Kertokaa viisaammat, voinko erossa/osituksessa olla vähemmän ahne ja olla vaatimatta tasajaon mukaista tasinkoa, eli vaadin/tyydyn huomattavasti vähempään? Laskelma näyttäisi minun olevan saapa 40-60 te, entä jos sanonkin haluavani vaikka vain 15-20 te? Mitä ongelmia voi tulla? Perusteena minulla on se, että minulla on aika huomattavastikin osituksen ulkopuolelle jäävää omaisuutta, ja tämän vuoksi tehtäisiin hyvinkin "soviteltu" jako/ositus.
"Reilu" jako
No money, no honey
81495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos ei ole avioehtoa niin 50/50 kaikki omaisuutenne..toki mikäli niin haluat,pakko ei ole ottaa mitään.
aikoinaan itse "jättäjä" niin en ottanut enkä vaatinut mitään omaisuudestamme. Ei sitä kovin paljoa ollutkaan pitkästä liitosta huolimatta, mutta tulin siihen tulokseen, että minulla oli paremmat mahdollisuudet aloittaa "tyhjästä" uusi elämä kuin ex-miehellä. En ole katunut ja olen saanut minäkin elämäni kuntoon ja tiedän, että ex olisi joutunut kuvaannollisesti "katuojaan" jos olisin ollut itsekäs. Niinpä hänkin pääsi jaloilleen paremmin, vaikka vaikeuksia silti oli.
Ei tarvitse olla ahne eikä pidä olla. Inhimillisyys usein unohtuu - valitettavasti.
kokemukset vähän mulla.
Mutta se menikin niin että kun olin kiltti ja otin kaikki lainat ja miehelle tuli omaisuus jota pystyi myymään, niin se ei vieläkään kelvannut. Eli selkeästi: Mä otin lainat siitä kohteesta mistä se sai aika lailla rahaa, mutta mä olin kuitenkin huijannut. Sen mielestä.
Riski on olemassa että vaikka on kiltti niin toinen ei pysty sitä näkemään, vaan kuitenkin syyttää vaikka mistä, ja tuntuu että olisi pitänyt saada enemmän.
Mullakin omaisuus johon sillä ei ollut avio-oikeutta. Se olisi pakosti kuitenkin halunnut osuutensa. Ei pysty vieläkään näkemään miksi "mulle jäi enemmän". Vaikka se ei ihan fakta niin ollenkaan ollut.
On se elämä joskus vaikea...
Ihan samanlaiset fiilikset minulla, ja maksan vielä pientä rahallista kuukausitukea, että ex-siippa pärjäilee. Hänelle jäi auto, koti ja kesämökki. Itse pärjään työlläni ja sillä, mitä isältäni tulen tulevaisuudessa perimään, vanhuudenturvaksi. Tärkeintä on vapaus ja oma elämä, ja silti hyvä omatunto, kun on tehnyt sen minkä voi toista auttaakseen.
sitä täyttä osuutta sinulle varmaankaan väkisin tyrkytä, ellet itse kerran sitä tahdo. Ainoa ongelma, jonka voisi kuvitella on, että itse muuttaisit myöhemmin mielesi. Paperit kuntoon.
Meillä oli niin, että koko pitkän liiton ajan vaimon tulot olivat vähäiset ja minä maksoin asuntolainan lisäksi lähes kaiken muun elämisen.
Vaimo halusi eron ja ajatteli, että tekisi väärin minua kohtaan, jos vaatisi koko lain hänelle salliman osuuden (n. 60 te, tällöin olisimme molemmat joutuneet asumaan vuokralle). Hän halusi 10 te. Myimme asunnon, ostin pienemmän ja annoin vaimolle 25 te, jotta pääsisi kunnolla oman elämän alkuun. Näin molemmat olimme tyytyväisiä, minä sain säilytettyä suurella työllä säästämäni omistusasunnon ja sitten aikoinaan lapsellekkin jäisi jotain.
mies vaikka vaimosi oli jättäjä ja hän ei ollut vaatimassa lain suomaa osuutta omaisuudestanne. Ihailtavaa. Tunnen sympatiaa myös vaimoa kohtaan ja voin samaistua hyvin häneen jättäjänä.
Itse en ottanut enkä vaatinut mitään. Myös eräs työtoveri toimi samoin aikoinaan. Juuri syystä, koska hän halusi eron ja mies ei olisi halunnut erota.
en haluaisi käyttää sanaa "jättäjä". Ainahan erossa on kaksi osapuolta ja harvemmin jompikumpi on täysin "syytön" (vaikka kolmansia osapuolia ei mukana kuvioissa ollutkaan).
Vaimon mielestä vain mitään ei ollut tehtävissä suhteen hyväksi vaikka itse olisinkin halunnut yrittää asioita korjata.
Vaimon "kädenojennus" tuntui niin reilulta, että halusin sen hyvittää ja annoin sen minkä pystyin.
Onhan se hienoa, että tässä kovassa nykymaailmassa on vielä kuitenkin ihmisiä, jotka eivät ajattele vain itseään.
... tosin toisenlaisiakin mielipiteitä on :-)
aiheesta kuumakin keskustelu maaliskuulta tuossa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000014927632
Eli tuo verottaja voisi olla ainoa ongelma, en nyt muuta keksi ... omaisuudestaanhan saa aivan laillisesti luopua jos tahtoo (vaikka avioerossa).