Tässä taas näitä mitä tehdä tilanteita. (Ehkä tarve kirjoittaa jotta saa vähän itsekin selvitettyä tilannetta?)
Oon n. 30v. mies ja tapaillu mukavaa n. 40v. naista 3kk johon olen rakastunut - ensimmäisen kerran elämässäni.
Käytännössä oon asustellut naisen luona viimeisen 1.5kk kaiken vapaan mahdollisen ajan. Takanani on vain yksi 2v. seurustelu suhde kun olin noin 22v. ja oonkin kokematon yhdessäasumisen suhteen. Seksin kanssa on ongelmia kun itselläni seisokki lopahtaa aika herkästi mutta tyttöystävä on vakuuttanut että luottamus merkitsee hänelle kaikkein eniten - hänellä on "huonoja" kokemuksia menneisyydestä miehistä, mistä ollaankin puhuttu.
Mulla todettiin paniikkihäiriö, masennus ja ahdistusta johon sain lääkityksen ja jatkossa menen terapiaan. Tyttöystävällä samantyyppisiä juttuja ja kolhuja menneisyydessä kuten itselläkin.
Ollaan puhuttu lapsista ja muustakin yhteisestä jatkosta. Mutta mua häiritsee liian vähäinen läheisyys jota kuitenkin hänen 3 kissaa saavat runsaasti. Välillä tuntuu että oon vähän kuin itsestään selvyys jolle riittää että istuu samalla sohvalla tai on talossa.
Olen sanonut asiasta mutta silti tuntuu että oon olen vain koska tarvii miehen "periaatteessa" elämään. Vai onko tää vain rakastuneen miehen tunteen paloa joka ei vain saa vastakaikua niin paljon kuin haluaisi halata/suudella rakastamaansa ihmistä?
En oikein tiedä et pitäiskö vaan yrittää puhua asiasta ja antaa ajan kulua vai oonko tässä nyt "liian" erillaisen ihmisen kanssa tekemisissä? vai oonko jotenkin läheisriippuvainen kun oon kokenut hylätyksitulemisen lapsuudessani? Myös insesti kokemuksia liittyy menneisyyteeni.
No toivottavasti jotain kuvaa/selvää saatte tosta.
Oon n. 30v. mies ja tapaillu mukavaa n. 40v. naista 3kk johon olen rakastunut - ensimmäisen kerran elämässäni.
Käytännössä oon asustellut naisen luona viimeisen 1.5kk kaiken vapaan mahdollisen ajan. Takanani on vain yksi 2v. seurustelu suhde kun olin noin 22v. ja oonkin kokematon yhdessäasumisen suhteen. Seksin kanssa on ongelmia kun itselläni seisokki lopahtaa aika herkästi mutta tyttöystävä on vakuuttanut että luottamus merkitsee hänelle kaikkein eniten - hänellä on "huonoja" kokemuksia menneisyydestä miehistä, mistä ollaankin puhuttu.
Mulla todettiin paniikkihäiriö, masennus ja ahdistusta johon sain lääkityksen ja jatkossa menen terapiaan. Tyttöystävällä samantyyppisiä juttuja ja kolhuja menneisyydessä kuten itselläkin.
Ollaan puhuttu lapsista ja muustakin yhteisestä jatkosta. Mutta mua häiritsee liian vähäinen läheisyys jota kuitenkin hänen 3 kissaa saavat runsaasti. Välillä tuntuu että oon vähän kuin itsestään selvyys jolle riittää että istuu samalla sohvalla tai on talossa.
Olen sanonut asiasta mutta silti tuntuu että oon olen vain koska tarvii miehen "periaatteessa" elämään. Vai onko tää vain rakastuneen miehen tunteen paloa joka ei vain saa vastakaikua niin paljon kuin haluaisi halata/suudella rakastamaansa ihmistä?
En oikein tiedä et pitäiskö vaan yrittää puhua asiasta ja antaa ajan kulua vai oonko tässä nyt "liian" erillaisen ihmisen kanssa tekemisissä? vai oonko jotenkin läheisriippuvainen kun oon kokenut hylätyksitulemisen lapsuudessani? Myös insesti kokemuksia liittyy menneisyyteeni.
No toivottavasti jotain kuvaa/selvää saatte tosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä teitä jäytää vaan epävarmuus, ette rohkene elää täysillä suhdettanne vaan hyssyttelette siinä sohvalla kissojen kanssa. : )
Ei ihme, jos kerran olette kokeneet kovia menneisyydessänne.
Mutta menneisyyden ei saa antaa hallita nykyisyyttä, siitä on osattava päästää irti.
Kannattaa jutella ja paljon, avoimesti vaan kaikesta mukavasta ja kaikesta mikä vaivaa tai askarruttaakin. Mitä enemmän puhutte, sitä taitavammiksi harjaannutte siinäkin hommassa ettekä sitten enää ujostele tarttua arkaankin aiheeseen koska tunnette toistenne ajatusmaailman ja luotatte toisiinne.
Toivottavasti koette saavanne tukea toinen toisiltanne myös sen paniikkihäiriön suhteen, mutta ette ylläpidä sitä rajoittamalla elämäänne sen takia. Hoitakaa lääkitykset sun muut kuntoon, käsitelkää menneet haamut pois päiväjärjestyksestä ja uskaltakaa elää onnellisina ja luottavaisina vierekkäin.
Kyllä siitä hyvä tulee kun ette anna periksi vaan otatte pieniä askelia toisianne kohti. Sullakin on lupa kurkottaa kissojen yli naistasi kohti ja koskettaa häntä, heittäytyä hänen hyväiltäväkseen. Opetelkaa sitäkin puolta vähän kerrallaan. Onnistumisten kautta se luottamus ja turvallisuudentunnekin syvenee.
Rohkeutta ja uteliaisuutta!
Kiitos neuvoista, pienin askelin ja päivä kerrallaan eteenpäin.
Rakastakaa toisianne!