Lähdin lapsuudenkodistani selässäni reppu ja repussa mitta.
Sillä mittasin itseäni ja aina tuli tulos: Ei riitä, ei riitä.
Sitten löysin uuden mitan.
Se sanoi: Riittää, riittää hyvinkin.
Silloin ymmärsin, mittani oli virheellinen. Sen ainoa lukema oli, Ei riitä.
Vein sen takaisin ja äitini hämmästyi.
Ei se virheellinen ole. Se on perintömitta ja kulkenut suvussa jo kauan.
Sillä mittasin itseäni ja aina tuli tulos: Ei riitä, ei riitä.
Sitten löysin uuden mitan.
Se sanoi: Riittää, riittää hyvinkin.
Silloin ymmärsin, mittani oli virheellinen. Sen ainoa lukema oli, Ei riitä.
Vein sen takaisin ja äitini hämmästyi.
Ei se virheellinen ole. Se on perintömitta ja kulkenut suvussa jo kauan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Upea runo, aurinkoista kevättä sinulle.
Kiitos upeasta runostasi!
Ja niin totta. Hienoa, että löytyy vahvoja ja ennakkoluulottomia ihmisiä, jotka uskaltavat. Niin paljon meihin tarttuu "perintönä" negatiivista. Niin turhaan.
Ihanaa, että jaoit runosi kanssamme, lämmin kiitos siitä!
Antoisaa kevättä, avoimin mielin!!
Totuudenmukainen oli runosi.
Toinen hyvä on "Kulkurin iltatähti":
Ei kotini ovi ees narahtanut,
poika kun maailmalle lähti.
Synkkänä poikaa se tuijotti vain,
yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti,
kulkurin iltatähti.
Ei taattoni neuvoja tarjonnutkaan,
poika kun maailmalle lähti.
Moitetta matkani neuvoksi sain,
yksi ei moittinut, ymmärsi vain:
Kulkurin iltatähti,
kulkurin iltatähti.
Ei äitini evästä antanut, ei,
poika kun maailmalle lähti.
Kieltävän katseen vain evääksi sain,
yksi ei kieltänyt, armahti vain:
Kulkurin iltatähti,
kulkurin iltatähti.
Ei tyttöni huivia heiluttanut,
poika kun maailmalle lähti.
Syytökset sydämen muistoksi sain,
yksi ei soimannut, syyttänyt lain:
Kulkurin iltatähti,
kulkurin iltatähti.
Runosi sai mieleeni menneitä muistoja, vaikka ei niin kauniitakaan. Sydämeni värähti...
Olipas aivan tismalleen, ja hienosti kirjoitettu.