Miksi se loppui yht äkkiä? Miksimiksimiksi? Rakastan sinua enemmän kuin ketään koskaan. Etkö ollenkaan välittänyt minusta? OLiko kaikki vain jotakin ihmeellistä peliä? Heikkoina hetkinäsi näin että lähes itkit. Että sisälläsi oli niin suuri tuska, että et voinut sitä kanssani jakaa. Etkö luottanut minuun? En KOSKAAN vahingoita sitä, jolle sanon "RAKASTAN SINUA". Vaikka rakkaus kääntyisi suruksi ja katkeruudeksi, en silti vahingoita sitä, jolle olen nuo sanat sanonut. Etkö usko minua? Etkö usko että ne sanat ovat totta? Olen jo niin vanha ja kokenut, että tiedän mitä sydämeni haluaa. Ja se jokin olet SINÄ. Olit, ja olet yhä minun unelmani. Mies josta olen koko elämäni unelmoinut, jonka olemassaolosta en tiennyt, ennenkuin eräänä talvi-iltana, kun tulit ja halasit minua. Muistan kätesi kädessäni. Kuinka kävelin kuin unessa. Kuinka kosketuksesi sai minut menettämään tietoisuuteni.
Nyt on jäljellä vain ARVOITUS. Miksi vetäydyit niin julmasti? Pelkäsitkö heittäytyä? Vai olinko oikeasti niin suuri pettymys sinulle? En halua että olet yksin tuskasi kanssa, jos kyse oli vain sitoutumispelosta. Jos taas olin niin suuri pettymys sinulle, en ymmärrä miksi olit niin ihana minulle viimeisinä yhteisinä iltoinamme? EN YMMÄRRÄ! Haluan rakastaa sinua. Haluan tuoda valoa ja iloa elämääsi. Et anna minun tehdä sitä : ( Etsitkö jo kenties uutta naista? En kestä nähdä sinua toisen kanssa. Kohta en uskalla mennä ulos, etten vahingossa törmää sinuun.
Jätit minut tyhjyyteen ja mustan surun yöhön. Olit aurinkoni. Minua palelee.
Nyt on jäljellä vain ARVOITUS. Miksi vetäydyit niin julmasti? Pelkäsitkö heittäytyä? Vai olinko oikeasti niin suuri pettymys sinulle? En halua että olet yksin tuskasi kanssa, jos kyse oli vain sitoutumispelosta. Jos taas olin niin suuri pettymys sinulle, en ymmärrä miksi olit niin ihana minulle viimeisinä yhteisinä iltoinamme? EN YMMÄRRÄ! Haluan rakastaa sinua. Haluan tuoda valoa ja iloa elämääsi. Et anna minun tehdä sitä : ( Etsitkö jo kenties uutta naista? En kestä nähdä sinua toisen kanssa. Kohta en uskalla mennä ulos, etten vahingossa törmää sinuun.
Jätit minut tyhjyyteen ja mustan surun yöhön. Olit aurinkoni. Minua palelee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin täysin lamaantunut kun luin tekstisi! Juuri noita sanoja olen itsekin hakenut ja halunnut kirjoittaa miesystävälleni, salarakkaalle. Olen sanaton, mutta silti haluan kiittää sinua kun kirjoitit tunteesi tänne sivuille. Pyydän anteeksi jo nyt että lainaan osuvia lauseitasi kun kirjoitan tänä viikonloppuna hänelle. Toivon sydämestäni etten vain loukkaa sinua, rakas kirjoittaja, jos lainaan niitä. Toivon sinulle elämääsi rakkautta, terveyttä ja voimaa!! Kiitos kun autoit minua!
Tänne kirjoittaminen, ja muiden viestien lukeminen pitää maan pinnalla, ja ymmärtää että en ole yksin tuskani kanssa. Että maailma on täynnä sydänsurujensa kanssa kamppailevia ihmisiä. Jokainen suru on aito, uniikki, ja sen kokijalle lähes ylitsepääsemätön tuska. En tiedä pääsenkö itse koskaan ylitse. En enää edes toivo pääseväni. Minä vain TIEDÄN että Hän oli minulle ainoa oikea. Vaikka hän ei minua haluakaan.
samaa samaa. :(
Yksipuolinen rakkaus on aina tuskallista.
Ehket kuitenkaan riittävästi tuonut valoa ja iloa kyseisen miehen elämään, vaan hänen täytyy oman itsensä takia vielä etsiä sitä.
Mieti, olisitko onnellinen ja tyytyväinen, jos hän olisi sinun kanssasi vain sen vuoksi, että sinä rakastat tai ainakin kuvittelet rakastavasi häntä ja hänen omat tunteensa ovat jo kuolleet?
Kyllä sinä vielä uusia aurinkoja löydät, särjet ehkä sydämesikin vielä monta kertaa ennenkuin se lopullinen onni löytyy. Elämää tämä vain on ja siihen kuuluu surullisetkin hetket. Sydänsurut kuitenkin kasvattavat enemmän kuin niitä potiessa arvaakaan.
Ihan kuin minun tekstini...minäkin olen kokenut tuon. Kun olen yksin ja peloissani ja tapaan miehen joka ottaa kädestä ja vie lämpimään. Se oli yhtä huumaa itsellenni, ja kauan meni hyväksyessä että miehelle se ei ollut mitään ihmeellistä. Kun se oli MINULLE, niin en voinut, en halunnut uskoa että se ei ollut hänelle...
Se on niin surullista...et löytää sen oikean. Ja sitte menettää sen.
Ja sitten sekin että rakkaus muuttuu vihaksi ja katkeruudeksi. Toisesta alkaa nähdä huonoa: Miksi satutit minua? Miksi en kelpaa? Miksi teet tämän minulle? Etkö tunne sitä samaa mitä minä?!
Huoh.
Onneksi olen jo itse pääsemässä yli tuosta rakkaudesta. Mutta yhä se mies jos häneen jossain törmään saa minut muihin maailmoihin. Saa minut tuntemaan itseni eläväksi. Saa elämän tuntumaan elämältä. Saa sydämeni lyömään. Saa sanattomaksi.
Täytyy vain toivoa että vielä joskus jossain kohtaan sattumalta sen oikean, sen Toisen oikean. Puolet sydämestäni kuuluu tälle rakastamalleni miehelle, toinen puolisko kuuluu sille miehelle joka ei ole vielä tullut elämääni, mutta on tuolla jossain. Vielä tuntemattomana. Mutta on kuitenkin. Voimia sinulle!