Olenpa pistänyt yllätyksekseni merkille, että miehille näyttää ikäkriisi pukkaavan päälle useammin ja näyttävämmin kuin naisille.
Kolmekymmentä vuotta tuntuu olevan virstanpylväs, jolloin mies alkaa tosissaan pelkäämän vanhenemista. Sen jälkeen aletaan vakuuttelemaan että "olen nuorekkaampi kuin mitä numerot kertovat" "olen ikästäni nuorekkaampi" "ikä on vain numeroita" "olen hyvinsäilynyt päälle kolmekymppiseksi" "kukaan ei ikinä usko kun kerron oikean ikäni" jne jne. Ihme vakuuttelua toisille, mutta kuitenkin sitä kautta vakuuttelua lähinnä itselleen, että näyttäisi jotenkin nuorekkaammalta kuin mitä oikeasti on. Tottahan toki ihmiset kohteliaasti sanovat minkä tietävät että toinen haluaa kuulla. Ja kun kuitenkin...suurin osa ihmisistä näyttää ihan ikäisiltään, vaikka itse kuvittelisivat olevansa kuinka nuorekkaita. Eihän sitä välttämättä itse edes tajua, kun on joka päivä elämänsä ajan lärvinsä nähnyt peilistä, että silmäluomet on alkanut hieman roikkumaan. Jotkut eivät tosin vaan halua näyhdä totuutta. Ihmetyttää vaan sellainen että ensimmäiseksi alkaa vakuuttelu, kuinka ei näytä päivääkään yli kolmekymppiseltä.
Juuri nämä kolmekymppiset miehet, jotka pelkäävät vanhenemista, alkavat myös etsimään itseään 3-10 vuotta nuorempaa kumppania. Vain tasapainoinen, fiksu, itsensä ja ikänsä hyväksyvä mies etsii omanikäistään (ja heitäkin luoja kiitos löytyy!).
Naiset ehkä miettivät jotain yksittäisiä ulkonäkökysymyksiä läpi elämänsä, mutta itseään etsiville miehille sen sijaa iskee todellinen paniikki kolmekymppisenä ja se paniikki jatkuu ilmeisesti kuusikymppiseksi asti.
Höllätkää vähän ja hyväksykää itsenne, ikänne, ja sen että näytätte ikäisiltänne. Ei naisetkaan mitään kehittymättömiä ikiteinejä rinnalleen kaipaa...
Kolmekymmentä vuotta tuntuu olevan virstanpylväs, jolloin mies alkaa tosissaan pelkäämän vanhenemista. Sen jälkeen aletaan vakuuttelemaan että "olen nuorekkaampi kuin mitä numerot kertovat" "olen ikästäni nuorekkaampi" "ikä on vain numeroita" "olen hyvinsäilynyt päälle kolmekymppiseksi" "kukaan ei ikinä usko kun kerron oikean ikäni" jne jne. Ihme vakuuttelua toisille, mutta kuitenkin sitä kautta vakuuttelua lähinnä itselleen, että näyttäisi jotenkin nuorekkaammalta kuin mitä oikeasti on. Tottahan toki ihmiset kohteliaasti sanovat minkä tietävät että toinen haluaa kuulla. Ja kun kuitenkin...suurin osa ihmisistä näyttää ihan ikäisiltään, vaikka itse kuvittelisivat olevansa kuinka nuorekkaita. Eihän sitä välttämättä itse edes tajua, kun on joka päivä elämänsä ajan lärvinsä nähnyt peilistä, että silmäluomet on alkanut hieman roikkumaan. Jotkut eivät tosin vaan halua näyhdä totuutta. Ihmetyttää vaan sellainen että ensimmäiseksi alkaa vakuuttelu, kuinka ei näytä päivääkään yli kolmekymppiseltä.
Juuri nämä kolmekymppiset miehet, jotka pelkäävät vanhenemista, alkavat myös etsimään itseään 3-10 vuotta nuorempaa kumppania. Vain tasapainoinen, fiksu, itsensä ja ikänsä hyväksyvä mies etsii omanikäistään (ja heitäkin luoja kiitos löytyy!).
Naiset ehkä miettivät jotain yksittäisiä ulkonäkökysymyksiä läpi elämänsä, mutta itseään etsiville miehille sen sijaa iskee todellinen paniikki kolmekymppisenä ja se paniikki jatkuu ilmeisesti kuusikymppiseksi asti.
Höllätkää vähän ja hyväksykää itsenne, ikänne, ja sen että näytätte ikäisiltänne. Ei naisetkaan mitään kehittymättömiä ikiteinejä rinnalleen kaipaa...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itselläni meni "ikäkriisi" niin, että noin 35v asti naiste olivat yleensä itseäni vanhempia, koska harvoin löytää fiksun ja muustakin kuin ulkonäöstä välittävän naisen.. Nykyään naiset ovat oman ikäisiä, nuorempia tai vanhempia, riippuen kuinka fiksuja he ovat..
"alkavat myös etsimään itseään 3-10 vuotta nuorempaa kumppania."
Minusta näyttää siltä, että yleensä tämä ei ole ongelma alle kolmikymppisille naisille eikä se heitä häiritse vaan heille kelpaa ihan hyvin muutamaa vuotta vanhempikin mies, jolla enemmän kokemusta, rahaa, asemaa, jne...
Jos mies haaveilee perheestä, niin eikö ole luonnollista että katseet on kääntyneet alle kolmikymppisiin naisiin? Vanhemmillahan on jo lapset saatuna tai sitten myöhäistä lapsia vakaaseen parisuhteeseen hankkiakaan.
Et taida kauheasti naisista tietää? Kannattaisi sitten opetella viimeistään nyt. Monet naiset ovat nykypäivänä ensisynnyttäjiä vasta 37-38-vuotiaana.
Ja aika moni päälle kolmekymppinen nainenkin vielä haluaa perheenäidiksi, ihan siinä missä mieskin perheenisäksi. Vielä lähemmäs viisikymppinenkin nainen voi hankkia lapsia. Että älä puhu asiasta, jos et tiedä siitä mitään.
Toisaalta taas moni nainen on ulkoistanut synnyttämisen halvan tuonannon maahan ja tekee uraa.. Lapsi haetaan sitten esim. Kiinasta ettei ura ja vartalo kärsi, samalla status nousee..
Jos tapaan kolmekymppisen naisen, joka haluaa äidiksi, niin kyllähän hän on sitten ensisynnyttäjänä jo noin kolmevitonen, koska ei minun mielestäni lapsia kannata hankkia ihan lyhyen tuttavuuden jälkeen. Pitäisi saada elää ensin aikansa ilman mitään paineita lapsista.
Ja tuossa on sitten se riski että nainen haluaa nimenomaan äidiksi enemmän kuin sen miehen elämänkumppanikseen. Joten tuon takia ei juurikaan kiinnosta tutustua paljon yli kolmikymppisiin naisiin vakava suhde mielessä.
No jos nainen jättää "uransa", niin pihi suomalaismieskö se elättää koko perheen? Juu, niin varmaan. Sen ihmeen kun näkisi keskivertoperheessä.
Kyllä suomalaismies odottaa, että nainen (yleensä matalammasta) palkastaan maksaa puolet kaikista talouden viuluista ja sen päälle vielä tekee ne kaikki kotihommat, hoitaa ne ipanat ja siinä sivussa vielä ison ipanankin, eli miehen.
Että siinä sinulle tasapuolisuutta. Itse olen sitä mieltä, että naisten tasa-arvo on mennyt jopa taaksepäin. Nainen hoitaa kaikkien perinteisten "naistentöiden" päälle nykyään vielä tasapuolisesti rahantuomisen taloon siinä missä mieskin. Ennen naisella ei sentään ollut sitä velvoitetta.
Ihan miten vaan haluat asiat itsellesi uskotella.
Mutta onpa ahdasmielistä ajattelua.
laisinkaan samassa maassa? Missä tuo kuvailemasi tasa-arvon paratiisi on, jossa naiset maksavat keskimäärin puolet kuluista?
Kyllähän se on niin, että nykyään huonoimmassa asemassa on keski-ikäinen, työssäkäyvä, hetero, lihaa syövä, preheellinen mies..
Tämä ryhmä on se joka maksaa suurimmat verot ja saa vähiten takaisin..
Nykyään on kotityöt ns. yhteisiä töitä ja päälle on sitten vielä miesten työt..
Minä ainakin sovin puolisoni kanssa, että hän saa jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja sen jälkeen mennä opiskelemaan lisää..
Verotus vaan ei suosi tätä mallia..
Missä nämä lapsettomat, perheenperustamisesta haaveilevat 37-38-vuotiaat naiset oikein lymyävät? Taitavat kaikki jo olla naimisissa tai eronneita yksinhuotajia. Elleivät sitten rimaansa taivaissa pitäviä ikuisia vanhoja piikoja, mutta heitä ei lasketa.
Mikä ajatus on mielestäsi niin ahdasmielinen? Sekö, että toivon lapsien syntyvän vakaaseen parisuhteeseen, jossa ensihuumat on ohitettu.
Ihan rauhassa jeesustelet. Hanki kuule perhe vaikka viisikymppisenä ja 18-vuotiaan eukon kanssa, kun omat huumasi on mennyt ohi ;-)
nimi miestä pahenna?;)
Mutta hyviä hedelmöityshoitoja vaan kaikille naisille. Ettehän te miestä välttämättä lasten saamiseen tai kasvattamiseen tarvi.
Lapsen voi saada ilman parisuhdetta, mutta kyllä se mies aika oleellinen osa sitä kuviota on. Sitä paitsi vanhanaikainen menetelmä on huomattavasti mukavampi kuin hedelmöityshoito..
ja ne rimat pitäis laskea niin että päätyy parissa vudessa yh:ksi. Ei kaikilla edes kiinnosta, nyt kärjistän, ruma tunnekyvytön petturijuoppo, jollaisia suurin osa suomalaismiehistä on. Yksin elämiseenkin tottuu ja siinä on paljon hyviä puolia, aina se huonon suhteen voittaa.
Olen nykyisin yksin, koska olen liian herkkä ja tunteva. Täysin raitis olen myös, enkä aivan hirveän näköinenkään.
Totesin vain etten pärjää parisuhteessa jossa kävellään koko ajan yli. Siksi siis yksin ja taidan pysyä tässä tilassa. Ikävää kun kaikki aina yleistävät.
Itseasiassa nyt kun mietin niin tuttavistani on ainoastaan yksi pettänyt vaimoaan ja hänkin vain kerran. Ilmeisesti liikut eri seurassa.
Ollaan sentään jostain asiasta samaa mieltä.
Ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa muuten on 28 vuotta ja siinä siis mukana kaikki teiniäiditkin.
Ihmetyttää kyllä miksi naiset haluavat lykätä lasten hankintaa kovin pitkälle. Kun kolmikymppisenä miehenä alkaa epäilyttää, että on jo liian vanha ja väsynyt isäksi, niin miten hitossa naiset jaksavat?
No kuinkas sinä tiedät niin hyvin tuon lapsettomien alle nelikymppisten naisten tilanteen, kun naimisissa näytät olevan? Ja miksi sinua edes se niin kiinnostaa, jos naimisissa kerran olet?
Naisen on opiskeltava paljon enemmän kuin miehen, jotta saavuttaisi edes jonkinmoisen palkkatason, koska pelkästään miehen palkalla ei talous yleensä tule toimeen. Eikä suomalaismies halua, että naiset "siipeilevät". Pitkä koulutus lykkää taas lastenhankintaa. Kuten ymmärtänet?
Toisaalta, alle kolmekymppiset miehet yleensä itse tykkäävät pörrätä eikä asettua aloilleen. Nainen siis voi joko lykätä opiskeluitaan/jättää opiskelut väliin ja hankkia lapsen nuorena jonkun vanhan käppänän kanssa joka haluaa asettua (mutta joka ei siis enää jaksa kunnolla olla isänäkään), hankkia sitten lapsi joskus kypsällä iällä tasapainoisessa suhteessa, jäädä kokonaan lapsettomaksi, taikka tosiaan hankkia se lapsi yksin sitten kun siltä tuntuu.
Itse olen siirtynyt työelämään 22-vuotiaana ja olen sitä mieltä että suurin osa ei tarvi tätä pidempää koulutusta.:) Enkä olisi pahoillani, jos omat lapseni olisivat jo tässä vaiheessa aloittamassa omaa koulutaivaltaan.
Alun perin minua tässä threadissä ärsytti väite, että miehet pelkäävät omaa vanhenemistaan, jos etsivät itseään nuorempia naisia. Ei ainakaan omalla kohdallani. Enemmänkin on niin, että kun on 15 vuotta kerännyt oman ikäisiltään pakkeja ja rukkasia, niin nyt ollakseen tasapainoinen pitäisi etsiä niitä omanikäisiä.
oon 23v. ei kiva.
olethan nainen parhaassa iässä vielä pitkään ja 30v on vielä kaukana.