Miten omaisuuden jako ihan käytännössä tapahtuu?
Meillä ei muuta omaisuutta kuin miehellä kesämökki, ei avioehtoa. Olen ajatellut, että jos mies hoitaa eron asiallisesti eikä rupea itse riitelemään käytännön järjestelyistä ja vähistä tavaroista, niin en itse esitä mitään vaateita mökin suhteen.
Mutta jos menee kenkkumaiseksi, niin sitten ajattelin tätä "mökkikorttia" käyttää. Mikäs sitten on käytännön menettely? Jonkun pitää arvioida mökin&tontin hinta? Kenen, miten? Ja minulleko sitten siitä periaatteessa kuuluisi puolet arvosta (jos/kun ei muuta omaisuutta eikä velkojakaan)? Mutta kun mies käytännössä rahaton, niin millä ajalla ja miten ihan käytännössä siitä sitten jotain cashia saisin?
Ei sitten kiitos kommentteja, että täällä sitä vaan rahaa ajatellaan. Ajattelen kyllä ennen kaikkea ihan muuta - mutta toivoisin että tältä foorumilta löytyisi vastaus tähän konkreettiseen kysymykseen, josta en itse vielä oikein mitään tiedä.
Meillä ei muuta omaisuutta kuin miehellä kesämökki, ei avioehtoa. Olen ajatellut, että jos mies hoitaa eron asiallisesti eikä rupea itse riitelemään käytännön järjestelyistä ja vähistä tavaroista, niin en itse esitä mitään vaateita mökin suhteen.
Mutta jos menee kenkkumaiseksi, niin sitten ajattelin tätä "mökkikorttia" käyttää. Mikäs sitten on käytännön menettely? Jonkun pitää arvioida mökin&tontin hinta? Kenen, miten? Ja minulleko sitten siitä periaatteessa kuuluisi puolet arvosta (jos/kun ei muuta omaisuutta eikä velkojakaan)? Mutta kun mies käytännössä rahaton, niin millä ajalla ja miten ihan käytännössä siitä sitten jotain cashia saisin?
Ei sitten kiitos kommentteja, että täällä sitä vaan rahaa ajatellaan. Ajattelen kyllä ennen kaikkea ihan muuta - mutta toivoisin että tältä foorumilta löytyisi vastaus tähän konkreettiseen kysymykseen, josta en itse vielä oikein mitään tiedä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voit tietysti luopua mökistä kun teette osituksen mutta sulle kuuluis siitä puolet kiinteistövälittäjä voi tehdä arvion mökistä ja tontista.
Jos se on miehen nimissä ja maksama, älä ala turhaan taistelemaan. Jäät miinukselle. Paitsi jos olette olleet tosi kauan aviossa ja on lapsia.
Olemme olleet yli 10 vuotta naimisissa, on lapsia (jotka jäämässä minulle). Ja mökki on miehen perimä, ei ostama.
... eli lasketaan molempien netto-omaisuudet, esim:
mies: 60.000 EUR mökki, 20.000 EUR auto, 10.000 EUR velkaa
sinä: ei mitään
yhteistä: irtaimisto 20.000 EUR
mies: 60 20 20/2 - 10 = 80.000
sinä: 20/2 = 10.000 EUR
Voit vaatia tasinkoa mieheltä 35.000 EUR, jonka maksamisen jälkeen teidän molempien nettovarallisuus on 45.000 EUR
Voit olla vaatimatta tasinkoa, jos niin tahdot. Miehesi etu on, että se kirjataan ositussopimukseen ... ellette tekisi lainkaan ositussopimusta, voit vaatia ositusta jonain päivänä "takautuvasti".
Oletko varma että perintömökki on mukana osituksessa ... tarkoitan, että se on voitu testamentilla jättää avio-oikeuden ulkopuollle. Ellei testamenttia, se on mukana kuten yllä.
Mökin arvon voi saada kiinteistövälittäjältä.
Mutta kun se ei mene takuuvarmasti näin. Voit joutua tappelemaan pitkään, jos mökki on miehen ostama ja omistama. Siinä se raha hupenee. Laissa on kummia kiemuroita, jopa lainhuuto voidaan kumota yhteiseen omaisuuteen, jos vain toinen tarpeeksi valehtelee.
Kyllä se takuuvarmasti on noin ... osituslaskelma ja tasingon määräytyminen ... ELLEI ositusta kohtuullisteta, johon voi syynä olla esim. lyhytkestoinen avioliitto.
Enhän minä yllä mitään ollut vielä jakamassa, pelkästään määritettiin tasingon määrä.
Jos mökki on miehen ostama ja omistama, ovat lainhuudot luonnolisesti hänen nimissään. Ja kyllä, mökki on ja pysyy hänen omaisuutenaan, ei sitä ole pakko myydä saati eksälle luovuttaa puolikasta.
MUTTA sen mökin arvo on osituslaskelmassa nostamassa miehen varallisuutta, mitkä tasingolla tasataan. Se miten mies tasinkonsa suorittaa on hänen asiansa ... vaikka sitten parilla rekka-autolastillisella kukkamultaa.
Hyvä tietää, että jos ositussopimusta ei laadita, niin ositusta voi vaatia takautuvastikin (vai mitä tasitusta se nyt olikaan, tahtoo nöösillä mennä vielä termit sekaisin;-)
Itse haluaisin riidattoman eron, mutta koskaa mieheni on erossa aloitteen tehnyt osapuoli, niin haluan kyllä tietää oikeuteni ja pitää jotain kortteja takataskussa siltä varalta että mies alkaakin oikutella jostain käytännön asiasta. Eroaminen kai aika usein nostaa ihmisissä aika raadollisia piirteitä esiin. Siksi mietin etten minäkään voi tuudittautua siihen uskoon, että kaikki käytännön asiat sujuisivat riidatta, vaikka sitä toivonkin...
Juu, erotessa varmasti ajoittain jokaisen mieleen tulee halu kostaa, pelko "huijatuksi tulemisesta", huoli tulevaisuudesta (myös taloudellisesti), pettymys suhteen kariutumisesta, ja paljon muuta...
Ei mielestäni niitä tunteita syytä hävetä, tai väkisin tukahduttaa -- kuuluvat eroon, niin ikävää kuin onkin. Eikä tilannetta varmasti helpota jos toinen ollut aloitteellinen erossa ... vaikka en ainakaan minä tahtoisi elää avioliitossa missä toinen sietää minua "pakosta", velvollisuudentunteesta, saati säälistä ... jos rakkautta ei ole (ja vakuuttunut ettei tulekaan, eli kyse muusta kuin joka suteeseen kuuluvista "kriiseistä"), parempi tehdä aloite...
En tiedä auttoiko yhtään...
Noh, sitten ne käytännön asiat. Kun niiden setviminen alkaa ... on se hetki kun ne omat tunteet yritettävä pistää "jäähylle". Niitä hetkiä on kun sovitaan:
- osituksesta ja erottelusta (ensin määritetään siis omaisuudet ja lasketaan se tasinko, sitten ruvetaan ositusta suorittamaan, joka tarkoittaa mitä kumpainenkin saa ja miten tasinko suoritetaan, jos sitä vaaditaan tai on tulossa lainkaan)
- lasten huoltajuudesta
- lasten tapaamisista
- lasten elatuksesta
Ja parasta mitä itselleen voi tehdä kun noista keskustellaan ja sovitaan, on tietää mistä on kysymys, mitä laki asiasta sanoo, pysyä rauhallisena mutta ei alistuvana (oikeudenmukaisuus mielessä myös ... tyyliin "vaadinko vanhoja opintolainojani otettavaksi osituslaskelmaan vai en, vaikka oikeus siihen olisikin").
Niin, ja kun lapsista kyse ... ei missään olosuhteissa ja koskaan kostaa toiselle heidän kauttaan -- mikä itsestäänselvyydestään huolimatta tunnemyrskyissä joskus tuppaa unohtumaan.
Toivon että erosi käytännön asiat sujuvat, ja löydät uuden onnen toivuttuasi tästä "kokemuksesta" ... joka kurjuudestaan huolimatta kasvattava. Katsos, erehtyminen ja virheiden tekeminen on inhimillistä ... niiden toistaminen on typeryyttä.