksi naisten suhteet muihin miehiin pitää olla ja ne aina esitetään platonisina? Tekeekö sen sitten naisesta hyveellisemmän, jos valehtelee tuollaisesta asiasta?
Voi olla, että on mahdollista viettää aikaa ja öitään vain pelkkänä kaverina. Monta kertaa vain naiset haluavat esittää poikaystävälleen, että olen ollut vain "jätkä" jätkien joukossa ja että jätkät pitää vain pelkkänä kaverina. Potaskaa sanon´minä.
Tunnetko yhtäkään naista, joka voisi pitää seksisuhdetta toiseen, vaikka todella rakastaisi omaa miestään? Olen kuullut - ja ymmärrän - tapauksia, joissa mies on esim. vakavasti sairas tms., jolloin nainen hakee lohtua ja tyydytystä liiton ulkopuolelta, olematta silti tavallaan uskoton miehelleen. Toisin sanoen rakastaa miestää. Sellainen on kuitenkin aivan eri juttu. Ne tpaukset, joissa naisilla on liiton ulkopuolinen seksisuhde, naiset kuvaavat poikkeuksetta syitä uskottomuudelleen. Lähes aina se on rakkauden loppuminen liitossa, kosto, tms. syy joka kertoo ongelmista parisuhteessa. Yleensä se myös enteilee suhteen loppumista.
TOisin on miehillä. Täältäkin palstoilta löytyy helposti tusinoittain miehiä, jotka voivat samanaikaisesti vilpittömästi rakastaa puolisoaan, mutta siitä riippumatta voivat käydä toisinaan vieraissa - siis pelkän seksin perässä, eivätkä nämä miehet koe mitään sisäistä ristiriitaa asissa. Tietävät toiki, että vaimon ei yleensä parane tietää siitä mitään.
Raakaa ehkä, mutta totta.
Sensijaan nainen pystyy olemnaan miehen kanssa vuosiakin ystävä ilman muita tunteita (lue: ilman seksuaalista mielenkiintoa). Monet naiset unelmoivat homomiehistä ystävikseen, koska silloin he varmmudella välttyisivät miesten kiusallisilta seksuaalisen lähestymisen yrityksiltä. Tuo ap:kin kertoi, kuinka hänen vaimonsa miesystävä oli pariinkin otteeseen pyrkinyt suhteessa pidemmälle, mutta nainen ei halunnut.
Meidän miesten on ilmeisesti yleensä yhtä vaikeaa tajuta naista tässä asiassa kuin naisten on vaikeaa ymmärtää meidän miesten vieraan himon ristiriidattomuutta parisuhteen kannalta.
mullaki on jokunen gimmakaveri, jotka aina huokailee et saispa jostain homon kaveriks, ni ei aina tarvis varoa ja pelätä että homma ajautuu seksipuuhiin, kun ei ne yleensä halua sitä. Siihen ne hommaa sit eri häiskän.
Naisena ja naisen elämää eläneenä kirjoitin ja siksi kirjotinkin, että potaskaa. Samoin on sinun luulosi ja otaksuntasi asian suhteen!
Onko ehkä käynyt mielessäsi, että et ole ainoa nainen nyt ja historiassa, joka tällä planeetalla elää ja hengittää?? Olsiko syytä lisätä noihin tuomioihin sanat "minun mielestäni". Uskonpa nimittäin, että valtaosa maailman siskoistasi ei allekirjoita tuomiotasi. Näin väitän, vaikka mies olenkin. ;)
Niinhän siellä lukikin, että mielestäni.
Ei sitä valtaosan maailman naisista tarvitsekaan allekirjoittaa - kysymys oli minun mielipiteestäni!
Olihan se tuolla nimimerkin paikalla. Oudossa paikassa noin kieliopillisesti ja muutenkin. Zori. :)
Se, että alkup. kysyjän nainen olisi todellakin ollut vain ystävä toisen miehen kanssa on vain hyvä asia alkuperäiselle. Tietysti jos kyseessä on valehtelu se on huono asia, mutta tapahtumat ovat olleet ennen tätä alkup. miestä, joten valehtelu tai jos totuus onkin, että on ollut säpinää ei kuulu tähän päivään millään tavalla (mielestäni).
Sitten tavallaan saman asian toiseen puoleen...se, että mies voisi käydä hässimässä muita naisia, vaikka rakastaakin vaimoaan on kaikin puolin huono asia. Sitä pahanolon tunnetta joka naiselle tulee jos petetään ei helpota yhtään että mies silti rakastaa.
Eli jos verrataan:
A. nainen voi olla vain miehen ystävä ilman mitään seksuaalista ->miehen vaikea uskoa, mutta jos totta mies ei menetä mitään.
- itse asiassa mies voittaa, uskollisen naisen ilman pelkoa pettämisestä ja mustasukkaisuudesta
B. mies voi hässiä muita, vaikka rakastaakin vaimoaan ->naisen vaikea uskoa ja vaikka olisikin totta nainen silti häviää.
- itsetunto alas (toinen nainen on seksikkäämpi kuin minä), toinen nainen pääsee ilkkumaan (sainpas sinulta miehen kun olen parempi/kauniimpi jne).
Olen aina iloinen, kun joku haluaa keskustella Asiasta! :-)
Siipä asiaan:
Ensimmäisen kappaleesi osalta olen täsmälleen samaa mieltä. Mielestäni on mahdollista (ja todennäköistä) että ap:n naisella on ollut ystävä-mieheensä juuri sellainen suhde kuin mitä hän kertää ja väittää. En suko, että nainen valehtelee. Silti on mahdollista että nainen valehtelee - itseasiassa aina kun ihmisen (muidenkin kuin lakimiesten) suusta tulee puhetta, on mahdollista että hän valehtelee. Siispä on täysin turhaa alkaa varsinkaan vanhojen asioiden osalta selvittelemään onko totta vai ei. Suhteessa pointti on se että uskotaan vaikka ei täyttä syytä olisikaan. Piste.
Toisen kappaleesi osalta olen puoleastasi pahoillasi, että taistelet tuulimyllyjä vastaan. Minkä tälle maailmalle voi? Eikö olisi helpomaa olla ajattelematta asiaa ja uskoa vaan siihen mihin haluaa uskoa - epäilyksen sijaan? Tai sitten hyväksyä tosiasiat ja elää niiden kanssa ottamatta itseensä.
A. on mielestäni okei. Ehkä siihen loogisuuden vuoksi lisäisi: "ja vaikkei olisikaan totta, mies ei siltikään menettäisi mitään." Jos kerran nainen haluaa tämän miehen kanssa omasta tahdostaan olla. Right?
Kohtasi B. muotoilisin itse jotenkin näin:
mies voi hässiä muita, vaikka rakastaakin vaimoaan ->naisen vaikea uskoa, mutta totuuden nimissä ja oman itsetuntonsa ja mielenrauhansa vuoksi silti kannattaisi vain yrittää. Koska niin vain on.
- itsetunto ylös (olen Nainen, joka ymmärtää elämää syvemmin kuin useimmat muut naiset ja käsitän että kaikki kumppanini ominaisudet, mieltymykset ja tekemiset eivät ole millään tavalla minun ominaisuuksiini tai minun tekemisiini. Olen oppinut, että voin olla rauhassa Minä olematta huolissani siitä kelpaanko tai enkö kelpaa - kelpaan loistavasti itselleni ja näköjään myös miehelleni. Olen onnellinen ja ylpeä siitä että mieheni viihtyy kanssani ja pitää minusta, koska annan hänelle tilan olla oma itsensä ja tehdä omat valintansa ja virheensä. Meillä on hauskaa ja herkkää, koska ei ole pakoitteita eikä rajoitteita, ei jyrkkyyttä eikä epäilyksiä. Minussa on rohkeutta ja itseluottamusta luottaa siihen, että hän tahtoo olla kanssani kaikesta huolimatta - läpi vuosikymmenien.)
Siis mies saisi suhteessa kaiken (rusinat, pullat ja kakut :D) ja naisen pitää vain tyytyä siihen mitä saa?
Kyllä tulee sääli sellaista naista joka tuohon suostuisi.
Toisaalta ymmärrän miksi haluat että esim. oma tyttöystäväsi hyväksyisi tuon. Toivottavasti ei mene liian henkilökohtaisuuksiin, mutta käsittääkseni olisit itse kiinnostunut ystävästäsi (A) seksuaalisestikin, mutta koska hän ei ole kiinnostunut siten sinusta, joudut jättämään sen kokematta. Tietystikään et tätä kokemusta haluaisi kokea seurustelusuhteen kustannuksella (koska A ei halua seurustella kanssasi) eli jos A suostuisi pelkkään seksiin haluaisit että tyttöystäväsi vain hyväksyisi sen.
Älä kuitenkaan sovella omaa tilannettasi kaikkien muiden elämään.
By the way...tunteeko tyttöystäväsi ja ystäväsi toisensa? Harvinaisen fiksu tyttö tämä ystäväsi jollei sekaannu sinuun ja luulenpa, että hänellä on melkoinen valta siihen miten suhteessasi käy. Se taas on ikävää tyttöystäväsi kannalta.
Voi voi. Mä odotin sulta aika paljon enemmän. Mutta joo.. niin tuosta ystävyydestä Annen kanssa ,johon sä ilmeisesti viittaat, siltä osin kun nähtiin jatkuvasti (asuttiin samalla paikkakunnalla) on nytte jo yli kymmenen vuotta. Sen ystävyyden alusta taitaa olla nyt tulevana syksynä 14 vuotta. Ja ystäviä ollaan siis edelleen, erittäin hyviä sellaisia. Yhteydenpito on toki vähäistä, koska asumme 400km päässä toisistamme ja molemmilla on perheet ja omat työ- yms. kuviot. Mut viimeksi jottelin Annen kanssa vähän toista vuotta sitten kolmisen tuntia puhelimessa. Sen jälkeen on ollut varmaan jokunen kymmentä tekstaria ja sähköpostia. On lähetelty kuvia ja kortteja jne. jne. Ne pari kertaa mitä Annne mua parikymppisenä jolppina kännipäissään panetti ei mun mielestä mitenkään vaikuta siihen, että olemme vain ystäviä. Ne oli mun senaikaisia hölmöilyjä, joka kai tuon ikäisille voidaan antaa anteeksi.. tai ainakin mä annan. Anne oli (on) ihan pirun hyvän näkönen ja sexy nainen ja se saa lähespä vain miehen kuin miehen "viisarin värähtämään". Se "seukkaili" silloin aikoinaan, villeinä vuosinaan monien julkkismiesten kanssa ja jotkut niistä kävi Anneen tosi kuumana. Se ei sinänsä mitenkään liity mun ja Annen suhteeseen, mut olihan sitä hauska seurata vierestä silloin. :) Kieltämättä olin välillä tosi tytyväinen, että Anne halus just mulle aina kertoa niitä juttujaan ja vieläpä halus keskustella niistä mun kanssa ja kuulla mun mielipiteitäni. Meillä on muutama vuosi ikäeroa (oon vanhempi) ja Anne aina sanoikin mua "isäksi" tai "isoveljeksi". Tietenkin se oli leikillistä. Musta tuntui pääsääntöisesti todella hyvältä se, että se luotti (luottaa) ja turvasi muhun niin paljon. Joskus olin vähän mustasukkainen, kun se taas löysi uuden ihastuksen ja sitte siitä ei muutamaan viikkoon juuri kuulunut. Mut aina se "tuli takaisin". :) Eikä se pelkästään yksipuolista ollut sikäli, että toki mullakin oli omat naisseikkailuni, vaikka siihen aikaan olinkin suht. "kiltisti" (keskityin ihan oikeasti enemmän opintoihin). Annekin oli monesti vähän mustis mun naisista ja mua aina huvitti kun se suhtautui mun naisiin "naisellisen arvostelevasti". Jotenkin se oli ihan "söpöä". Mutta siis, pidän meidän suhdetta kaikesta huolimatta puhtaasti platonisena. Ja Annen osalta siihen ei sisälly edes mitään "kännisähläys poikkeuksia". Siitä olenkin todella tyytyväinen! Onneksi meillä ei ole koskaan ollut mitään seksuaalista - ei sutelua, ei mitään. Sylissä on itketty jokusen kerran puolin ja toisin. Yleensä Anne mun sylissä. Siis silloin joskus.
Mut sun ajatusmaailma on mun mielestä jotenkin kieroutunut. Surullista luettavaa.. emmä jaksa tähän keskusteluun tän enempää haaskata ruutia. Oon tosi pettynyt hyvän alun jälkeen. :(
Sen mä vaan sanonon lähinnä tohon sun ekaan lauseeseen liittyen: koeta ymmärtää, että miehet ja naiset on erilaisia. Ainakin minä olen ymmärtänyt, että naiset toimivat ja tahtovat erilaisia asioita kuin miehet. Pakotetaanko miehet miehen toivomaan "ideaalimuottiin" vai päinvastoin? Toivottavasti molemmat saavat toetuttaa niitä asioita jotka tuntuvat luontevilta - yhdessä tai erikseen.
pakotetaanko miehet *naisen* toivomaan ideaalimuottiin vai päinvastoin... jne.
Sori.
Sinun mallissasi taas naiset pakotettaisiin miehen(!!!) ideaalimuottiin...ei reilua.
Ehkäpä nykyinen tilanne, että "saa" pettää, mutta petetyllä on oikeus lopettaa suhde halutessaan on osittain tasa-arvoinen. Vielä tasa-arvoisemmaksi sen tekisi, että pettämisestä olisi pakko kertoa joko etukäteen tai jälkeenpäin, jotta petetylläkin on sananvaltaa asiassa joka häneen liittyy.
Milläkös tavoin "mun mallissa" nainen pakotetaan miehen ideaalimuottiin? Tai pakotetaan ylipäätään mihinkään? Mitänää oikeen puhut??
nyt jo harmittaa että ylipäätään vaivauduin vastaamaan sulle. TÄä keskustelu on tuhoon tuomittu, koska sulla ei ole alkeellisintakaan kykyä/halua nähdä olennaisia, luontaisia eroja miehenä ja naisena olemisen välillä. Sulle tasa-arvo = täsmälleen samat ehdot kaikissa asioissa.
Koko kahden ihmisen välinen "uskollinen" parisuhde ON naisen lähtökohdista rakenneltu juttu. Sitten nainen syöttää itsestään selvänä oletuksena ajatuksen, että mieskin muka haluaisi sellaisen elinikäisen "uskollisen" (jolla nainen tarkoittaa nimenomaan seksuaalista yksiavioisuutta) suhteen siinä missä nainenkin. Sitten, kun sitä pidetään miehenkin toivomuksena, aletaan ihmetellä että mieskö haluaa KAIKEN kun tahtoo oikeuden elää itselleen luontaisella tavalla - eli naiselle luontaisella tavalla, jonka hän on ovelasti uskotellut miehellekin luontaisella tavalla. HAH! Siinä sulle tasa-arvoa.
Kerroppa: miksi miehiä on useinmiten niin vaikeaa saada naimisiin? Miksi lähestulkoon aina nainen odottaa, vaatii ja painostaa - jopa kiristää - miestä kosimaan ja lupaamaan "uskollisuutta"?
Yhtälailla siellä miehet "itkee" kun nainen on pettänyt on siitä mies on ihan romuna.
ovat ehkä päässeet aika lähelle miesten ideaalimallia tällä rintamalla. Mitä mahtavampi mies, sen useampia vaimoja. Ja ihan virallisesti, hyväksytysti ja laillisesti. Siinä on sulle perspektiiviä tasa-arvo asioihin. Ei kannattaisi lähteä siitä että miehet tahtovat sitä mitä naiset tahtovat. Erilaisia ollaan.
mutta oletko itse lukenut *miksi* nainen on pettänyt? Miehellä on yleensä syytäkin itkeä, jos nainen on lähtenyt vierasiin, koska silloin on lähes poikkeuksetta kyse naisen katkeruudesta ja sitoutumattomuudesta. Nainen käy vieraissa
- koska tunteet omaan mieheen ovat jäähtyneet
- koska mies on pettänyt (katkeruus, kosto)
- koska toivoo liitoltaan muuta ja tahtoo vaihtaa ukon
- jne.
Toisin sanoen, suhde on naisen mielestä tuhoon tuomittu, eikä nainen ole enää sitoutunut siihen. Eikö näin olekin?
Juuri tässä on Se Ero naisen ja miehen välillä. Juuri tätä olen sullakin koettanut selittää:
Mies ei tarvitse "syitä" taikka "motiiveja" vieraissa käymisellleen. Hän voi olla vallan tyytyväinen liittoonsa ja vilpittömästi rakastaa vaimoaan. Se ei ole lainkaan este tai ristiriita sille, että mies saattaa joskus käydä vieraissa. Tätä naiset eivät yleensä koskaan voi käsittää! Koska naisen logiikalla vieraissa käyminen olisi aina oire tai merkki jostakin ongelmista suhteessa. Mutta kun miehelle se ei sitä ole. Piste.
Tässä hyvä (lue: surullinen) esimerkki, miten naiset pyrkivät tasa-arvoiseen suhteeseen, "jollaista miehetkin haluavat". Right?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000016351450
kaksi tyttöä ystävänä, joiden kanssa oltiin aina kolmistaan tai jomman kumman kanssa kahdestaan lähes kahden vuoden ajan. Teimme kaikkea, mitä kaverit tekevät, hölmöilimme, ajelimme öitä, istuimme nuotiolla, laskettiin hiekkamäkeä alas, heittelimme kiviä mereen, hypimme riippusillalla, kävimme messuilla, toisinaan intimme tai olimme hiljaa.
Se oli ystävyyssuhde heidän kanssaan, johon ei kuulunut seksiä, ei hipelöintiä, ei yhteisiä saunaistuntoja alasti(uimapuku päällä kyllä) tai mitään, mikä viittaisi seksiin. Ystävän halaukset kädestä kiinnipitäminen tukemisen merkeissä ja lohduttaminen luonnollisella tavalla kuuluivat ystävyyteen.
Toinen heistä on nykyinen vaimoni, ollut jo 15 vuotta ja toinen heistä on tahollaan naimisissa, ja olemme heille perheystäviä.
Anna asian olla, äläkä vaadi tyttöystävältäsi sellaista vastausta, joka vastaa SINUN oletuksia tai odotuksia, vaan tyydy siihen vastaukseen, jonka hän antaa ja usko se. Ahdistat muuten tyttöystäväsi nurkkaan ja viet häneltä tilan hengittää.
Tuskin vaimonikaan uskoisi minun ystävyystarinaa, ellei itse olisi toinen ystävätytöistä.
mut hei, miten alasti saunassa istuminen viittaisi seksiin? Sitä mä vain jäin ihmettelemään.
Tai toistakin juttua. Mis vaihees sulla ja sillä toisella seksittömällä kamulla sitten lämpes? Vai onko teillä seksitön avioliittokin sitten? =D
alasti saunominen viittaakaan välttämättä seksiin, mutta minun tarinassa uimapuku oli päällä ja toisaalta reilu 15 vuotta sitten elettiin eri aikaa kuin tänä päivänä, muutos on ollut todella raju, kun sitä on sivusta seurannut.
Missäkö vaiheessa lämpes? No koko ajan enemmän ja enemmän, mutta lämpeämisestä huolimatta seksi ei kuulunut ystävyyteen, vasta sitten kun parisuhde alkoi. Lämmintä on edelleen 15 aviovuoden jälkeenkin.
kumoat oman väittämäsi. Jos kerran sulla toisen "ystävän" kanssa koko ajan lämpesi ja lämpesi, eihän siinä silloin ollut kyse mistään pelkästä ystävyydestä vaan koko ajan syvenneestä miehen ja naisen välisestä kiintymyksestä ja seksuaalisesta kiinnostuksesta.
Höh.
pitäskö se asettaa joku päivämääräraja, että tähän asti lämpesi, niin kuin ystävillä ja tästä eteen päin lämpesi jollakin muulla tavalla.
Eihän siinä ole muusta kyse, kuin ystävyys syventyi rakkaudeksi ja sitä rataa. En tarkoittanut lämpenemisellä kullin kulman nousua, vaan nimen omaan henkistä lämpenemistä, jota seuraa tietenkin seksuaalinen puoli luonnollisesti.
Noinhan siinä kuitenkin väistämättä käy jokaisen normaalin heteron kohdalla - aluksi voi olla viatonta, mutta kyllä luonto lopulta tehtävänsä tekee.
On aivan turhaa hurskastelua väittää uusille kumppaneilleen, että mitään ei sit tapahtunu vakka olis maattuu päälletysten ilman vaatteita - iha nvaan kavereina oltiin.....
Mitä entiset tekemiset kaikenkaikkiaan edes kuuluu poika- tai tyttöystäville? Eikö nykyisyys ole tärkeämpää kuin menneisyys?
meillä äijillä juttu on jokseenkin noin. Ainakin yleensä. Tai ainakin useammin kuin naisilla. Mut naiset on tässä(kin) hommassa aivan eri juttu. Nainen voi pitää miestä VAIN ystävänään tuntematta minkäänlaista seksuaalista tai muuta värinää tätä kohtaan. Silti viihtyy yhdessä eikä halua menettää ystäväänsä - vaikkei siinä mitään muuta olekaan.
Tätä meidän miesten on vaikea käsittää, kuten hyvin voi kommenteistanne päätellä. Niin se silti vain on.
Mut toi mitä toi "Mies vaan" kuvasi oman vaimonsa ja itsensä välillä tapahtuneeksi oli täytynyt sen naisen osalta olla jo alkujaan - tai ainakin jo varhaisesta vaiheesta - jotain muuta kuin ystävyyttä. Väittäisin, että oli ihastunut jo aika alussa ukkoonsa. Ei se silloin mitään ystävyyttä ole ollut puhtaassa merkityksessä, vaan hitaasti edennyttä tavallista pariutumista.
Mulla oli itelläni kolmisen vuotta tyttökaveri (siis ei seurustelukumppani, vaan ystävä), jonka kanssa olin lähes päivittäin tekemisissä. Se eli aika-ajoin aika törkeen siveetöntä elämää ja kävi mulle niitä aina kertoilemassa. Me molemmat seurusteltiin tahoillamme tuon kolmen vuoden aikana useampaan otteeseen (minä kahdesti, Anne kymmenkunta kertaa..). Loppuvaiheessa, vähän ennen mun muuttoa toisaalle Anne löys nykyisen aviomiehensä. Edelleenkin ollaan yhteyksissä, eikä mitään "sutinaa" ole koskaan HÄNEN puoleltaan ollut. Mä ite yritin pari kertaa kännissä pokata sitä, mut onnettomalla menestyksellä. ;)
ei ystävyys "syvene" sukupuoliseen kanssakäymiseen, eli seksiin johtavaksi rakkaudeksi. Se voi kyllä *muuttua* sellaiseksi. Jos ystävyys "syvenisi" seksuaaliseksi rakkaudeksi, ois aika paljon lesbo- ja homopareja. Vai mitä?
mä olen oikeasti maannut sen Annen kanssa lähes alasti saman peiton alla ja nukkunutkin silleen. Ollaan myös käyty saunassa yhdessä, painittu ja tanssitty poskivalssia ja varmaan ulkopuolisen silmin hyvinkin "intiimin" näköisesti hitaita. Mut totuus on se, että vaikka mulla joskus otti eteen (se oli ihan vitun hyvännäkönen ja sexy muija) ja panetti, se Anne ei IKINÄ lämmenny mulle. Tai jos lämpenikin, se piti sen multa piilossa. Siis en ainakaan tiedä etä olis lämmennyt.
Että kyllä se toisaankin vaan niin vo mennä. Koettakaa pojat rääpiä vaan päänahkaanne ja ihmetellä että miten vitussa... =D =D
Kyllä se vaan naisillakin menee noin..naiset vain harvoin puhuvat tai rehvastelevat niillä jutuilla kuten miehet tekevät.
Naisesi ovat tuskin kertoneet sinullekaan iha ntäyttä totuutta miespuolisista ystävistään. Vaikka toisaalta, mitä sinä sillä tiedolla tekisitkään.
Olen nainen ja minulla ainakin on ollut näitä juttuja enemmän kuin pelkkiä platonisia mieskavereita..En mä vain juuri lainkaan puhu niistä kenellekään - ne on vähän niinkuin salaisuuksia mun ja ko. miehen välillä. Eikä näistä yhdestäkään ole tullut sitä suurta rakkautta - se on enemmänkin seksuaalista mielenkiintoa ja puoleensavetävyyttä.
syveneekö vai muuttuuko, kukin käsittelee sanoja omalla tavallaan.
Kuitenkin tässä ollaan, eikä homoja tai lesboja kuitenkaan olla.
Siis mähän kerroin miehenä omsata kokemuksesta naisesta, jonka kanssa olin ystävä (tai siis nimenomaan tuo nainen halusi vain ja ainoastaan 100% ystävyyttä, ei muuta) ja hyviä ystäviä oltiinkin - ja ollaan vieläkin. Mä en siis oikein ymmärrä mitä sä tarkoitit mulle tolla: "Naisesi ovat tuskin kertoneet sinullekaan ihan täyttä totuutta miespuolisista ystävistään..."
Siis kai mä nyt tiedän halusko/harrastiko toi mun naispuolinen ystävä (ja on niitä muitakin ollut) mun kanssa seksiä vai ei.. right? =D
Mut sun tapauksesta. Toki. Kuten sanottu, aina on poikkeuksia ja erilaisia ihmisiä. Sä olet sellainen poikkeus naisena.
sä et näköjään ollenkaan tajua koko jutun pointtia. Se just nimenomaan EI ole sama. Se on juurikin ihan eri! Ystävyys on ystävyyttä. Olipa se sitten miehen ja miehen, naisen ja naisen taikka miehen ja naisen välistä. Siihen ei kuulu muuta. Vai tekiskö sun mieli panna sun miespuolisia kavereita? Tuskin. Okei. käsitätkö, että miehen ja naisen välillä voi myös olla ihan mahdollismman "syvää" ystävyyttä (toisin sanoen se ei voi siitä enää "syventyä" yhtään mihinkään). Jos siihen liittyy muita tunteita, se ei silloin enää ole pelkkää ystävyyttä, vaan jotakin aivan muuta.
Ekkönää millään tajua tätä? Vai oletko lopultakin sitä mieltä, kuten alan epäillä sinun olevan, että miehen ja naisen välillä ei sittenkään voi olla aitoa ystävyyttä?
ihan sama, vaikka eri tavalla ajattelemmekin.
Olisit erittäin pätevä ja nyhvä himouskovainen, kun takerrut sanoihin ja sanamerkityksiin joka käänteessä, jotka poikkeavat omasta ajattelutavastasi, eikä itselläsi ole mitään kokemusta ko. asiasta.
Eikö kyse ollut alun pitäen siitä, että oli ystävyys, myöhemmin tuli rakkaus. Sillä ei ole mitään väliä, millä sanalla kuvaa sitä, miten asiat menivät noin. Mun puolesta sille voisi antaa aivan uuden termin: Ystävyys Ebibroitui rakkaudeksi. Kelpaisko?
noista mairittelevista sanoistasi. Mut sulle kävi kyllä nyt itsellesi, kuten himouskovaisille nyhväreille konsanaan, eli hukkasit pointin. =D Katsos vastaus (retosiseen) kysymykseesi: "Eikö kyse ollut alun pitäen siitä, että oli ystävyys, myöhemmin tuli rakkaus." kuuluu: ei. Siitä ei todellakaan ollut alun perin kysymys.
Alunperin oli kysymys siitä, voiko mihene ja naisen välillä olla pelkkää ja aitoa ystävyyttä. Tätähän alkuperäiskirjoittaja kirjoituksessaan peräänkuulutti ja epäili oman vaimonsasa ja vaimon aiemman miespuolisen ystävän osalta.
Sinun näkemyksesi on käsittääkseni se, että miehen ja naisen välinen ystävyys luonnostaan syvenee, tai liukuu, tai muuttuu tai ebibroituu (tai what ever) seksuaaliseksi mielenkiinnoksi ja rakastumiseksi. Sinä näet siis ystävyyden muuttumisen (miehen ja naisen välillä) seksuaaliseksi mielenkiinnoksi ja rakkaudeksi luonnollisena jatkumona. Tulkitsinko sinua oikein?
Itse en näe asiaa lainkaan noin. Seksuaalinen mielenkiinto ja rakkaus on toki luonnollinen asia miehen ja naisen välillä. Tietenkin. Samoin on ystävyys. Mutta ne eivät melestäni ole toistensa jatkumoita. Pikemminkin ne yleensä ovat joko-tai vaihtoehtoja. Siksi sinun ja vaimosi välillä on milestäni käynyt joko niin, että ystävys on *muuttunut* seksuaaliseksi kiinnostukseksi ja rakkaudeksi tai sitten se on ollut sitä jo alusta päitäen - ystävyyttä siis vain näennäisesti.
En toki muuten tarttuisi tähän seikkaan, mutta kun milestäni se on tuon ap:n tuskan kannalta aivan olennaista. Mielestäni hänet on tärkeää saada ymmärtämään että miehen ja naisen välillä todellakin voi olla ihan puhdasta (voi sanoa platoniseksikin) ystävyyttä, johon ei kuulu ainakaan molemminpuolista seksuaalista kiinnostusta, eikä se "syvene" siitä miksikään muuksi.
Siksi otin esiin myös miehen ja miehen taikka naisen ja naisen (tai miksei myös homo-miehen ja hetero-naisen tai lesbo-naisen ja hetero-miehen) välisen ystävyyden. Eikö ystävyys niissä tapauksissa sitten sinun mielestäsi voi olla aitoa ja niin syvää (tai vaikka eribroitunutta) ystävyyttä kuin vain ystävyys voi koskaan olla, vaikka siihen ei seksuaalisuus kuuluisikaan?
että kun määritellään, mitä tarkoittaa aito ystävyys, niin voimme katsoa missä sitä on.
Toinen kysymys on se, että ymmärrämmekö kaikki samalla tavalla aidon ystävyyden.
Kolmantena tulee se aspekti, että eivät aidon ystävyyden elementit välttämättä katoa mihinkään, vaikka rakastuisikin, saan rakkauden myötä siinä on enemmän.
Aito ystävyyshän on rakkautta, välittämistä ja huolehtimista. Rakkaudella on monia muotoja, joten päästäänkin siihen, että rakastaa voi monella tavalla, joten miksi ystävän rakkaus kuolisi, vaikka menisikin naimisiin? Eikö rakkaus syvene silloin erilaiselle ja laajemmalle tasolle?
"Sinun näkemyksesi on käsittääkseni se, että miehen ja naisen välinen ystävyys luonnostaan syvenee, tai liukuu, tai muuttuu tai ebibroituu (tai what ever) seksuaaliseksi mielenkiinnoksi ja rakastumiseksi."
Jos olen sanonut näin, niin olen sitä mieltä, jos en ole sanonut, niin olisi aika siirtyä olettamuksista siihen, mitä olen sanonut.
Lukutaitoisena näet, että ap kysymys kuului VALEHTELEEKO VAIMONI. Piste.
sitten lukemaan mua niinkuin piru raamattua. Taisit ihan tarkoiuksella jättää tuosta tekstini siteerauksesta pois sen osan, jossa kysyin "tulkitsenko sinua oikein"? Olisi riittänyt, jos olisit todennut että en tulkinnut oikein. No mikäs siinä, eipä tuo mua haittaa jos tykkäät mielummin vittuilla kuin rakntaa tästä keskustelusta jotain järkevää.
Pyytäisin sua nyt kuitenkin lukemaan ap:n kirjoituksen uudelleen ja asettautumaan hänen asemaansa: helpottaako tuo sun näkemyksesi "ystävyydestä" millään tavoin hänen asemaansa ja oloaan? Juuri siihen sinun tekstissäsi alunperinkin taruin, kun sinä kertomuksellasi ikäänkuin kaivoit maata hänen jalkojensa alta antamalla ymmärtää että ystävyys miehen ja naisen välillä on sama asia tai ainakin alku seksuaaliselle kanssakäymiselle ja rakastumiselle. Et lainkaan tunnu (edelleenkään) antavan tilaa sille toisaisialle, että miehen ja naisen välillä voi olla todella syvää ystävyyttä, niin syvää kuin vain ystävyys voi olla - ILMAN seksuaalista milenkiintoa tai "luonnollista muuttmista" sellaiseksi.
Ne ovat eri asioita.
Tottakai voi olla sekä rakastunut että ystävä. Ne eivät silti tee asiasta samaa. Voi myös olla rakastunut ja seksuaalisesti kiinnostunut ilman ystävyyttä. Toinen voi myös ällöttää ihmisenä, mutta silti tuntea seksuaalista vetoa. Variaatioita on monia. On väin tärkeää erottaa tuntemukset sekä suhteen laadut toisistaan.
Olet niin uppoutunut omaan tarinaasi ja sun ja vaimosi välsiin tunteisiin ja niiden kehittymiseen, että olet täydellisesti missannut sen, mistä täällä ylipäätään puhutaan ja miksi.
ja sä varmaan ymmärrystaitoisena nyt mun teksit luettuasi käsität, ettei välttämättä valehtele. Right? ;)
voi lukea osuuden ystävyydestämme ja miettiä, että onko siinä mitään ihmeellistä, jos ystävykset ajelevat yön jossakin vailla järkeä olevassa paikassa.
Tämä toinen nainen on edelleen ystäväni, eikä meillä ole koskaan ollut seksuaalista välillämme, joten siirrytään sitten tarinaan toinen ystäväni, täydellisen platoninen ystävyyssuhde, mutta erittäin rakastavaa ystävyyttä.
No vaikka olen mielestäsi missanut täydellisesti jotain, niin sattuupahan kuitenkin olemaan kokemusta tapauksesta jos toisesta, joten jutustlen omasta näkökannastani ja ap saa vetää mielessään yhteen kaikki nämä keskustelut ja tehdä omat johtopäätöksensä.
Saattaahan täällä olla lukijoita, joiden mielestä en ole missannut mitään, joten mielipiteet jakautuvat siinäkin asiassa.
nyt siis platoninen ystävyyssuhde tuohon toiseen naiseen onkin syvvää ja suurta rakkautta? Eikö sen pitäisikin sun logiikalla liukua luontevasti seksiin ja rakastumiseen, eli syvempään ystävyyteen? Niin sä ainakin aiemmin kerroit näkemyksistäsi. Mut ihan hyvä että vihdoin korjasit - tai ehkä ma sitten toisaan ymmärsin sua väärin. ;)
näin sanonut:
"Eikö sen pitäisikin sun logiikalla liukua luontevasti seksiin ja rakastumiseen, eli syvempään ystävyyteen? Niin sä ainakin aiemmin kerroit näkemyksistäsi."
Joten se on rivien välistä poimittua, en tiedä miksi. Automaatiosta kukaan ei ole puhunut ja siten jos näin olettaa tai käsittää, niin varmasti keskustelu ajautuu sivuraiteelle, jossa loppujen lopuksi molemmat puhuu eri asiasta tai asian vierestä.
mitä tästä sun sanomasta:
"Eihän siinä ole muusta kyse, kuin ystävyys syventyi rakkaudeksi ja sitä rataa. En tarkoittanut lämpenemisellä kullin kulman nousua, vaan nimen omaan henkistä lämpenemistä, jota seuraa tietenkin seksuaalinen puoli luonnollisesti."
Voisi muuta päätellä. Sorry nyt jos tulkitsin väärin, mut en mä edelleenkään osaa tuota millään muulla tavalla tulkita - koska niinhän tossa juuri lukee. Eikö?
että tuossa puhutaan yksilöllisestä tapahtumasta, niin se selventää. Jos ystävänä olisi ollut joku muu nainen, niin ei tuo sama kaava välttämättä olisi pätenyt siihen, eikä tuo ole mikään yleispätevä etenemiskaava edes minun kohdalla.
Yksittäistapaus. Nyt voit tulkita uudelleen tekstin.
jos olet sitä mieltä että kuvaamasi yksittäistapauksen piirteet eivät voi toistua muissa tapauksissa - siis toisin sanoen sinun ja vaimosi välisen ystävyyden etenemisen säännöt eivät ole yleistettävissä muihin suhteisiin..?
En tiedä oletko koskaan kuullut induktiivisesta päättelystä? Sen sääntöihin kuuluu, että jos jokin logiikka havaitaan yhdessä ilmiössä, se on yleistettävissä muihin vastaaviin ilmiöihin.
Eli siis oletko sitä mieltä, että "ystävyys syvenee rakkaudeksi... jota seuraa tietenkin seksuaalinen puoli luonnollisesti"
VAI
Sitä mieltä että ystävyyden täydellistymä on "täydellisen platoninen ystävyyssuhde jossa on erittäin rakastavaa ystävyyttä mutta ei seksuaalista suhdetta" - Siis ei mitään "syvenemistä rakkaudeksi, jota luonnollisesti seuraa seksuaalinen puoli"?
Koeta nyt hyvä ihminen jo päättää! :)
Kaikkihan olisi yleistettävissä, jos eläisimme pelkästään loogisesssa ympäristössä, mutta kun siihen tulee inhimillinen ympäristö, niin se ei ole enää yleistettävissä, vaan pohjautuu täysin yksilöllisen ihmisen inhimilliseen tunne/käyttäytymismalliin. Emme me ole kopioita kenestäkään.
"jos olet sitä mieltä että kuvaamasi yksittäistapauksen piirteet eivät voi toistua muissa tapauksissa"
Sanoinko näin, jos sanoin, niin tarkoitin sitä. Sanoin kyllä muodossa "ei välttämättä" kontra "ehkä". Kaikki on yleistettävissä, mutta kaikki ei mene yleistyken mukaisesti.
"että jos jokin logiikka havaitaan yhdessä ilmiössä, se on yleistettävissä muihin vastaaviin ilmiöihin."
Tuo edellinen pohjautuu siihen, että kaikki palat on saman laisia, niin se toistuu loogisesti samankaltaisena. Sitten se ihmisen yksilöllinen ominaisuusviidakko tekee yleistämisestä vastaavanlaiseen tapaukseen hiukan vaikean, eikä sitä etukäteen voi ennustaa. Mahdollisuus on olemassa, mutta niin on monta muutakin mahdolisuutta.
""Eli siis oletko sitä mieltä, että "ystävyys syvenee rakkaudeksi... jota seuraa tietenkin seksuaalinen puoli luonnollisesti"""
Minun tapauksessani olen tuota mieltä ja jonkun toisenkin tapauksessa olen tuota mieltä, jos niin kävi/käy. Välttämättä se ei mene noin, kuten minun tapauksessa.
"""täydellisen platoninen ystävyyssuhde jossa on erittäin rakastavaa ystävyyttä mutta ei seksuaalista suhdetta"""
Tämä on erilainen tapaus yksilöllisistä ja inhimillisistä tekijöistä johtuen ja toteutunut minun tapauksessa eri ihmisen kanssa, kuin vaimoni.
Mitä minun pitäisi päättää?
"minun tapauksessani olen tätä mieltä"...????
Ei helvada! =D =D
Antaas tän nyt jo olla.
samaa mieltä, kuin sinä ja ajatella samalla tavalla asioista?
:D no ei sentään, ollaan omaa mieltä ja jatketaan jollakin muulla aiheella, jos eteen tulee.
..ja kuinkas teillä sitten menee nyt??
Tarina oli kyllä sellainen että täytyy olla tosi oudot henkilöt kyseessä jos ei minkäänlaista hormoonien hyrräystä tapahtunut. Jos kummallakaan ei ollut muuta tekemistä muita tuttuja, ystäviä?? Se että ei pussattu :) ja sinä olet semmosen naisen kanss :)joka hän nyt on oppinut? No, epäilen tosi suuresti, itselleni on valehdeltu vain suojellaakseen mua..ja kun se paljastui, se oli loppu heti, ja koko ajan minä epäilin yhtä sun toista, ja niin oli etten turhasta.Menneet on menneitä ja jos se oli ennen teidän yhteis eloa ei siinä mitään..hassu on tarina mutt vähän tais olla henkilötki. Terve epäily ei ole pahasta :)
Minusta tarinasi kuulostaa siltä, että nimimerkkisi on todella osuva.
Kumpi oikeastaan on sinulle suurempi ongelma? Sekö, että epäilet vaimosi valehdelleen, vaiko se, että tämä paljastus vanhasta ystävästä mahdollisesti tuplaa hänen seksikumppaneidensa määrän - kokonaiseen kahteen?
Tunnet itse vaimosi paremmin kuin kukaan tällä foorumilla. Onko hän mielestäsi luotettava ja rehellinen ihminen? Jos ei ole, miksi ylipäätään menit hänen kanssaan naimisiin?
mustasukkaisuuteen. Mene hoitoon, ennekuin tapahtuu todella ikävää!
MITÄ VI**UA ASIA EDES SINULLE KUULUU???
Eli valehteli tai ei, asia ei kuulu sinulle, ettehän ole edes tunteneet toisianne silloin!
Joten, ANNA OLLA!!
-Tai pahimmassa tapauksessa karkoitat tuolla omistushalullasi ja mustasukkaisuudellasi (joka viestistäsi paistaa) naisen luotasi!