Elä omaa

Onhan se usein mukava olla yksin, kun osaa nauttia yksinolosta ja yksin menemisestäkin. Mutta luulenpa että joka sanoo että se on aina ihanaa, on kuitenkin mitä ilmeisemmin vaan katkeroitunut jostain, jos ei todellakaan näe parisuhteessa mitään hyvää.

Mielestäni osoittaa jonkinlaista kypsyyttä, jos näkee ja vielä avoimesti pystyy sanomaan, että on sekä hyviä että huonoja puolia molemmissa. On kypsyyttä osata olla yksin, mutta on myös asioista ja tilanteita, jolloin olisi kiva, kun olisi joku jonka kanssa jakaisi ne.

Varmaan jokaisella on joitain hetkiä joita kaipaisi vielä parisuhteesta, tai hetkiä jolloin kaipaisi kumppania jakamaan iloja tai suruja. Ainakin minulla näin, mutta silti tunnen olevani ehjä ja tasapainoinen.

elämänkevät kirjoitti:

Onhan se usein mukava olla yksin, kun osaa nauttia yksinolosta ja yksin menemisestäkin. Mutta luulenpa että joka sanoo että se on aina ihanaa, on kuitenkin mitä ilmeisemmin vaan katkeroitunut jostain, jos ei todellakaan näe parisuhteessa mitään hyvää.

Mielestäni osoittaa jonkinlaista kypsyyttä, jos näkee ja vielä avoimesti pystyy sanomaan, että on sekä hyviä että huonoja puolia molemmissa. On kypsyyttä osata olla yksin, mutta on myös asioista ja tilanteita, jolloin olisi kiva, kun olisi joku jonka kanssa jakaisi ne.

Varmaan jokaisella on joitain hetkiä joita kaipaisi vielä parisuhteesta, tai hetkiä jolloin kaipaisi kumppania jakamaan iloja tai suruja. Ainakin minulla näin, mutta silti tunnen olevani ehjä ja tasapainoinen.

Jos parisuhde on ollut hyvä, edes kokonaisuutena, on helppo muistella sitä hyvänä.

Minä näen viimeisen avioliittoni yksinomaan ikävänä muistona. Ei se alusta asti ollut ikävää. Päinvastoin. Onnellisempi en ollut ikinä ollut. Se oli kuin satua, jota ihmettelin. Pari vuotta oli tietysti varpaillaan ja epäili mistä pirut ilmestyvät. Ei mistään. Sitten menikin muutama vuosi erittäin mukavasti. Kertakaikkiaan harmoninen suhde.

Kun sitten pommi putosi, se vei jalat alta. Se vei maan alta. Koko ihanuus olikin ollut harhaa. Minua oli kusetettu vuosia. Miten olin niin sinisilmäinen idiootti etten huomannut mitään. Vaan luotin ja uskoin. Luotin ja uskoin valheeseen.

Kun jälkeenpäin muistelen, näen ne kaikki ihanat yhteiset asiat vain petoksena. Harhana. Enkä todellakaan halua muistaa olleeni idiootti! En miestä moiti. Hän on mikä on. Mutta todellista onnea meillä ei ollut. En ole katkera (vaikka joku niin väittää, täällä interaktiivisessa maailmassa). Tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka sitä toivoisikin. Ehkä otin siitä jotain opiksi, ehkä en. Tulevaisuus näyttää. Eräänlainen elämänkokemus sinänsä. Meni kahdeksan vuotta "hukkaan".

Itsetunnon rakentaminen ja todellisuuteen kiipeäminen vei aikansa. Se tuli päivä kerrallaan. Toivottuna muutoksena. Yksinelämisen oppiminen tarkoitti juuri sitä että uskalsi mennä ulos, puhua ihmisille ja luottaa heihin. Käytännön neuvoja ja apua en miehestäni kaivannut. Toisen ihmisen olemassaoloa en kaivannut. Ainoastaan todellisuutta.

Erosta on kaksi ja puoli vuotta. Olen alkanut unohtaa aviovuodet. Muistelen milummin aikaa ennen sitä. Olen alkanut tapailla niitä ihmisiä joita tapailin silloinkin. Ikäänkuin olisin ollut sivuraiteilla ja nyt palannut takaisin pääradalle. Uskoa elämään on. Aina ollutkin, muuten en olisi selvinnyt. Uskon edelleen, että voin kokea hyvän parisuhteen. Kaksi vuotta sitten en halunnut ottaa kantaa koko asiaan. Mutta kun ihminen eheytyy ihminen muuttuu omaksi itsekseen. Sellainen olen aina ollutkin. Ihmisläheinen, mutta en läheisriippuvainen.

En ymmärrä mikä minussa voisi olla "kypsää" väittäessäni että avioliittoni oli onnellinen, tai kaivatessani sitä miestä?? Ei ikinä.

..kukaan ei kieltäydy hyvästä suhteesta..
Hyvä suhde muodostuu vuorovaikutuksesta, jossa kumpikin osapuoli on tasapainossa itsensä kanssa eli osaa elää omaa elämäänsä ja osaa olla juuri sen takia myös terveesti yhdessä toisen kanssa. Monelta erolta vältyttäisiin, jos tämä ymmärrettäisiin eikä syöksyttäisi liian nopeasti uusiin "hyviin suhteisiin", jotka sitten kuitenkin muodostuvat pettymyksiksi kun ei ole kypsyyttä ymmärtää ihmissuhteen perusedellytyksiä.

On mielenkiintoista miten luokittelet ihmisiä. Minä olen käsityksesi mukaan vanhempi yh-nainen, jolla ei ole uutta suhdetta. Korjaan sinua sen verran, että olet täysin väärässä. Toisaalta en arvosta kommenttiasi niin paljoa, että selittäisin enempää.