Vihdoinkin!

Löysin syyn mun ylipainoon!

Mä yritän kiihkeästi syömisellä täyttää sitä astiaa, joka jäi lapsuudessa tyhjäksi (tai ainakin vajaaksi). Mutta se astia on pohjaton. Vaikka herkkujen syöminen tuntuisi parhaimmalta keinolta astiaa täyttää, ei se sitä ole. Itsensä hemmottelu herkuilla on lohdun hakemista. Lohtua mihin? Miksi näin aikuisena ja onnellisena kaipaan yhä sitä äidin rakkautta ja syliä? Me kannetaan koko elämä mukana pikkulapsen tunteita, ne ei häviä yhtään mihinkään.

Siinäpä se lyhykäisyydessään ;)

Miettikääpäs syntyjä syviä, josko tapauksia olis muitakin kun mä?
3443
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

...että nyt sinun pitäisi löytää jotakin sen syömisen tilalle. Harrastus, uusia ihmissuhteita tai jotakin muuta, mikä täyttäisi syömisen jälkeen jäljelle jäävän tyhjiön.

Olet varmasti oikealla tiellä.
Onnistumista toivotan ja tsemppiä!

Äänestä

paljon, jotka varhaislapsuudesta saakka ovat kantaneet mukanaan ongelmia, jotka sitten tulevat esiin syömisenä ja ylipainona. Itselläni on sama suunnaton kaipuu jotain tukahduttetua tunnetta kohtaan.

Olen juuri ollut kurssilla, joissa käsiteltiin näitä asioita ja etsittiin keinoja päästä lapsuuden kokemuksista eroon. Toki ongelmia voi olla muitakin, jokaisella omansa. Holtittomaan syömiseen löytyy syy pään sisältä. On hienoa, että nyt on tarjolla laihduttamisen tueksi myös mielen hoitoa. Kallista, mutta jokaisen euron arvoista oli ainakin minulle.

Äänestä
  • Minulla auttoi elämän muutos: muutto, uusi työ ja uudet kuviot sellaiseen suuntaan, mitä olen aian halunnut. Vanhoissa kuvioissa pyöriminen oli stressaavaa ja turhauttavaa. Kyllä nyt laihduttaminenkin onnistuu.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


910 kirjoitti:

Löysin syyn mun ylipainoon!

Mä yritän kiihkeästi syömisellä täyttää sitä astiaa, joka jäi lapsuudessa tyhjäksi (tai ainakin vajaaksi). Mutta se astia on pohjaton. Vaikka herkkujen syöminen tuntuisi parhaimmalta keinolta astiaa täyttää, ei se sitä ole. Itsensä hemmottelu herkuilla on lohdun hakemista. Lohtua mihin? Miksi näin aikuisena ja onnellisena kaipaan yhä sitä äidin rakkautta ja syliä? Me kannetaan koko elämä mukana pikkulapsen tunteita, ne ei häviä yhtään mihinkään.

Siinäpä se lyhykäisyydessään ;)

Miettikääpäs syntyjä syviä, josko tapauksia olis muitakin kun mä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu