Ei näitä kannata näköjään lukea jos ei ole mitään uskottomuus ongelmia :D tulin ihan vainoharhaseksi ja nyt ärsyttää kun luin.
Tekee mieli plarata kaikki ukkoni tavarat läpi ja vetää sitä turpaan. Vaikka ei hän ole ainakaan kiinni jäänyt mistään. Heh.
Tekee mieli plarata kaikki ukkoni tavarat läpi ja vetää sitä turpaan. Vaikka ei hän ole ainakaan kiinni jäänyt mistään. Heh.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aivan, ja ihan varmasti seassa on hyvinkin sairaalloisen mustasukkaisten ihmisten sepustuksia ja luulotteluja. Mutta toki oikeitakin tilityksiä, ehkä hyvä kanava sellaiselle vaikka petetylle purkaa vihaansa ja pahaa oloaan.
Toisaalta pettäjienkin soisi voivan kirjoittaa ja tilittää tuntojaan, mutta se onkin sitten jo vaikeampaa, kun kööri iskee kimppuun :)
kirjoittaisipa joku pettänyt tänne jotakin. Jotakin rehellistä ja aitoa eikä mitään tyyliin "etsin itseäni ja viina vei". Jospa joku pettäjä kertoisi, mitä tapahtui ilmitulon jälkeen, kuinka asioita käsiteltiin, mihin lopputulokseen tultiin. Ja ennenkaikkea - niitä aitoja ja todellisia omia tunteita kaikesta tapahtuneesta.
Sellaiset viestit kiinnostavat petetyksi tullutta (kuten minä). Omalta pettäjältäni en kunnon vastauksia saa.
lukea samoista asioista. Olen jopa miettinyt, että ovatko pettäjät persoonallisuudeltaan sellaisia ihmisiä , että heidän on vaikea eritellä tunteitaan ja käsitellä niitä. Jossakinhan se mättää kun ihminen pettää. Esimerkiksi se, että kun lapset tulevat murrosikään, tulee pettämisissä tilastollisesti piikki ylöspäin. Tämä voisi kertoa esim. siitä ,että oman ikääntymisen ja murrosikäisen kohtaaminen on vaikeaa ????
Enpä usko että tuollaisesta on kyse, heillä ei vain ole tarvetta olla täällä ja toisaalta eivät varmaan kauaa viihdykään, koska asialinjahan tarkoittaisi sitä, että tulisi niitä asiallisiakin juttuja ja kommentteja. Silloin voisi keskustellakin. Mutta pääosin tulee kyllä melkoista hmmm sanahelinää :)
Niin naiivi tuskin kannattaa olla , että kuvittelee, että vain petetyt olisivat niin fiksuja, että osaavat keskustella. Eihän se niin mene, näissäkin jutuissa, mitä täällä näkee on vielä paljon muutakin takana. Voi olla, että jutut muuttuisivat täysin, jos rinnan olisi sekä pettäjän kirjoitus, että petetyn kirjoitus. Ihmisluonteeseen kuuluu myös se, että asioita selvitetään vähän itselle suotuisampaan suuntaan. Ja se on hyvin ymmärrettävääkin, jos on tullut loukatuksi ja sydäntä särkee. Niinhän me kaikki teemme, vaikka kuinka yritämme olla objektiivisia, emme siihen pysty. Toisella voi aina olla joku katsantokanta, jota emme ymmärrä. Mutta se on silti hänen omansa.
Tuli vaan mieleen, sillä useinhan juuri siinä iässä, kun lapset alkavat olla vähemmän lapsia, puolisot etääntyvät.. silloin on vaan ajan kysymys, joilloin tapahtuu jotain, jos siis liitolle ei älytä tehdä jotain. On vain ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä, kunhan saa vain olla turvallisesti rauhassa ja on sitten niitä, jotka haluavat elämäänsä välillä jotakin muutakin. Niiden tarpeiden yhteensovittamisesta kai näissä asioissa on loppujen lopuksi kysymys.
Senhän huomaa jo lapsistaan, toinen viihtyy kotona, toinen haluaa kokea. Erilaiset ihmiset voivat rakastua ja lasten tekeminenkin onnistuu ihan hyvin, oikeastaan se on ihannetilanne, sillä sanotaanhan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Mutta sitten voikin tulla se aika, jolloin se ei enää toimi, silloin olisi kasvun paikka, ja huom ! molemmille.
En puolustele pettämistä, mutta en myöskään laakereilla lepäämistä, jos toisella on ihan selvästi tarve muuhun.
se jäi taas kertomatta. Jos ei sovita enää yhteen niin ei. Mutta pettäminen , siis ymmärrtkö VALEHTELU , pettäjä tekee päätöksensä mutta ei anna puolisolleen sitä mahdollisuutta.
Hyväksytkö sinä sen että puolisosi valehtelee sinulle jatkuvasti ? Tuskimpa. Tällainen kielletynhedelmän vaaliminen näyttää olevan tosi yleistä kunnes se posahtaa omaan niskaan. Keneltäkään ei todellakaan saa suoria vastauksia vai pyöritellään asioita ja kiemurrellaan kuin mato koukussa.
No jos joku ihminen, oli sitten puoliso tai ystävä, valehtelee ja tekee vielä sitä siinäkin vaiheessa, kun asioita yritetään selvittää, miksi jatkaa sitä ihmissuhdetta ? Varsinkin, kun se tuottaa itselle vain harmia ja mielipahaa,. Miksi silloin enää takertua ? Jos siinä vaiheessa vielä jää, se on oma valinta.
Yrittää kyllä selviä sotkujaan paremminkin.
Sen vain nään ,että on tullut tehtyä jotain minkä selvimiseen ja vastuunkantamiseen rahkeet juuri ja juuri saattavat riittää. Kun se järki olisi ollut silloin aikoinaan päässä eikä alakerrassa olisivat asiat toisin. Tehty mikä tehty. Tiedän tasan tarkkaan ,että voin tästä lähteä tai heittää toisen ulos milloin haluan.
Mutta ei se minun pahaaoloani ja tapahtunutta poista.
Siksipä yhä kysyn pettäjän touhuilun ongelmaa. Puhuuko siinä aivan rehellinenkin ihminen itsensä pyörryksiin himojensa kanssa?? Ts. itsepetos ?
Niin, vai onko se halu muualle siellä vieläkin ? ja mistä se johtuu ? se salaisuus on sittenkin siellä teidän kahden välisessä suhteessanne, sanomattomissa ajatuksissa, odotuksissa, hänen omissa odotuksissaan, kenties hän on kykenemätön käsittelemään niitä, kenties hän ei edes halua, kenties hän ei uskalla sanoa niitä sinulle tai hän vaistoaa sinussa jotain, hän ei pysty vastaamaan odotuksiisi tai sinä et hänen.. lista on loputon. Ja vain rehellisellä keskustelulla se selviää, mutta siinäpä se onkin, syntyykö sitä, onko luottamusta enää, onko uskallusta, molemmin puolin. Niinhän se ei mene, että toinen tuntee loppuikänsä olevansa syntipukki, siitä seuraa vain uusi kriisi, sitten joskus. Ja toisenkin on vaikea antaa anteeksi ja jos peittelee sitä, senkin löytää edestäpäin.
Mutta voi olla niin yksinkertaista, himot ja seksin tarve, viehätys. En ole pettäjä enkä mies, en edes petetty, mutta seurannut paria tapausta läheltä ja keskustellut niistä asioista aika paljon molemmanlaisten kanssa. Kukaan ei sitä sinulle pysty sanomaan, ehkä ei miehesi itsekään.
yleensä aina tunnemme jollakintapaa itsemme syyllisiksi (sattuu hirveästi), sellainen ihmisen psyyke on. Samoin kuin masentunut tuntee yleensä valtavaa syyllisyyttä. Luulen, että kuinka paljon tahansa olet sivusta seurannut (huom! sivusta) et tiedä etkä ole se paras neuvoja. Kiitos vaan, mutta lueppa vastauksesi , jos sen kokoaa yhteen lauseeseen :Kaikki voi olla ihan mitä vaan. Sanoisi, että helvetti kuinka tässä on asioita puitu ja väännetty ja käännetty. Sanon vain rakasta lähimmäistäsi(myös puolisosi on lähimmäisesi) älä petä häntä.
Olet oikeassa, jokaisella on tunteensa ja hän tietää ne itse parhaiten. Ja jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Ja tällaisillä palstoilla tietysti tuo helpotusta se, että keskustelee sellaisten kanssa, joilla on sama ongelma tai kokemus. Se auttaa ihan varmasti. Mutta, jos haluaa ymmärtää myös vastapuolta, hänen tekojaan ja motiivejaan tai toisia ihmisiä siinä asiassa, silloin joutuu myös keskustelemaan vähän eri tasolla. Silloin on vain pakko yrittää käsittää toisenlaisiakin ajatuksia ja näkökantoja, ottaa niitä vastaan. Muussa tapauksessa se anti jää siihen, koska ei pysty itse nousemaan sen asian yläpuolelle, koska ei halua kuulla muunlaista käsitystä tai ymmärtää todella toisenlaisia mielipiteitä. En ollenkaan väitä, että tietäisin, kukaan ei voi näissä asioissa tietää. Mutta on minulla kyllä kokemusta siitäkin, että nämä asiat vanhetessaan avautuvat eri valossa. Omaakin kokemusta sellaisesta, tosin ei näissä merkeissä juuri. Mutta ystävyydestä, mainitsit sen. Pettäjä ja petetty ovat eri puolilla, muut siinä keskellä näkevät molemmat.
Ja kuitenkin pettäjän ja petetyn, jos he meinaavat jatkaa suhdettaan, tulee lähestyä ja löytää se yhteinen puoli. Näin se vaan menee..
Tuo syyllisyys on todella pirullinen juttu, sitä vaan rupeaa hakemaan itsestään vikoja. Mutta voi olla, että siinä hakee ihan vääränlaisia asioita. Silloin kyllä ulkopuolinen ihminen pystyy näkemään asioita vähän eri kulmilta, joku sellainen, joka ei ole sotkeentunut asiaan. ystävättärelläni oli eronsa jälkeen ihan omituisia käsityksiä itsestään, ne olivat hänen ihan omiaan, kukaan muu ei koskaan varmaan ollut väittänyt mitään sellaista, ei edes hänen ex-miehensä. Niistä sitten keskusteltiin ja korjailtiin.
objektiivinen ulkopuolinen osastto siinä mielessä kunnossa ,että käyn itse terapiassa ja yhdessä käymme paritapaamisissa. Mieheni on sitä mieltä ettei tarvitse omaa terapeuttia, jota hänelle on tarjottu jopa suositeltu. Minä koen saavani paljon apua näiltä ammattilaisilta. Minusta vaatii rohkeutta alkaa terapiaan. Se ei ole helppoa ja kivaa vaikka välillä aina helpotusta saakin ja siihen pyritäänkin.
Ennen kuin mieheni alkoi pettää olin ehdottanut hänelle pariterapiaa koska tunsin ,että sitä tarvittaisiin, se ei käynyt hänelle. Nyt hän on todennut sen olleen virhe.
Minulla on huonoja kokemuksia sinunlaisista besservissereistä , jotka selittävät kuin jollekin hölmölle kuten sinä nyt minulle. Ammatti-ihmisiltä olen saanut arvostavan ja minun ymmärrystäni ja käsityskykyä kunnioittavan kohtelun. Minä tietty valitsen kelle asioistani kerron, myös ystävilleni ja tietysti ,kun kirjoittaa tällaiselle palstalle ymmärtää olevansa ns. "vapaata riistaa".
Niinpä, enpä koe olevani mikään besserwisseri :) On ne kolhut olleet minullakin ja olen joutunut käymään asioita paljon lävitse. Ja miettimään asioita myös muiden kannalta ja huomaamaan ja myöntämään omat vikani. Aina en ole pitänyt huomioistani ensialkuun :) Mutta kyllä niiden myöntäminen, varsinkin itselle, auttaa suhteessa toisiin ihmisiin.
Ja mitä terapiaan tulee, olen käynyt mieheni kanssa pariterapiassa ja sieltä tiedänkin sen, että omaa asennetta on korjattava, koska terapeutti rupeaa objektiiviseksi, ei ole kummankaan puolta ja ne ehdotukset, jotka tulevat, eivät välttämättä itseä miellytäkään. Samassa yhteydessä käyty yksilöjuttu taas oli sitä, että sai kertoa omia tuntojaan ja sai ns sympatiaa. Näin ne kyllä aikalailla erilaisina.
Jä näillä palstoillahan todellakin keskustellaan,vapaasti, ollaan eri mieltä ja samaa mieltä. Terapeutteja täältä ei tietenkään kannata etsiä. Asioista voi olla eri mieltä :)
löytyä selitystä alentuvaan sävyysi. Kaikki kokenut ja tietävä ja ihan terapiat sun muut käynyt. Luuletko sinä nyt,että en ymmärrä,että toisilla on samasta asiasta erilainen näkemys? Ompa sinulla ollut huono oma terapeutti ,jos vain on ollut niin ,että olet kertonut tuntojasi ja saanut sympatiaa. Niin ,joo sinä olet saanut supportiivista eli tukevaa terapiaa.
Sanoit olevasi sivustakatsoja , tunnusta suoraan vaan ,että samassa veneessä ollaan. Luulisin en väitä tietäväni.
Luulet väärin, sori vaan :)
Ehkäpä sinulla on vielä matkaa siihen, että voit rakentavasti keskustella loukkaantumatta!
Aika tekee tehtävänsä ja näkökulmat avartuvat.
Hyvää jatkoa :)
on myös sitä , että pystyy ottamaan vastaan kritiikkiä eikä vain aina olemaan se ,joka tietää ja neuvoo. On hyvä joskus myös kysyä ja kyseenalaistaa omia näkemyksiään. Työskentelen murrosikäisten (ei niin ongelmattomien) parissa ja olen oppinut paljon kyseenalaistamaan ja myös sen, että jos varsinkin heitä kohtelee sinun tyylilläsi työ varmasti on todella vaikeaa jos ei suorastaan mahdotonta. Olen tottunut vuosien varrella siihen, että rajoja kotellaan ja minut ja mielipiteeni kyseenalaistetaan. Selviän hyvin työssäni , pidän siitä ja näistä "vaikeista" nuorista. Keskustelen myös paljon heidän vanhempiensa kanssa(joista osa "vaikeita") ja siinäkin olen onnistunut suurimmitta ongelmitta.
Työni on siis paljolti tuota rakentavaa kommunikointia. Olen kuitenkin nöyrä suhteessa työhöni ja sen asettamiin haasteisiin sekä ehdottomasti kunnioitan kaikkia ,joiden kanssa olen tekemisissä. Muuten tämän työn tekeminen ei onnistu. Ymmärräthän nämä nuoret eivät ole tavallisia murkkuja vaan heillä on aika suuria ongelmia, joita yhdessä yritämme myös asiantuntiatiimiä hyväksikäyttäen ratkoa. Sinun väitteesi etten kykene rakentavaan keskusteluun on mielestäni aika rohkea veto, noin vain huh, jos toimisin työssäni noin ei taaskaan onnisumisia koettaisi. Älä arvostele ihmistä arvostele asioita, joita hän esittää tai tapaa ,jolla hän ne esittää.
Hyvää kevättä sinulle ja onnea elämäsi lelviytymistaistelussa mikä se sitten onkaan.
No ei tosiaan kannata lukea !
tulee exmuija mieleen
-- minä minä tiedän osaan
-- sinä sinä oot vain tuollainen
Niin jäi keskustelut alkutekijöihin kun hän rupesi todisteleen miks on oikeassa ! Se siitä rakentavasta keeskustelusta !
olevan ärjyn kanssa ei paljoa viitsisi keskustella. Niin lensi äijjä pellolle keskustelutaidottomana kuten sinäkin. En minä etkä sinä sitä toteuutta omista . Hei Daaaa!
Olen lukenut näitä viestejä tällä palstalla noin vuoden. Mieheni petti minut, ja jätti kaiken selvittämättä lähtiessään. Täällä ole sitten tuota traumaani selvitellyt, ja uskokaa tai älkää..olen saanut paljon apua. Olen saannut purkaa tunteitani ja olen joskus saanut aika kipakkaakin palautetta. MUTTA eipä ole ihan yksin tarinnut näitä asioita miettiä. Kiitos siis kaikille teille, jotka olette ihan asialinjalla tällä palstalla. Teitäkin on aika paljon.
..tempassu lärviin?
Jos tempasit, oliko mies kovinkin ihmeissään?
Selititkö, että "no kun tuolla palstalla sanottiin että kaikki..., niin ihan varmuuden vuoksi vaan, en millään pahalla, kulti".
No, kuvittelin vaan mielessäni tilannetta ja alkoi mielikuvitus laukata :D